Kriisissä miettii kaikenlaista

Epidemia koskettaa eri ihmisiä eri tavalla. Joku ahdistuu, joku taas ei ainakaan niin paljoa.

Tilanteet kun ovat erilaisia keskenään.


On kysymyksessä kriisi. Se on kyllä yhteinen, meille kaikille. Mutta se on eri ihmisille erilainen. Monestakin syystä. Onko riskiryhmää, onko itse tai joku läheinen sairastunut, ja miten vakavasti, onko oma toimeentulo vaarassa… Siirtyykö valmistuminen oppilaitoksesta, ja jos ei pääse katsomaan vanhoja vanhempiaan, ovat isoja asioita nekin.


Kriisissä on vaiheensa, ja kriisistä selviytyminen vaatii joustavuutta ja muutosvalmiutta. Kriisistä selviytymiseen vaikuttaa myös se, miten on aiemmin kriiseistä selviytynyt.

Tämä on kriisi, josta kellään ei vielä ole kokemusta. Selvät ohjeet toimintaan ovat hyväksi, ja niitähän on saatu. Loppu pitää hoitaa itse ja mielellään myös muiden, vertaisten tuella.

Vihollinen on nyt kuitenkin näkymätön, kaikille. Ovatko päätökset oikeita, moni miettii. Epätietoisuus voi siis kuitenkin vaivata.


Yksinäisyys voi olla ongelma. Se on monelle ongelma jo muutenkin. Nyt eristäytyminen voi kärjistyä entisestään. Eriarvoisuus tekniikan suhteen myös kärjistyy. Moni asia on jo aiemmin mennyt nettiin, nyt sitten vielä useampi. Ja jos tietokonetta, älypuhelinta ja nettiä niiden myötä ei ole, ei sitten juuri nettiin pääse.

Joku riskiryhmään kuuluva voi tuntea myös syyllisyyttä. Toisaalta, kiireisen elämäntahdin uuvuttamat ihmiset nyt pysähdyksen tultua, voivat tuntea myös helpotusta, ja tällaisessa tilanteessa juuri se voi aiheuttaa syyllisyyttä. Turhaa kuitenkin, jokainen ottaa päivänsä kuten ne tulevat, ja koittaa siitä tehdä parasta mahdollista, itselle ja toivottavasti jollain lailla muillekin.

Katselin ajankohtaisia koronakeskusteluja keskiviikko-iltana TV:stä ja siinä käsiteltiin näitäkin asioita. Ylläolevia syyllisyysmietteitä pohdittiin siellä.


👀👀👀

Kun on aikaa ajatella elämäänsä. Mitä silloin ja silloin oli, entä jos olisin silloin tehnyt toisin.. siinä ja siinä. Muistoja nousee, ja niitä on aikaa muistella. Myös sitä vaihtoehtoista polkua, mitä olisi voinut olla.

Jos vain mietteissään pääsee kiitollisuuden tilaan, ainakin joidenkin asioiden suhteen, tässä hetkessä, niin tulee tilaisuus siihen mielen rauhaan ja lepoon.

 Tässä ja tänään.

Ensimmäiset leskenlehdet nähty. Joka päivä löytyy luonnosta jotakin uutta. Eikun luontoon liikkumaan jos voi ja aina kun voi.

Kevättä ei kuitenkaan ole peruttu

Huolet painavat. Ne voivat kasvaa isommiksi ja isommiksi. Pelkokin voi vallata mieltä.

Mikä auttaisi? Olen aimmin tuonut esille että uutisten kuuntelua ja katselua kannattaa välillä rajoittaa. Samoin somekeskusteluja. Tietenkin uutiset päivittäin on hyvä jostakin seurata, mutta ei antaa niiden valloittaa mieltään kuitenkaan.


Mikä auttaisi omassa arkisessa elämässä?  Mietin, mikä on auttanut sodan aikana ihmisiä, ja mikä on auttanut muissa kriiseissä, niin se on: rutiinit. Elämää ylläpitävät rutiinit, kuten ruoanvalmistus, tiskaaminen, siivoaminen, pyykkäys. Jos on aikaa, voi järjestellä kaapit, kirjahyllyt ja sen sellaista.

Kevättä ei ole peruutettu

Nyt alkaa muuten jo sekin aika, kun voi kylvää kukan- ja muita siemeniä ruukkuihin. Jos on jokin paikka mihin niitä, taimia, sitten istuttaa: parveke, piha, palsta, puutarha, kaverin puutarha jne.
Mikäpä ihanampaa kuin nähdä pikkutaimien nousevan mullasta!

Itse ostin mustaa multaa pussillisen, meinaan alkaa taimikylvöt ihan lähipäivinä.


Kävin äsken metsässä ja siellä alkaa ollakin jo aika paljon elämää, lämmintäkin on. Paitsi lintujen laulua, kuuluu myös lasten ääniä, ja aikuisten ihmisten; metsä on saanut suosiota viime aikoina, mikä on tietenkin hyvä asia.  Pidän metsää aina lääkkeenä, siellä on hyvä hengittää ja ei siellä nyt vielä ainakaan mitenkään tungosta kuitenkaan ole.

Nyt on hyvä hetki tehdä paitsi tavallisia arkisia asioita, tehdä jotakin muutakin, erilaista. Niinkuin vaikka askarrella jos sellaisesta muuten tykkää.


Liikkumista on tullut rajoitettua aika lailla, ja tätähän jatkuu aina edelleen. Uusimaa, ehkä, suljetaan kohta.. ja ei oikein mitään liikkumista lenkkipolkuja ja metsiä lukuunottamatta nyt suositella.


Tarkistin ResQ n , ks. blogipostaus ja siellä näyttää olevan annoksia tarjolla edelleen. ResQ sta voi siis tilata hävikkiin muuten meneväiä ruokia, leipiä, leivonnaisia puoleen hintaan tai alle, kunhan hakee ruoan itse. Tämä vaatii liikkumista sen verran.

Hävikkiruokaa saa tilata myös esim. Fiksuruoka. fi stä ja tulee lähimpään noutopisteeseen, tai sitten kotiovelle, toki erillisestä maksusta.

Seurakunnat jakavat valmiiksi pakattuja ruokakasseja, ks noutopisteet aiemmasta postauksestani tässä blogissa. Jos olet sairaana tai eristyksessä, voi kysyä jos saisit ruokakassin kotiovellesi. Älä lähde silloin itse noutopisteelle, ettet tartuttaisi muita.


Kaikkea hyvää, jaksamista, terveyttä ja pieniä ilon hetkiä vaikka sitten muistoista tai tulevan unelmista!

💜💜💜

Kohtuutta ja järjen käyttöä

Jokainen joutuu nyt olemaan luova. Omat olosuhteet ovat muuttuneet, ja niistä selviytyminen vaatii kekseliäisyyttä. Vaikka miten hoitaa työnsä ja/tai muut velvollisuutensa.

Vaikka miten pitää yhteyttä ystäviin ja muihin ihmisiin kun heitä ei saisi tavata.

Voisiko nyt muuten pitää yhteyttä heihinkin joihin muuten ei niin ole yhteydessä?
Keinojahan nyt riittää; puhelinyhteydet, tekstari, What's App, Skype, sähköposti, facebook jne. 

Sitten pitää miettii miten välttää pöpöjen pääsemistä omaan kotiin. Käsipesulla ja muulla. Tai sitten toisen kotiin, jos auttelee jotakuta toista.

Jotkut ovat hamstranneet tavaraa kotiin. Hyvä on olla, aina, muutaman päivän kotivara. Tätäkin on pitänyt miettiä, uusi asia monelle.

Sitten hyvä olla juuri sellaista ruokatarviketta, mistä voi itse laittaa sopivasti, edullisesti ja hyvää, riittoisaakin ruokaa. Siis itse laittaa. Ehkä muillekin jaettavaksi. Mutta hygieenisesti.


Huolipuhetta kun on paljon niin niin sitä, sen kuuntelua, olisi ihan tosi hyvä rajoittaa.
Niin olen ainakin itse tehnyt. Katson tai kuuntelen tai luen uutisia kaksi kertaa päivässä, enää vain.Verrattuna viime viikon arkipäiviin, jolloin tuli kuunneltua pari tuntia per päivä sekä luettua kaikki mahdolliset virusuutiset. Kun poikkeustila alkoi ja uutta tietoa tuli ihan valtavasti.

Kohtuutta, kestävyyttä, rauhallisuutta tarvitsemme nyt jokainen ja tätä kaikkea muuten tarvitsee ja on tarvinnut jo pitkään, myös maapallomme!

Huomataan pienet arvokkaat asiat ja itse tekeminen, jakaminen, pienet ilot ja elämän lahja, tänään.

Apua ahdistukseen

Kun arkirutiinit muuttuvat, ja maailma ympärillä on myllerryksessä, joutuu miettimään, miten sitä oikein on ja mitä kaikesta ajatella. Voi tulla ahdistusta, ja uutisten seuraaminen voi lisätä sitä ahdistusta entisestään.

Kun tekee parhaansa, ja pyrkii kaikin tavoin ettei levitä niitä pöpöjä, ja toimii annettujen ohjeiden mukaisesti, on tehnyt sen, minkä yksi ihminen voi.

Uutisvirran seuraamista kannattaa rajoittaa ilman muuta. Hyvä on tietää, mutta rajansa kaikella. Hyvä on elää myös niin normaalia elämää kuin voi. Tai sitten tehdä sellaisia asioita mitä muuten tulee tehtyä liian vähä, kuten nyt vaikka luonnossa liikkumista, valokuvaamista siellä, jumppaamista kotona, hyvien kirjojen lukemista.


Apua ahdistukseen, lue lisää:

Koronaviruksen aiheuttamaa huolta voi lievittää

Huolen ja epävarmuuden sietäminen

Puhelin ja -verkkoauttajat Suomessa, ks. tästä

Lue myös artikkeli: Mikä auttaa korona-ahdistuksessa

Pärjäillään!

Ruoanjakelutkin poikkeustilassa

Monella on tilanne että rahaa ruokaan ei ole riittävästi ja silloin joutuu esim. hakemaan ruokaa ruoanjakelusta.

Nythän yhteisöruokailut ja niiden myötä ruuanjakelujonot ovat tauolla, poikkeustilan vuoksi.

Mutta eivät olekaan, aivan kokonaan (ainakaan tällä tietämällä), vaan:
Valmiita kasseja kootaan ja niitä voi käydä hakemassa tietyissä jakopisteissä Helsingissä ja Vantaalla. Tässä Helsingin jakopisteet, päivät ja kellonajat.

Ennenkaikkea kun liikut ihmisten ilmoilla sen vähän minkä nyt liikut, varo yskimistä toisten päälle ja kun tulet kotiin pese kädet hyvin!

Nyt kun monet paikat ovat kiinni ja kaupassakaan ei kannata ihan niin paljon ravata ostamassa esim. valmisruokia niin nythän jos vain etätöiltä ja muilta puuhilta aikaa riittää, on hyvä valmistella kotona ruokia; haudutella patoja, keittoja, uuniruokia.. tai vaikka leipoa jotakin.
Raaka-aineista tehty ruoka on aina edullisempaa kuin puolivalmiste tai ainakin lähes aina.

Katso myös aiempia blogipostauksia ruoasta:

 

Ihanaa - suomalaista perunaa!

Edullista perusruokaa

Sentinvenyttäjän kauppareissu

 

Pidetään lippu korkealla!

Helpon kakkupohjan, 'sienikakun' resepti

Kun virus jyllää

Pitipä ostaa eilen muutamia ruokatavaroita Prismasta. Vaan olivat loppu. Esim. havittelemani vihreät linssit. Löysin sitten myöhemmin niitä S-marketista.

Piti myös hamstrata muutama pikku pullo käsidesiä, sellaisten tilanteiden varalta milloin ei käsiä voi pestä saippualla ja vedellä, No nehän olivat loppu ja kaikkialta. No voihan..
Eiköhän käsidesiä kuitenkin pian valmisteta lisää ja kaupoista sitä taas saa.

Laittoi miettimään, että käsidesi voisi olla vain äärimmäinen puhdistuskeino. Saippua on kuulemma parempi vaihtoehto tähän jylläävään virukseen. Hyvä niin. Nestesaippua ei paljoa maksakaan.
Ja käsienpesu on paljon mukavampaakin kuin desittäminen.
Kun liikkuu busseissa ja muualla, voi hyvin pitää hanskoja käsissään eikä myöskään räplää kännykkääkään. Niin ei niitä pöpöjä käsiin niin pääsekään silloin. Eikä tarvii käsidesittää:)

Vessapaperia ei ole tullut mieleen hamstrata. Kun se kai ei ole loppumassa kaupoista. Kai sitä karanteenin tai sairauden satuttua saa tuotettua kotiin, jos loppuu.

Ihmiset ovat havahtuneet tämän viruksen myötä a) käsihygieniaan ja b) kotivaran merkitykseen.
Hyvä molemmat. Moneen muuhunkin asiaan on voinut tulla havahtumisia. Toivottavasti lähimmäisyyteenkin; ettei yski toista päin, oli vaikka miten pieni flunssa vain. Että ei osta kauppaa tyhjäksi jostakin tuotteesta, vaan jättää muillekin. Että on ystävällinen muutenkin, antaa naapureilleen yörauhan yms., tällainen ei maksa mitään, mutta merkitse paljon.

Yhteistä uhkaa vastaanhan tässä taistellaan nyt, vaihteeksi.


Ohje miten yskiä ja niistää


 Kohtuullinen kotivara, millainen se on?

Kohtuullisuus

Kohtuullisuus on hyve. Se myös säästää luontoa, ja se säästää kukkaroa, eli sitä omaa taloutta pysymään paremmassa balanssissa.

Ei ole kohtuullisuus aina helppoa. Voisi olla helpompaakin. Mm. sosiaaliset normit kulloinkin määrittävät mitä on 'kohtuus', eikä se välttämättä ole lähelläkään kohtuutta, esim. kestävän kulutuksen kannalta.

Miten älyttömästi niitä mainoksia on, kaikialla.. Ja edelleen niin monen 'onni' on kiinni siitä, onko muodikasta sitä tai tätä.


Tässä yksi tilaisuus, missä keskustellaan rahankäytöstä:

Minä ja raha-keskustelutilaisuudessa Kohtuus kaikessa- tapahtumassa Alppilan kirkolla, 21.3.

Suhdettaan rahaan ja sen riittämiseen on hyvä mietiskellä välillä myös yhdessä muiden kanssa.

Muuten, meneillään oleva paastonaikakin kutsuu kohtuullisuuteen:) Kannattaa kokeilla!

Aletuotteista ja kotivarasta

Moni hehkuttaa punalaputettujen tuotteiden puolesta. Punalaputettu on siis s-ryhmän kaupoissa 30 tai 60 prosenttia alennetut ruoat, joissa on päivämäärä menossa vanhaksi, ko. tai sitä seuraavana päivänä.

No mitä tämä merkitsee hinnassa? Lihamakaronilaatikko normaalihinnaltaan 2,40 euroa on 30 prosentin alennuksessa 1,60 euroa. Ei se niin halpa ole silloinkaan vielä..

Tai leipä hinnaltaan 3,00 euroa on nyt n 2,00 euroa. Kallista sekin. Jukurtti hinta 1 euro, sen saa noin 70 centtiin.

60 prosentin aleen menevät aletuotteet klo 21 jälkeen. Vielä en ole itse jaksanut niin myöhään kaupassa käydä. Tässähän alennus alkaakin jo tuntua, vähemmissäkin ostoksissa, jos vain löytää sopivaa.
Vihanneksissa ja hedelmissä, juureksissa en näitä lapukkeita ole vielä nähnyt. On niitä kuulemma niissäkin ollut joskus.

Lidlillä on aamun vihanneslaatikko, joka myydään kahteen euroon. Nämä kuulemma viedään käsistä.

- Vihanneslaatikot ovat myynnissä aamulla heti kaupan aukeamisen jälkeen klo 8, kuten Lidlin aletuotteet, keltalaputetut, muutenkin, aamusta.

Kaikki aleruokahan on syötävää. Se pitää vaan käyttää pois nopeammin. Ei pidä todellakaan hamstrata ruokaa joka jäisi omaan jääkaappiin hävikiksi. Pakastimeen voi toki jotakin säilöä, esim. leipiä. Pakastinhan ei ruokia uudista, ja parhaiten pakkasessakin säilyvät mahdollisimman tuoreet ruoka-ainekset.


Nyt on ollut jälleen kotivarasta puhetta. Kotivara on hyvä olla muutamaksi päiväksi, se on selvä.

Ainahan voi sairastua eikä pääse silloin kauppaankaan. Kun ruoka-aineksia on kuivakaapissa, jääkaapissa, pakkasessa ja vaikka ikkunalaudalla itämässä tai versottumassa, niin ei ole hätää, jos vain vettä tulee kraanasta.

- On olemassa kauppakassipalveluita tietenkin, joita sairastuessaan voi niitäkin hyödyntää, mutta ei ne ole sentin venyttäjälle, maksaa ainakin kympin verran ja onko kiva kun ei ole itse päässyt valkkaamaan tomaattejaan ja leipiään.. Tottakai näitä joissakin tilanteissa voi hyödyntää. Järki ja arki edellä, ei nuukailusta saa tulla rajoite.

Lue myös aiemmat blogipostaukseni fiksuruoasta ja

resQ ruoasta ja

Yhteisöruokailuista

 

Vaikuttamista puhuen ja tehden

Sanoa miten on

Se, että kuuluu johonkin, on meille tärkeää, ja tekeminen niin ikään. Joskus haluaa myös vaikuttaa ja se myös on tärkeätä!

Vaikuttaa, sitä voi monin tavoin; äänestämällä, toimimalla kaupunginosayhdistyksissä, yleishyödyllisissä yhdistyksissä. Kirjoittamalla lehtiin tai pitämällä blogia. Osallistumalla mielenilmaukseen. Perustamalla kansalaisaloitteen.

Sitten voi mennä ja tarjota haastattelua jollekin medialle. Ohessa opas tähän tarkoitukseen

Vaikuttaako se pienen ihmisen sana missään? Voihan se vaikuttaa. Ajattele vaikka Greta Thunbergiä.
Sanalla on voimaa, ilman muuta. Ja totuuksia kannattaa sanoa, aina.
Yhteiskunta on sen verran jakaantunut, että toisella laidalla elävät eivät tiedä, mitä toisella laidalla tapahtuu, tai koetaan tai tunnetaan. Siksi tiedon jakaminen on hyvä.

Pienet teot

   

Enemmän voimaa saattaa olla sitten niillä teoilla. Pienet teot, niillä me muutamme maailmaa.

 Sini Hursti kertoo miten ihmiset lahjoittavat ja auttavat.
 
 Yhdistysten ja yksittäisten ihmisten kansalaistoiminta, Lapinlahden Lähteellä on pitänyt vuosia yllä hienoa kaikelle kansalle avointa hyvinvoinnin lähdettä, aivan kaupungin keskustan liepeillä. Tämäkin on tärkeää syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa.

Yhden ihmisen pienistä suurista teoista esimerkkinä: Roska päivässä - liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen on saanut siistiä aikaan jo kaksi vuosikymmentä. Esimerkillistä kansalaistoimintaa tässä asiassa.

Vapaaaehtoinen lukulähettiläs saa hänkin aikaan paljon henkistä hyvää, tasa-arvoisesti ja tässäkin juuri pieni on suurta.


Puhutaan, ja tehdään monenlaista hyvää.

Masennus ja köyhyys on huono yhdistelmä

Britanniassa masentuneelta työttömältä evättiin toimeentulotuet, ja hän kuoli nälkään. Kunpa näitä köyhien nälkäkuolemia ei tapahtuisi Suomessa, eikä missään, koskaan.


Sairas ei pysty auttamaan itseään. Hän tarvitsee apua. Jos apua ei saa, jäävät asiat hoitamatta, ja tuet loppuvat ja ruoka kaapista ja se oli siinä. Näin, jos kukaan ei ole tullut kyselemään ja tarjoamaan apua.

Voi kunpa tällaista ei tapahtuisi Suomessa, ei koskaan.

Kun me vielä pysytytään venyttämään senttiä, tehään niin ja niinkin, että annetaan vähästämme heille, joilla on ehkä vielä vähemmän. Ainakin myötätuntoa, sitä on varaa jakaa kaikilla! Ja sitä kaikki tarvitsevat joskus. Pienet teot merkitsevät, aina! Voi myös koettaa vaikuttaa, vaikka pienesti, päätöksentekoon ja miten hyvä voisi jakautua.

000


Lisäys 9.3.: Tästä Ylen podcastiin: Miksi yhtä useampi britti menettää kotinsa..? 
ja tästä Ylen TV-dokumenttiin: Köyhänä Englannissa


000


Puhetta mm. toimentulotukien tasokorotuksesta ja paljon muusta on tässä tilaisuudessa:
Ulkoparlamentaarinen toiminta 2020 :n  tilaisuus Oodissa 15.3. klo 12-17.30.