Vieraskynä kirjoittaa:
Olen taustaltani pääkaupunkilainen – ja pidän kaupungeista. 1990-luvun laman aikaan minulle tarjottiin mielenkiintoista vuoden projektia – tosin Janakkalan Turengista. Hetken mietittyäni ajattelin, että mikäpäs siinä.
Turenki on lähellä Hämeenlinnaa, joka oli tuttu paikka lapsuuden mummola-reissuista. Matka Helsinkiin taittuisi kätevästi tunnissa junalla, sillä Turenki on aivan pääradan varressa. Näillä mietteillä laitoin kaksioni vuokralle ja lähdin ”maalle”. Oikeammin kyseessä oli kuntataajama vehreässä Hämäläisessä kunnassa. Siellä toki on maatiloja ja paljon metsää, mutta suurin osa väestä saa toimeentulonsa ihan tavallisista töistä kaupassa, kouluissa, terveydenhoidossa ja teollisuudessa. Taajamassa on kaikki peruspalvelut – koulut, kaupat, pankit, Alko, Kiskat (siis posti!), kirjasto, liikuntahalli – yhdessä kasassa.
Miten sitten kävikään?
Vuosi venyi toiseksi, kolmanneksi ja lopulta paikkani vakinaistettiin.
Puolisokin löytyi omalta kylältä ja niin minusta tuli maalainen. Mitä kukkaro tästä tuumi? No, asuntoni Helsingissä meni hintojen laskukaudella myyntiin, mutta asuntojen hinnat maalla olivat myös hyvin alhaiset. Saimme siis tilavan asunnon hyvin huokealla. Sama pätee myös juuri nyt, kun erityisesti uusien asuntojen hinnat ovat Helsingin seudulla karanneet täysin omiin lukemiinsa. Turengista saa siistin parinsadan neliön 2000-luvulla rakennetun omakotitalon jopa halvemmalla kuin uuden kaksion Espoon Tapiolasta. Asunnot ovat edullisia.
Elämä maalla
Elämä maalla on halpaa ehkä lähinnä siksi, että se on suoraviivaista. Täällä ei aamuisin pohdita, että mitä tehtäis illalla. Yleensä se on jo selvillä: Toiset hoitaa lapsiaan ja puutarhaa, toiset valmentaa junioreita, kolmannet tekee halkoja myyntiin, neljännet treenaa ja joku istuu paikallisessa kavereiden kanssa.
Jos haluaa harrastaa, ovat mahdollisuudet usein lähellä. Voi mennä lenkille tai suunnistamaan, sieneen tai uimaan. Työväen opiston kurssitarjonta on laajaa, vaikkei kaikkea tarjolla olekaan juuri omassa taajamassa. Myös hevostalleja ja golf-kenttiä on näillä kulmilla useita eivätkä hinnat ole mahdottomia, vaikka elitisti-lajeista puhutaankin.
Hämeenlinnaan pääsee julkisilla. Toki lisämukavuutta kaipaavalle auto on tarpeen. Aikataulut kun ovat harvat ja monet luontoharrastukset myös vaativat autoa. Auton pitäminen tunnetusti maksaa. Tosin Janakkalaan tuli juuri yhteiskäyttöauto, jota kuntalaiset voi varata iltaisin – aika näyttää, miten idea vakiintuu.
Itse tekemällä säästää
Täällä elämisen tekee halvemmaksi myös tietty omavaraisuus: puut takkaan tai saunaan haetaan hakkuujätteistä metsästä, kerätään sienet ja marjat, kaveri tuo ylimääräiset omenansa sinulle ja monet harrastavat kalastusta lukuisissa järvissä, joita lähistöllä riittää. Itse raivataan perunapenkki, nikkaroidaan leikkimökki lapsille, kudotaan sukkia koko suvulle tai säilötään ja hillotaan. Jos jotain ei osata tehdä itse, myös apu on lähellä.
Paikallisia remonttiyrittäjiä on useita ja apua saa sopu hintaan. Koska piirit ovat pienet, ei tule ihan helposti huijatuksi. Täällä yrittäjän maine kiirii heti kaikkien tietoon! On siis mahdollista löytyy elämänikäinen luotto-hammaslääkäri, kampaaja, ompelija tai pitopalvelun pitäjä!
Kumpaan ryhmään kuulut?
Voin suositella maalle muuttoa kaikille käsistään käteville, jotka tykkäävät vähän rauhallisemmasta meiningistä. Maaseudun taajamaan voi muuttaa vaikka peukalo olisikin keskellä kämmentä. Paikalliseen menoon pääsee toki parhaiten mukaan hankkimalla kumppaniksi paikallisen työmiehen/-naisen. Näin oppii myös monia uusia taitoja – ja kenties löytää ”sisäisen maalaisen” itsestään! Yhdessä on muuten halvempaakin, kun kaikki asumis- ja monet muut kulut voi puolittaa.
𓏄𓏄𓏄
PS. Hämeenlinnan kahviloista ja ravintoloista saa aina kahvit alle 3 euron ja lounaan alle kympillä – ei meinaan onnistu Helsingin keskustassa! (tilanne syyskuussa 2019).
Liisa Helamaa