Senttiblogi täyttää 4 vuotta

Blogi on jo varhaislapsuudessa siis?

Itekin lähestyn lapsuutta.. vuosi vuodelta, uudelleen. Joillain lailla ainakin.

Ai miten? No, se uteliaisuus kaikkea kohtaan, saa alkaa taas kukoistaa. Sille on aika nyt. Ihmettelen paljon. Uusia asioita kohdatessani. Piirtelen karttoja, mistä ja minne, kuvia, millainen ja etsin vastauksia miksi. Niin se on.

Blogille neljä vuotta on tässä tapauksessa reilut 350 tekstiä.

Miten elää pienesti ja saada rahat riittämään, kuitenkin iloita ja juurikin iloita elämän päivistä, aurinkoisista ja pilvisistä.

Sääsäväisyysvinkit ovat ainakin ne perusasiat, ja lopulta aika nopeaan sanottu. On tullut ehkä moneenkin kertaan samoja asioita pyöriteltyä.

 Sitten tuo elämän aurinkoiset ja pilvipäivät on ollut käsittelyssä, kevyinkin vedoin. 

Mielelläni jaan muiden ajatuksia myös, linkkaan lehtiartikkeleihin ja vinkkaan facen ryhmiin, kirjoihin ynnä muuhun.

Pidin kymmenkunta senttikurssia ja varmaan vielä -ja toivottavasti pääsen niitä taas järkkäämään. Olenkohan minä itse joka olen eniten oppinut niissäkin:) Tykkään jakaa asioita ja tykkään oppia itse. Opettaessaan muita oppii parhaiten. Tässä yksi vertaistuen, jakamisen siunaus onkin.

 🦉🦉🦉

Itsemyötätunnolla muutokseen

Hyvinvointia ja mielenterveyttä koetellaan monella tavalla.

Yhteiskunta on jakautunut. Menestyjiin ja ei niin menestyjiin.

Menestyjätkään eivät tosin aina voi hyvin. Ulkokuoren alla on aina elämää, joka on rosoista, resuista, raakaakin. Se voi olla raakaa juurikin muita kohtaan..

Ja joka on raaka muille, ei koskaan loppuviimeksi voi hyvin.

On kiiltokuvaelämiä, niitä näkee fb ssa ja vaikka missä.. vaan mitä kiiltävämpi on kuori sitä sameampi voi olla sisus. Siis voi olla, tämä ei tarkoita että kaikilla olisi:)


Kiiltokuvamaiset elämät, niiden katselu, niistä lukeminen, saavat rosoisempaa tietä kulkevat tuntemaan, että oma elämä on huonompaa.. että on huono jos on vähävarainen, tai raihnainen, tai eronnut, työpaikkansa menettänyt, muuten epäonnistunut.. Huono olo voi kasvaa, siitä monet ihmiset saattavat hyvinkin pitää huolta.. Miksikähän? Ehkä pelosta.

Ei se ole kuitenkaan niin, että epäonnistumisen tarvitsisi olla lopullista – se ei ole siis lopullista epäonnistumista.

Sillä epäonni aina joskus, se kuuluu kaikille ja joskus se voi olla myös onni, opettaessaan jotakin uutta.

Asiat voivat muuttua. Ja ne muuttuvat. Pieniä itsemyötätunnon pisaroita, pieniä askelia, aluksi vähempi, sitten jo enemmän, eteenpäin, uusia tavoitteita kohti.. Kun niitä alkaa ottaa, tulee maailmankaikkeus aina jossakin vastaan, ja auttaa.. se voi olla joku ihminen, toinen hyvä ihminen, samalla tiellä vaikkapa, tulossa vastaan tai sitten menossa samaan suuntaan.



Armollisuutta niin itseään kuin muita kohtaan

jouluna

ja joulun jälkeen!


💓



Manovinkkejä joulun aikaan:

Vielä ehtii kauneimpiin joululauluihin Helsingissä

Didrichsenin taidemuseoon ilmaiseksi

Ilmaiseksi Ateneumiin 31.12



Kiitos kaikille blogini lukijoille, siihen kirjoittaneille vieraskynäilijöille sekä blogia kommentoineille! Oikein parasta tulevaa vuotta kaikille!

Tulethan taas sivulleni! Palstablogikin muuten vilkastuu kevättä kohden, tervetuloa lukemaan sitäkin!


💓