Vähävaraisten arkipäivää

Mietin, miten upeaa vertaistukea vähävaraisuudessa tarjoaakaan mm. tämä facebook -ryhmä: Vähävaraisten arkipäivää.

Arki ryhmäläisillä on monenlaista. Lasten kanssa, ehkä lemmikkienkin, työssä tai työttömänä, työkyvyttömänä, eläkeläisenä. Osaamisia myös niin ruoanvalmistuksessa ja leipomisessa, käden taidoissa, puutarhanhoidossa, muissa harrastuksissa, löytyy monenlaista.

Yhdistävä asia ryhmäläisillä on vähävaraisuus. Mikä tarkoittaa sitä, että on pakotettu alati miettimään, mistä saisi ainekset edullisimmin viikon ruokaan ja miten selvitä viikon, kuukauden muista menoista, joululahjoista tai yllättävistäkin menoista.

Tarjousvinkit, reseptit, ruokavinkit jaetaan. Myös fiilikset jaetaan. Mitä teet, millä mielellä olet.. Kelan päätöksiäkin ihmetellään joskus. Sitä useammin jaetaan iloa metsän sadosta, lidlin hävikkikassista ja kauniista säästä, koiralenkistä, lasten luovuudesta. 

Tämä ryhmä on minusta hyvä. En ole pitkään tässä ollut enkä paljoa kirjoitellut mutta olen saanut vertaistukea ja vinkkejä. Tämä antaa paljon myös perspektiiviä, niin ja tietenkin voimia omaan arkeen.

Hyviä ryhmiä on muitakin, esim Säästäjät ja sentinvenyttäjät sekä Penninvenytystä kotikeittiössä. 

Yhdessä kokemukset jakaen - ehkei helpompaa mutta hauskempaa. 

Niukkuus ei aktivoi

 – Oletus siitä, että niukkuudella olisi aktivoiva tai tehostava vaikutus on ristiriidassa sen tiedon kanssa, että niukkuus johtaa keskittymään päivästä toiseen pärjäämiseen, toteaa väitöskirjatutkija Elina Turunen tutkimuksessaan.

- Haastavissa tilanteissa elävillä ihmisillä on paljon omaan elämään liittyviä pyrkimyksiä, mutta esimerkiksi mahdollisuuksien puutteen, vähäisten voimavarojen tai niukkojen taloudellisten resurssien vuoksi he eivät usein pysty tekemään sitä, mitä haluaisivat.

- Oman elämän hallinnan heikentyminen tai estyminen aiheutti epävarmuutta. Pystyvyys ja oman elämän hallinta olivat tärkeitä itsenäisyyden ja elämän mielekkyyden vuoksi.

Väitöstutkimuksessa nousivat myös esille kokemukset kuulumattomuudesta ja hyväksynnän puutteesta. Haastavissa elämäntilanteissa oleville oli tärkeää saada arvostusta sosiaalisissa suhteissa. Sosiaalisista suhteista sai tukea pärjäämiseen, ja myös palveluissa sosiaaliset tekijät olivat keskeisiä.   

Hyvinvointivaltio voisi Turusen mukaan vaikuttaa konkreettisesti pystyvyyteen ja itsenäisyyteen esimerkiksi mahdollistamalla ihmisen voimavaroja vastaavan toiminnan tai työskentelyn, kokeilemalla entistä ennakoitavampaa toimeentuloa ja panostamalla sellaiseen politiikkaan, joka mahdollistaa ihmisten oman toiminnan.

Lähde: Helsingin yliopiston tiedote 25.2.25.

Minustakin jokainen itsestään selvästi tarvitsee pystyvyyden ja elämän hallinnan kokemusta. Unelmia. Arvostustakin kaipaa jokainen. Muut ihmiset merkitsevät paljon, myös ne 'luukut' missä asioidaan, miten siellä kohdataan. 

Aika moni joutuu keskittymään selviytymään päivä päivältä, ja kokemukset ovat sen myötä pystymättömyydestä, epävarmuudesta ja huonommuudesta. Ei kenenkään soisi joutuvan kokemaan tuota. 

- Nyt vuoden 2025 Suomessa valitettavasti yhä useampi joutuu. Sentin venytys on hyvästä kaikille meille, mutta jossakin tulee raja vastaan.

Väitöstutkimus:

Valtiotieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto (University of Helsinki)

Pystyisin paljon enempään

Köyhyydessä ja muissa haastavissa tilanteissa elävien selviytyminen 2000-luvun alun Suomessa

Elina Turunen

2025

Riitänkö minä?

 

Huolehditko sinä paljon? Huolehditko ja kannatko murhetta läheisestäsi tai ystävästäsi yli voimiesikin? Tai onko auttajana ollessa tuo rooli voinut jäädä päälle eikä siitä pääse irti.

Olen kantanut syvää huolta joistakin rakkaista, läheisistä. Kantanut herkeämättä huolta heistä, joita olen kuvitellut voivani harteillani kantaa. Sanon juurikin, että kuvitellut. Sillä se lienee kuvitelmaa, että minusta olisi toisen elämää kantamaan.

On monia, joilla on yötä päivää huoli lapsestaan, vanhasta äidistään tai isästään, ystävästään tai puolisostaan. He kokevat, että se olisi heidän tehtävänsä kantaa vastuuta näistä ihmisistä. Ymmärrän hyvin – tätä juuri samaa olen tehnyt itsekin.

Monissa asioissa voimme auttaa muita. Niin pitääkin tehdä. Se tekee hyvää niin auttajalle kuin autettavalle. Mutta jos kannan toisen tunteita kuin ne olisivat vastuullani, pahan mielen, kiukun, surun, se ei ole lainkaan hyvästä. Jakaa voi, mutta että ottaa toisen tunteet omaksi vakituiseksi taakakseen, ja huolekseen, niin ei, ei niin.

Huolestuneisuus nimittäin nakertaa meitä, se stressaa, vie voimia… lopulta se vie voimia siltä auttamiseltakin. Ja ennen kaikkea se vie voimia meidän omalta ainoalta elämältämme. Emme ole täydellisiä. Emmekä voi koskaan myöskään auttaa täydellisesti. Emme koskaan voi ottaa toisen tuskaa pois kokonaan. Vaikka miten ikinä yrittäisimme.

Omat asiat eivät aina ole mitenkään helppoa kohdata – eivät ollenkaan. Omat pienetkin asiat voivat joskus olla vuorenkorkuisia kohdata. Melkeinpä helpompaa on huolehtia ja mikromanageerata toisen elämää. Pahimmillaan ulkoistaa itsensä ja tunteensa toiseen.

Tässä kohtaa voi tuntea itsensä uupuneeksi tai väsyä helpolla. Ja voisi olla hyvä etsiä apua ja tukea itselleen, jos vain voi – kursseilta, kirjoista, muilta ihmisiltä samoissa tilanteissa. Terveyskylä.fi-sivustolta löytyy myös Vertaistalo.fi. Sieltä voi löytyä mahdollisuuksia vertaistukeen itselleen, sitä matalan kynnyksen apua.

Joskus matka omien huolien ratkomisessa voi johtaa omien tunteiden tunnistamiseen ja kohtaamiseen. Tunteet ohjaavat elämäämme halusimmepa sitä tai emme. Vaikka olisimme järki-ihmisiä niin tunteet ne jylläävät taustalla. Siellä voi olla syyllisyyttä ja häpeää, ehkä huonommuuden tunnettakin. Ihmisen tavallisia tunteita, joita voi kuunnella mitä ne ehkä kertovat. Riittämättömyys kertoo mahdollisesti vanhemmasta, jolle et koskaan riittänyt, tai jota et koskaan osannut ja pystynyt auttamaan. Suru voi kätkeytyä huolestuneisuudeksi – entä jos tapahtuukin jotakin kamalaa.

Mietin, että tunteet ovat ystäviämme, suunnannäyttäjiä ja tie syvempään itsetuntemukseen. Tunteita ei pidä pelätä. Kun niitä kohtaa, niin tunnejärki alkaa vallata alaa arjen ratkaisuissa. Tässä päivässä, tämän päivän ihmisten kanssa. Tunnetaitoja voi opetella. Esimerkiksi Mieli.fi-sivustolta löytyy aiheesta lisätietoa.

Muut ihmiset ovat meille tärkeitä, niin kuin pitääkin. Toisen elämä on aina kuitenkin hänen omansa. Hän ei myöskään halua, että voit huonosti hänen vuokseen. Paremminkin hän haluaa, että elät omaa elämääsi niin hyvinvoivana kuin se on mahdollista.

Itsestään saa ja tulee pitää huolta. Hoitaa omia kremppojaan ja tehdä asioita, jotka tuovat iloa. Ja kun voi paremmin, niin jaksaa olla ja tehdä, juuri niin riittävästi kuin yksi ihminen voi. Hyvä mantra on tämä ja sitä voisi toistaa vaikka joka päivä: Minä riitän, juuri tällaisena kuin olen. Niin itselleni kuin muille.

 

Tämä kirjoitukseni on julkaistu aikaisemmin, 5.3.2025 Suomen Nivelyhdistyksen Nivellys -blogissa. 

 Nyt en ole riittänyt ihan tänne senttiblogiini vähään aikaan, mutta eiköhän tässä ole jotakin taas tulossa tännekin:) 

 

 💜💜💜

Leikkaukset muuttivat elämää

Kaksi pitkäaikais­työtöntä kertoo, miten leikkaukset muuttivat elämää: kerran kuussa on viikko, kun rahaa ei ole yhtään. Kanta-Häme Yle

Yllä siis kokemustarinoita. Tuttua asiaahan se niin monelle.

Jos resurssit vähenee, vähenevät mahdollisuudetkin. Ajattelen myös että osa- aikatyötkin ovat työttömyyttä parempi. Tekijälleen. Mutta jos se käy liian vaikeaksi tehdä niitä, ei hyvä.

Siltä ruohonjuuritasolta mistä katselen, vaikuttaisi että moni on osatyökykyinen tänä päivänä, mm TULES- sairauksia on suurella osalla ihmisiä. Eikä osatyökykyinen pärjää kokopäivätyössä eikä sinne kuulu.

🦔🦔🦔

Jotakuinkin on hämmentävää aikaa. Kutakuinkin tuntuu että ihmisen arvo on vähenemässä. Mitenkuten voi kuitenkin uskoa että arvo on sittenkin jokaisella se sama. Toivon että jokainen kokisi itsensä arvokkaaksi.

Hinnoista, miten rahat riittää

Tässä hintojen laskusta uutisoi S ryhmä.

Osa kauppojen omien merkkien tuotteista tosiaan laskee, S- ja K- ryhmässä. Lidl mainostaa myös aika ajoin hintojen laskusta.

Me ruokaa ostavat ja varsinkin vähävaraisemmat - työttömäksi joutuneet, osa- aikatyöläiset, pieneläkeläiset, opiskelijat, pitkäaikaissairaat sitten testataan, onko näin käynyt, onko ne hinnat laskeneet. Syytähän olisi kun monella on käytettävissä huomattavasti vähemmän rahaa kuin ennen.

Kahvia tuli hamstrattua kymmenkunta pakettia kun sitä joulun aikaan oli S ssä 3,45 e pkt. Joskus hamstraan jotakin muutakin mikä säilyy.

Niin paitsi ruokaa tarvitsemme myös lääkkeitä. Ja niiden hinnat nyt nousee. Alkuomavastuu lääkkeissä nousee myös.

Perusruoka ja välttämättömät lääkkeet on asioita joista ei voi juuri tingata. Eikä asumismenoista jotka on mitä on.

Kun tulee tilanteita että pitää tingata niin se on kuitenkin usein juuri ruoasta.

Missä kohtaa tilanne on vaikea? Se on varmaan yksilöllistä. Yksinasuvan elämä on myös kalliimpaa. Esom. ruokaa kun tekee isomman erän, isommassa taloudessa, niin ruokamenot henkilöä kohden pienenee, kuten muutkin perusmenot.

Jos joutuu elämään rimaa hipoen selviytyen, voimat menee paljolti siihen. Yllätyksiäkään ei saisi tulla. Ja niitä kuten vaikka että jokin laite -kuten pesukone tai pakastin- hajoaa, tai joku varastaa polkupyöräsi, voi tulla.

Yksin eli jos ei ole huollettavia, tällaiset tilanteet ei sitten ehkä satuta samalla tavalla kuin jos on lapsia tai muita, joista myös on vastuussa. Lapset ovat aina kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.

Kun laskuja kertyy ja niitä jää maksamatta, on edessä ulosotto. Jo tätä ennen on parasta hakea apua!!

 Oman talouden kirjanpitoa kannattaa pitää. Silloin ainakin on selvillä siitä, missä mennään. Sentilleen.  Ja näitä laskelmia tarvitsee jos hakee apua.

Toimeentulotukijärjestelmä on aika mekaaninen. Hyväksyttävät menot on ne mitkä on. Muitakin menoja kun on, niin ne juuri voivat olla romahduttaneet tilanteen.

Kirkon diakonia- apu on käsittääkseni se viimesijainen vaihtoehto. Siellä voi olla joustoakin enemmän.

Jos muuten ihmisiä passivoidaan kuten esimerkiksi toimeentulotukijärjestelmä helpolla tekee, esim. eli ei saa säästää rahaa, niin se ei oikein voimaannuta ketään.. Olen sitä mieltä että säästää kannattaa silti, vaikka possuun pöydän reunalla. Tavoitteeseen joka voi olla iso tai pieni. Itse säästösumma tai jokin kohde. Pienetkin tavoitteet motivoi.

 Tilanteessa kuin tilanteessa, aina kun voi itse vaikuttaa, tsempata jossakin, se on hyvästä. Niin se muuten on näissä nivel- ja muissa pitkäaikaissairauksissakin, kun voi vaikuttaa, se pitää toivoa yllä.

Ja me tarvitaan tsemppiä myös muilta! Olen miettinytkin nuukailukerhon perustamista. 

Facessa nuukailuryhmiä löytyykin jo, mm: Säästäjät ja sentinvenyttäjät. Hyvä ryhmä ja kannustava. Vertaistuen voima on suuri, asiassa kuin asiassa!

Jaksamista uuteen vuoteen!

🩵

   🤎

      🧡

Kunhan emme syrjäytä muita

Kristinusko on aika yksilökeskeistä ainakin enimmäkseen ja Suomessa.

Kuitenkin sen tärkeä sanoma on muiden auttaminen.

Kävin Arkkimessussa, jossa kritisoitiin valtionkirkkoa ja keskusteltiin, kenen tulisi auttaa köyhiä ja haavoittuneita.

Ilmassa liikkui monenlaisia tunteita.

Minulle jäi jollakin lailla se toivo, että ehkä jotakin uutta on vielä, joskus, syntymässä. Sillä jokaiselle pitäisi olla paikka. Ja jos ei ole, jos jää syrjään, se on haavoittavinta kuin mikään.

Tästä oli jossakin juuri juttua; yhteisöistä ulosjääminen on haavoittavinta.

Ainakin avoin keskustelu näistä aiheista on niin tervetullutta. 

👏👐🤝

Niin, paaston aika kristillisessä traditiossa muistuttaa huomaamaan muut ihmiset, köyhät, syrjäytyvät ja syrjäytyneet erityisesti. Tietenkin kirkko tekeekin sitä, erityisesti diakoniatyön kautta.

Mietin että siinä kohtaa kun toinen alkaa syrjäytyä, voi toinen, lähimmäinen, ihminen, vertainen ottaa mukaan. Ainakin yrittää.

Jos tällaista hyvyyttä on saanut itse kokea, kiitollisuus kantaa tekemään samaa toisille. Kiitollisuuden kantamana on hyvä jatkaa elämää.

Sumuisen maiseman keskellä kuljemme ja kaipaamme valonpilkahduksia. Kas tuolla tulee joku otsalampun kanssa, ja valaisee hetken minunkin tietäni.

Kiitos!💙

Paastonaika

Tänään kevään 1. päivänä on erikoisia tapahtumia kuten Suomen 13. presidentin virkaanastuminen ja naapurimaassamme taas hiljattain kuolleen oppositiojohtajan hautajaiset.

Onnea uudelle presidentillemme.

Ihminen riepoteltavana

 Tein kai lottorivini väärin

Aika moni taitaa olla niin tehnyt, nimittäin lottorivinsä väärin. Elämä on riepotellut miten milloinkin. Riepotellut pahastikin. Kuka siis on riepotellut? Monikin voi ja osaa riepotella hiukan heikompirakenteista, rajoiltaan huokoista ja traumatisoitunutta varsinkin. Sitä ei tyyppi edes tajua, että on riepoteltavana ja on ollut.

Syyttää vain itseään, miksi teinkään noin tai noin. Ja en osannut valita oikein. Valitsin vetäytyä. Valitsin taistella - turhaan. Valitsin jäätyä, ai voiko sen valita. Ei voi, se tapahtuu vain.

Sitten valitset moittia itseäsi, miksi noin jäädyin? No jäädyin, kun muuta en osannut. .. miten usein me moitimme häntä joka on uhri, ja niin, itseämmekin uhrina.

Ei pitäisi. Uhri tarvitsee myötätuntoa ja opetella itsemyötätuntoa. Siitä vasta lähtee ymmärrys ja oivallukset, miksi.

Parantaako lämpö ihmisen? Muiden ja itseltä omasta sisimmästä ymmärryksen kautta kumpuava lämpö? - Parantaa.

Parantaa askel askeleelta. Mutta ei täydelliseksi. Ihmisen ei edes kuulu olla täydellinen.

🩶🩶🩶

Elämässä ei tarvi kuitenkaan riepottua tai riepotella, voi löytää omat rajansa, toimia uudella tavalla ja löytää voimia. Missä iässä tahansa. Joka päivä vähän.

Särkyneisyydessä on kauneutta myös. Resilienssiä on myös hyväksyä särkyneisyytensä. Kaikki eivät hyväksy, ja heistä voi tulla niitä hyväksikäyttäjiä, ja siitä onkin kauneus kaukana.

🩶🩶🩶

Särkynyt kerran tai pari ja kun palat löytävät taas toisensa, on se ruukunkin rakenne aina vaan vahvempi. Jos nyt toinen korva tai kylki olisikin vähän kolhiintunut, ei se haittaa.

Elämä on kaunis

Toivo-sovelluksesta vertaistukea

Toivo-sovelluksen kautta voi saada vertaistukea pitkäaikaissairauksissa ja elämäntilanteissa. Appin voi ladata (ilmaiseksi) puhelimeensa ja nimimerkillä keskustella haluamastaan aiheesta  vertaistukijan kanssa.

Olen itsekin Toivo-vertaistukija, mm moninivelrikossa. Vertaistukija tarjoaa kuulevan korvan, empatiaa ja mahdollisesti vinkkejäkin siitä, miten jaksaa tai edetä, hoitaa sairauttaan ja pärjätä sen kanssa tai muussa hankalassa elämäntilanteessa pärjätä.

Toivossa on mukana yli 50 järjestöä ja vertaistukijoita on yli 250.

Joka päivä on mahdollisuus ja tilaisuus toivolle!

Riittääkö rahat, pohtii nyt moni

 

Tässä mtv: n artikkelissa neljä pienituloista kertoo, miten leikkaukset vaikuttavat heidän arkeensa: Miten leikkaukset vaikuttavat

- Monella lailla elämä siis hankaloituu, ja niin, jos liikaa vaikeutuu, voivat monet mahdollisuudet ja eteenpäin pääsy, työssä ja opiskelussa jäädä saavuttamatta, ennenkaikkea hyvän elämän edellytykset vaarantuvat. Se vaikuttaa meissä kaikissa ja kaikkiin. Se näkyy jo nyt ihmisten kasvoilla ja käytöksessä, vai näenkö minä oikein..

Huoh.. Miten me jaksamme.

 

💩💩💩 

Elämä on kuitenkin tänään. Ja huomenna, kun uusi vuosi alkaa. 

Se on lapsen naurussa, tai itkussa.. ,se on ruuhkabussissa tai leipäjonon tungoksessa  se on yhteisessä työssä ja tekemisessä, jakamisessa ja yksinolossakin, toisinaan kirja kädessä lukumaailmoissa.

Emme ole seurailijoita vaan tekijöitä, jokainen jollakin tavalla. Niin pitääkin olla, ja missä vielä toinen auttaa toista, siellä asustaa myös ilo!

Monet yhdistykset ja kansalaistoiminnan keskukset tarjoavat mahdollisuuksia yhdessäoloon, vertaistukeenkin. Kokoan joitakin tänne ensi vuonna.

♠️♠️♠️

Tarkkaa budjetointia ja itse tekemistä kannattaa harrastaa, ja lainoja välttää.  Apua voi kysyä vaikka Talous- ja velkaneuvonnasta. Facen nuukailuryhmissä löytyy ihanaa vertaistukea.

Alla listaan joitakin blogeja mitä olen viime aikoina lukenut. Oman talouden hallinnasta ja muusta hyödyllisestä.

Oman taloutensa visukinttu kertoo tässä postauksessa aiemmasta rahankäytöstään. 

Ulosotossa blogisti kirjoittaa yhteenvedon tästä vuodestaan ja toiveensa ensi vuodelle.

Näpertelijä jakaa tässä bataattivuoan reseptin. Nam!

Sarin puutarha tarjoaa amaryllisihanuuksia silmien iloksi.

Luen usein myös mm. Yksin armosta - blogia ja montaa muuta. Kaikki nämä löytyvät Blogit.fi - palvelussa.

    

Kiitos kun vierailit täällä, ja tulethan taas! 

Kommentoidakin saa tai laittaa vaikka viestiä, milloin vaan.

 

Biisi vuodelta 1953: Matti Louhivuori:  Suopursu kukkii

 

 🩷🧡💛💚💙🩵💜🤎❤️💗💟💕❣️🩶🤍💜

 

Mahdollisimman hyvää alkavaa vuotta 2024 jokaiselle!

Mikä auttaa jaksamaan

 

Palautuminen ja hyvät hetket ovat tärkeitä.

Luin juuri Ylen sivuilta artikkelin, jossa kerrottiin miten kriisit syövät meitä.
Ja miten jatkuvan kriisin keskellä on tärkeää ja välttämätöntä löytää sellaisia rauhan hetkiä, joissa on hyvä olla.

Niin tärkeää asiaa että halusin nostaa myös tänne. Tässä linkki koko artikkeliin: https://yle.fi/a/74-20055450?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Mikä sinua auttaa palautumaan maailman uutisten keskellä, omien kriisien tai vaikeuksien, menetysten tai kivun keskellä?

Metsä

Minulla se on esimerkiksi mennä metsään, antaa kaikkien metsän tarjoamien aistihavaintojen hoitaa ja viedä mennessään tähän hetkeen ja  unohdukseen kaikesta muusta, vaikka vain ihan puoleksi tunniksi. Tai pidemmäksikin ajaksi. Meren rantakin on vahvasti aisteihin vetoava ja siksi rentouttava.

Kirjoittaminen

Kirjoittaminen auttaa purkamaan omaa mieltä. Olen kuullut kirjoittajien ryhmissäni sanovan mm. että kirjoittaminen on kuin puhuisi ystävälle. Että kirjoittaessaan ei ole yksin.

Onko niin että omat ajatukset saavat kuin vastakaikua, että vastauksia löytyy kun kirjoitat, tai jos ei vastauksia niin ainakin jotakin merkitystä sille omalle senhetkiselle tilanteelle tai vaikealle tunteelle.

Rutiinit

Kun hoidan arkisia asioita, ne hoitavat minua. Tiskaaminen, siivoaminen, roskien vieminen, kaupassa käynti, vaatteiden silitys, ruoanvalmistus, leipominen, näitähän riittää. Joskus tällaiselle raihnaiselle kuin minä, on joskus jopa yli oman tarpeen tällaisia hommia. Hyvä että on, aina jotakin mihin tarttua. Jos ei pölypalleroita, niin tiskejä tai silittämättömiä vaatteita.

Kun on sairaana eikä jaksa paljoa mitään ja pahinta jos vielä uupumus, niin rutiinit ovat vieläkin tärkeämpiä jaksamiseen päivästä toiseen. Ihan perusasiat; keittää aamupuuro, syödä, pukea.. tehdä joku asia  ja kas vielä se kerran tulee päivä kun jaksaa taas muutakin.

Ilo

Mikä tuo iloa elämään, niin muiden ihmisten auttaminen. Jos ei muuta voi, niin aina voi vaikka ajatella hyvää muista. Olen huomannut että jo se tuo hyvää oloa.

Kaikenlainen muiden eteen tekeminen oman voinnin tilanteen ja resurssien mukaan, vapaaehtoistyö, vaikuttaminen vähässäkin, se on voimaannuttavaa.

♥️♥️♥️

Yllä olevassa artikkelissa puhutaan myös kiitollisuudesta. Stressin ja huolen uuvuttama ihminen ei välttämättä pysty tuntemaan kiitollisuutta.

Kuitenkin vaikka vain älyllisellä tasolla jos kirjata niitä kolmea kiitosaihetta, joka päivä kalenteriin, päiväkirjan sivulle tai kännykän muistioon. Ei siitä haittaakaan ole.

Tällaisia ajatuksia ja omia kokemuksia minulla jaksamisesta.

Hyvää viikkoa!

Elämisen ehdot

 

Elämisen ehdot taas muuttuvat. Monessa kohtaa leikataan, työttömyysturvassa, suojaosuuksissa, asumistuissa ja moni asia muuttuu.

Tuntuu että ihmisten vaikeudet vain jatkuvat; pandemian aikana toimeentulonsa menettäneet, terveytensäkin ehkä menettäneet ihmiset joutuvat tulemaan toimeen yhä vähemmällä.

Hintojenkin noustua on monella jo nyt tosi tosi tiukkaa, teki pienipalkkaista työtä, osa-aikaista tai ei, oli työkyvytön tai osatyökyvytön työtön.

Pandemia ja Ukrainan sota ja näiden seuraukset ovat kurittaneet meitä, ollaan jotenkin aivan nukkavieruja moni näiden ja vielä edelleen jatkuvien jäljiltä.  

Huoliuutisia väsyneille... Ei hyvä ei. En edes ryhdy maalailemaan skenaaroita tulevaisuudesta.

Paras elää päivä kerrallaan, tehdä parhaansa omissa töissään, tehtävissään ja velvollisuuksissaan. Pitää huolta itsestään. Auttaa lähintä lähimmäistään. Pitää yllä toivoa.

Lue lisää asumistukien leikkauksesta

Professorit epäilevät

               🤔🙏🍀

Pienituloiset miettivät mihin rahansa käyttää

Tässä juttu seinäjokisesta Sadusta; miten paljon rahaa menee ja miten menot jaetaan puolison kanssa.

- Yhteiset menot voi siis jakaa tarkasti tasan..  Juttu on tosin vuoden takainen. Nyt kun ruoan hinta on noussut, rahaa menee juuri ruokaan huomattavasti enemmän kuin ennen. Se voi ehkä muuttaa käytäntöjä.

 Ruoan hintojen nousu jatkuu rajuna ja se takaa pienituloisilla tarkan miettimisen siitä, mitä ostaa.

On masentavaa suorastaan, kun ostoskorin hinta on (yhden hengen) vaikka kahdenkympin sijaan säännöllisesti yli kolmekymppiä, eikä sittenkään ole mitään ekstraa ostanut, päinvastoin. Tulee olo, että eihän tässä oikein pärjää. Suklaasta ja muista herkuista tulee säännöllisesti huono omatunto. Jääkaappi on usein  tyhjän näköinen ja ruokahalukin menee.

Vanhat opit; syö juureksia, linssiä, papuja, pätee silti edelleen. Nämähän nyt ei ole nousseetkaan sellaisiin summiin etteikö niitä pystyisi ostamaan. Vihreiden linssien kilohinta oli 4 euroa, joten siitä vain linssikeittoa, litrakaupalla:) Juuresruoat ovat aina myös hyviä. Jälkiruokaherkkua saa banaaneista jotka eivät ole järin kalliita nekään. On melkein parempi että kulkee kaupassa siellä raaka-ainepuolella, eikä edes mene eines- ja valmisruokahyllyille.

On kevätsiivouksen aika. Teen sen ruokakaapeissakin. Onpa tuota kotivaraa yhtä sun toista, ja on syytä käytellä sitäkin. Kotivara inspiroi. Kuten Facebookin nuukailuryhmätkin, vertaistuesta kun saa vahvistavaa voimaa.

                                            HYVÄÄ VAPPUA!

Köyhä mutta arvokas, vaan tuen hakeminen nöyryyttää

Köyhä. Kauhea sanakin tuo.

Entä vähävarainen, pienituloinen, tai sitten työtön, pennitön..

Tyhjätasku, luuseri, loinen..

Hyvät ihmiset

Millainen on ihminen, joka laittaa ruokaa kahtena päivänä viikossa ilmaiseksi muille? Sama henkilö käy auttamassa myös vanhusystäviänsä viikottain.

Hän myös valmistaa kaiken oman ruokansa itse, käyttää hävikkiä ja välttää tuottamasta hävikkiä. Kierrättää. Poimii marjaa metsästä. Pakastaa ja rakastaa.

Hän menetti työnsä ja elää työttömyyskorvauksella, kuitenkin tekee työtä joka rahassa mitattuna olisi toki sen verran että silläkin eläisi. Mutta hän tekeekin 'vain' vapaaehtoistyötä.

Hmm. En sanoisi loiseksi ainakaan.

Entä hän joka istuu luottamustehtävissä ilman palkkaa, tai pienellä palkkiolla, vaikuttamassa vähemmistöihin kuuluvien hyvinvointiin. Tämä ihminen myös osallistuu talkoisiin, järjestää niitä ja lisää näin yhteisöllisyyttä omassa elinpiiri sään.

Muuten hän elää kohtuudella. Hänenkin hiilijalanjälki ja ilmaston jalanjälki on pieni. Hän on ystävällinen luonnolle ja muille ihmisille.  Hän saa toki työmarkkinatukea ja asumistukea ehkä toimeentulotukeakin...

Monenlaista työtä tehdään kokonaan tai lähes kokonaan ilman palkkaa; työtä muiden ihmisten auttamiseksi, ja ilman näitä vapaaehtoisia monen sadan tuhannen ihmisen hyvinvointi olisi alhaisempi. Yhteiskunta joutuisi käyttämään suunnattomasti enemmän rahaa tuki-, terapia- ja avustustyöhön.

Ylläolevat henkilökuvat esimerkkeinä ihmisistä jotka ovat säilyttäneet arvokkuutensa vaikka tukiviidakko voi olla raskas.

Jokainen on arvokas

Vapaaehtoiset toimivat kuka yksin itsekseen kuka pienessä porukassa ja aika moni yhdistysten ja järjestöjen kautta, seurakuntienkin ja kaupunkien myös.

Vapaaehtoinen on tärkeä ihminen kun hän tekee asioita muiden hyväksi. 

Ihminen joka elämässään toimii muuten luonnon ja muiden ihmisten hyväksi on hänkin tärkeä ihminen. 

Hän joka huolehtii läheisestään ja myös hän joka huolehtii itsestään, esim.  hoitaa pitkäaikaissairauttaan sinnikkäästi, tekee parhaansa hänkin ja on yhtä arvokas kuin muutkin!❤️

Silti ilman palkkaa ja pienillä sairauskorvauksilla, eläkkeillä, työttömyystuilla täydennettynä usein toimeentulotuella, elävät ihmiset niputetaan joksikin joukoksi jolla ei ole samaa ihmisarvoa kuin työpalkkaa nauttivilla ihmisillä..

Se on väärin. Mutta tämän tapainen asenneilmasto meillä on. 

Niin toivoisi että kaikki alas painetut jaksaisivat nostaa päänsä ja pystyisivät arvostamaan itseään ja tuosta arvostuksesta lähtien löytäisivät pieniä ilon palasia elämäänsä ja voisivat paremmin. Olisihan se hyödyllistäkin kaikille:) ..Voimaantuneena kun jaksaa tehdä vaikka sitä vapaaehtoistyötä, tai löytää palkkatöitäkin.

Ei millään jaksaisi

Ks.  Alla: Ylen artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta joka tehtiin Kelan toimeentulotuen asiakkaille:

Toimeentulotuen asiakkaat kokivat tuen hakemisen nöyryyttävänä ja hankalana ja varsinkin jos on esim. sovitettava mahdollisiin pieniin satunnaisiin tuloihin. 

- Pieniäkin satunnaisia palkkatöitä olisi toki hyvä voida tehdä jos ja kun niitä keksii. Tai ottaa vastaan palkkio luottamustehtävistä ym.

Toimeentulotuen asiakkaita on paljon; joka 10. kotitalous saa toimeentulotukea. 

Mietinkin että jos suuri joukko ihmisiä  senhetkisen köyhyyteensä vuoksi ja  tukien hakemisen vuoksi on kuukaudesta toiseen nöyryytettynä, niin ei se kyllä hyvää tee. Ei ihmiselle,  eikä se tee hyvää myöskään yhteisölle.

Eihän sellaista jaksa ihminen pitkään. 

Kysely toimeentulotuen asiakkaille..

Sinä sentin venyttäjä, jos elämäntilanteessasi joudutkin hakemaan etuuksia, se ei ole häpeä!

Lue myös aiempi blogipostaukseni köyhyydestä

💮💮💮

Lue myös;

Ostovoima vähenee

Tuntuu pienituloisen kukkarossa. Mitenkä paljon se tuntuu palkkaasaamattoman kukkarossa?

Ensi viikoilla tästä aiheesta:

Miten ehkäiset luontokatoa

💛💜💙

Myötätuntoa tarvitsevat

kaikki. En vain minä tai sinä vaan jokainen.

Sitä ei aina muista, että ärhäkkäkin ihminen kaipaa ystävällisyyttä. 

Jos on aikaa kuunnella ja huolehtia muista, saa usein arvaamattomia lahjoja, voimia uusia ja iloa.

Vaikea ajatella tulevaa syksyä. Toisaalta on ollut toiveikkaampaa elämä, toisaalta jokin arvaamattomuus vaanii kaikkialla. Sota, hintojen nousu.. on asioita jotka syö voimia.

🤔🤔🤔

JK No ni, postaukseni jäi kesken, tulin kipeeks. Iso K sitten saavutti mutkin. Mut kyllä tässä on tarkoitus selvitä.

Iloni viime päivinä on ollutkin, kun olen saanut puheluita, huolehtimista, ja hyvän mielen aiheita monia, muilta ihmisiltä. Mun ei tartte kuin olla ja potea.

Kuunnella radiosta Kamala luonto -sarjaa, katsoa tv-sarjoja jos millon jaksan.

Liitän tähän hyvän artikkelin koronan hoidosta. Näitä ohjeita noudatan, eli juo vettä, lepää mutta liikuskele kun jaksat: https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/3b6e1d3b-9061-4d89-8599-3bde671b6bfb

Ja vältä tautia, tämä on oikeesti.. epänhimillinen, jos näin voi asian ilmaista.

Perunkirjoitus maksaa

Se maksaa joko vaivaa tai rahaa. 

Hinta juristin tekemänä alkaen 1000 + euroa, netin Aatos-palvelussa 250 euroa. Kulut päälle.

Tein ilmaiseksi. Kuluja tuli n 300 euroa, lukuisista virkatodistuksista lähinnä.

Aika monta mutkaa oli matkassa, viivästyksiä. Sukulaisten käytös teki matkan välillä raskasta raskaammaksi. -

Mutta, enhän voi tietää kaikkia traumoja, mitä kukin kantaa mukanaan.

En tiedä. Välillä ja useinkin mietin, että pitäisi kai yleensäkin olla vähemmän kiltti.

Kun suree, on muissa maailmoissa, kaikki tämänhetkinen tuntuu niin voimakkaasti. Aistii vahvemmin ja nykyhetkeä sävyttää mennyt ...

Sitten no olihan enkeleitä jotka auttoivat. Ihmisenkeleitä. Lohtuja.  Ja iloja tavallisia, monenlaisia. 

Puoli vuotta kun on pitkä aika. Kevätkin on herännyt, ja ensimmäiset kylvötkin jo tehtynä..

      💕💕💕

Kylmä aika ja kylmä kevät

Miten saada lämpöä elämään? Aurinko toki lämmittää, se onkin ihanaa. 

Kuitenkin olo on on ollut kylmä ja kolkko. Pandemia teki mitä teki. Piti alkaa pelätä muiden ihmisten hengitystäkin..

Moni sairastui. Joku masentui. Jotkut kuolivat. 

Jossakin lähistöllä tapetaan ja rikotaan, eikä sille mahda.

Minä en jaksa tapella vastaan. Luovutan heti. Sillä on hintansa  kyselen miksi en jaksa. Siihen on syynsä. 

Jäniskö menee piiloon. Se ei kannata. Jahtikoira tavoittaa sen. 

Tapella. Neuvotella. Kaikkien kanssa ei voi. Jos he haluavat sabotoida, tuhota. Eihän jää kuin pakeneminen.

⚠️⚠️⚠️

Rajat. On vaihtoehto. Asettaa rajat joiden yli ei vyöry kukaan. 

Minulla on kaipuu lämpimään kesään, tyyneen ja hennosti koivulta tuoksuvaan. 

Se tulee. Ja minä liu un siihen kuin hylje kalliolta veteen. 

- Unelmointi on hyvästä.

🤔On muuten monia rajaharjoituksia, jolla vahvistat omaa oloasi ja joista on hyötyä. 

A. Piirrä vaikka ääriviivasi. 

B. Tai nosta käsi pystyyn ajatuksissasi. Tunne läsnäolosi ja häädä muut kauemmaksi, joku taas kutsu ehkä lähemmäksi.. 

Ja sitten vielä aina se että kaikesta oppii. Kerralla ei mutta vähitellen. 

Jäniksenä, tai kettuna, kaikella on aikansa.

🥇🥇🌱🥇🌱

Kauppalasku kasvaa.. mutta voisiko suunnan vielä kääntää?

 Kaikki tuntuu nousseen. Hinnat nimittäin. Eniten tämä kirpaisee kaikkein pienituloisimpia. Sähkö maksaa enemmän, matkustaminen oli sitten bensa tai bussilippu, ja sitten juurikin ruoka.

Miten seitsemänhenkinen pienituloinen perhe jossa isä jäänyt työttömäksi, selviytyy ja saa lapset ruokittua? Lue artikkeli.

Kauppalasku on vaan kasvanut, vaikka kahvipaketitkin ovat kutistuneet. Lue tästä miten ruokakauppalaskusta ajatellaan.

Punalapputuotteet kaupoissa menevät tosi hyvin kaupaksi, samoin hävikkihevilaatikot, lue tästä artikkeli mtv uutisista.

Ei ole helpommaksi elämä mennyt ainakaan pienituloisella. Vaikka pandemia olisikin jo helpottanut ja elämä vapaampaa. 

Senttiä saa venyttää niin kuin vain voi. 

 

Ajattelen itse, että on helpompaa luopua jostakin kun saa jotakin sitten myös tilalle. Ruoan suhteen on vähän pakkokin... Eli jos lähdet karsimaan kauppalistaltasi asioita, niin lisää samalla sinne jotakin.

 Joitain esimerkkejä, mitä itse olen toteuttanut: Karsi: bataatit, palsternakat. Tilalle: perunaa, porkkanoita (niitä ostat ehkä joka tapauksessa) + kaalia tarjouksesta

Karsi: tomaatit, kurkku, lehtisalaatti -ne ovat tosi kalliita nyt. Tilalle: tosiaan kaalia (mainio salaatinpohja), ehkä pari appelsiinia

Karsi: kalliimmat pastat. Tilalle: edullisempaa pastaa, spagettia ja ihan makaroonia. Pastan tilalle myös edullisia vihreitä linssejä.

Karsi: Einekset. Ja tee itse, keittoa, pastaa, kiusausta, munakasta, puuroa, jopa leipääkin.

Vähennä: leipää ellet tee sitä itse.

Vähennä: juustoja. Tilalle: kananmunia (hinta noussut mutta ovat edelleen aika edullisia), joita voi käyttää monella tavalla. Tilalle myös ehkä mandariineja, pari appelsiinia, omena..

Karsi: pienet jugurttipurkit. Tilalle: litran purkki luonnonjugurttia (johon lisätä marjoja jos niitä pakkasessa on, tai banaania, omenaa, siemeniä). A piimä myös korvaa jugurttia ja on hyvää.

Karsi: pienet kahvimaidot ja kermat. Tilalle: maitoa tai kauramaitoa litran tai isommassa purkissa.

Valintoja voi tehdä kun on ensin selvittänyt a. mikä on riittävän ravitsevaa sekä hyvää ruokaa, itselle ja perheelle sopivaa ja b. mihin rahat riittävät. Valintojen jälkeen  kertyy säästöä väistämättä, ja jotakin on voinut monipuolistua, vrt. esim. juustojen tilalle edullisempia aineksia.

Huolet, sairaudet, maailman tilanne -- kuka jaksaa räknätä kauppalaskua? -No siihen onkin hyvä satsata voimia ja aikaa, tarkoitan jostakin muusta. Kun suunnittelee hyvin, kaikessa rauhassa, jaksaa myös toteuttaa, ja lopputulos voi olla ilahduttava > pienet onnistumiset merkitsevät ja voimauttavat eteenpäin, meistä jokaista. Pieni asia että onnistuu nuukailemaan ruokalaskun pari-kolmekymppiä pienemmäksi on ei lainkaan hullumpaa.

Leivoin sämpylöitä vanhoista (yli-ikäisistä) jauhoista ja kaappiin unohtuneista kuivahiivoista. Tuli hyviä, ei maksanut mitään tässä vaiheessa, ja voittivat kaupan sämpylät mennen tullen. Röyheä olokin, vanha sämpylänleipoja tulee taas!

Mitä sillä säästyneellä parilla- tai kolmellakympillä sitten tekee? No se on säästössä jonkin hyvän päivän varalle - jolloin sille olisi jotakin oikein mukavaa käyttöä.

Miltä tämä kuulostaa?

Auta muistia ja elämää

Kun kirjoitat muistilappuja, helpotat arkista elämääsi.

Kauppalappu, mitä puuttuu, muista ostaa. Ystävän paitakoko. Osoitteet. Ovikoodit. No tunnusluvut lukuisat. Verenpainelukemat. Lääkelistat.

Kirjanpito mitä mennyt mitä jälellä...tälle kuulle, ensi kuulle. Viisastuttaa, mistä karsia. Tietää myös missä mennään.

- Kyllä kannattaa.

Mitä voi myös listata ja dokumentoida, vaikka mitä viljeli viime vuonna, ja mikä onnistui mitenkin mikä ei ollenkaan. Muuten unohtuu.

Entäpä mitä oli matkalla viimeksi ja mikä turhaa, mitä taas puuttui. Hyödyllistä seuraavia matkoja varten. Tällaisetkin unohtuu muuten helpolla.

Parhaita listoja on lista kiitosaiheista päivän tai viikon. Hyvä tehdä ja - hyvä lukea pahempanakin päivänä! 

Listakirja ajanvietteeksi;)

Asiaa muistista

 

 Muistin toiminta

 

 

Liikkumisella voimaantumista

Olen nyt tuon toisen pandemiavuoden eli viime vuoden, voimistellut aika ahkerasti, ja monipuolisemmin kuin aiemmin. 

Keväällä- 21 osallistuin tanssillisen kehonhuollon kurssille, etänä tietenkin. Tuli opittua kivoja liikkeitä ja rytmissä musiikin tai ilmankin, ja tekemään pitkiä venytyksiä ja liikeratoja. Niitä aloin jopa kehitellä lisääkin. Nyt huomasin ilokseni että yläkroppa; hartiat, olkapäät, rintakehä on niin paljon enemmän auki ja jumeja vähemmän.

Tämä vaatii kyllä jatkuvaa liikettä. Voihan toki päivän pari olla taukoa jos nyt sellainen päivä osuu..

..

Nivelrikkoiselle voimistelu ja lihasten kunto on aivan ensiarvoisen tärkeää.

Se on se Siperia, se kipu ja liikkumisen vaikeus, mikä minut pakotti liikkumaan, vuosia sitten. Leikkaukset ja tekonivelet ovat saaneet odottaa yhä vain. Kyllä niidenkin aika vielä tulee toki. 

Ks. Suomen Nivelyhdistyksen jumppia täältä https://nivel.fi/toimintaa/paikallinen-toiminta.html

Työväenopistoissakin jumpataan, alkuvuosi jälleen etänä vielä.

Kun opettelee jonkin kymmenen, kahdenkymmeen liikkeen sarjan, niitä on mukava sitten tehdä, niistä tulee uusi hyvä rutiini.

Kipulääkkeitä pitkälle edenneessä nivelrikossa kuten muissakin nivel- ja kipusairauksissa tarvitaan joko jatkuvasti tai kuuriluotoisesti. Mutta liikkuminen aina vähentää kipulääkkeen tarvetta, ainakin vähän. 

Taiteilua se on, ja jokainen oppii omat tapansa. Tehdään siis selviytymisestä taidetta. Eikö se voi olla sitäkin?

Ulkona liikunta on parasta. Puuhunkin voi nojata, tukeutua ja happeakin riittää.

Orava kiinnostuneena katselee ja kannustaa. Aurinko tuo iloa ja endorfiinit hyrräävät.

Huolenpito itsestänsä

Tilaa aika lääkärille. Älä enää lykkää sitä! Jos on jotakin kremppaa, joka vaivannut pidempään.

Nyt alkaa olla aika hoitaa terveyttään.

No niin, aika moni muukin on päättänyt näin.  Jonot on sen mukaiset.. kun on tämä.. p...a.

Ja nyt kannattaa suunnata myös.. ainakin lenkille!  Jokainen joka kynnelle kykenee. Luonto on kaunis.

Niin, minun kävelyhalut kasvoivat, kun todettiin aivan liian korkea verenpaineen taso. Minä uskon että tuplaamalla ulkoilun, verenpainetta saan laskemaan. Stressillä on suuri vaikutus silläkin. Kun huolehtii, milloin mistäkin. Turhaan?

Kun kerrostalossa eivät kaikki järjestyssääntöjä, kuten yörauhaa, noudata, ja tulee useita valvottuja öitä sen myötä, stressi kasvaa siinäkin. Verenpaine nousee, ja se lisää stressin tunnetta. Sitä on jonkinlaisessa liskoaivotilassa -taistele tai pakene-tilassa, pahimmillaan..

Niin, koetan suhtautua asioihin, ainakin yritän, rauhallisin mielin. Verenpainetta ei voi pakottaa alas, mutta suhtautumisen muuttaminen voi auttaa. Tarvittaessa verenpainelääkitys.

❤❤❤

Mitä se hoitovelka muuten tarkoittaa? -Sitä että on paljon hoitamatonta sairautta ja nyt juurikin pandemian vuoksi. 

Tästä Ylen uutiseen ja vastauslomakkeeseen aiheessa Millaisia kokemuksia sinulla on hoitoon pääsyn viivästymisestä korona-aikana?

Nämä hoitamattomat sairaudet voivat tosiaan eskaloitua vielä vuosien kuluttua.

Ja juuri sydänsairauksissa. Ihmiset on ehkä lihoneet, syöneet huonommin. Ja se liikkuminen jäänyt vähemmälle etätöidenkin ja myös harrastusten vähenemisen myötä.

Kun on lisäksi välttänyt lääkärille menoa, tilanne on hissun kissun pahentunut.

Lue: Miten korona-aika on vaikuttanut arkeesi?

💛💛💛

Teitkö uudenvuodenlupauksen? Minä muistin vasta äsken, että uudenvuodenlupauksiakin on tavattu tehdä. Minä en tee.

 Tavoitteita teen. Ne on kalenterissani salaisina merkintöinä..

Nyt voin kyllä laittaa tavoitteeksi näitä terveyden kohenemiseen liittyviäkin asioita.

Mustarastas lauloi pensaikossa. Varis kökötti sillan kaiteella. Ja lumi oli valaissut maiseman kauniimmaksi ikinä. 

Tämän skannasin ja se pysyy tallessa. Maisema mielessäni.

Kun keväällä maa alkaa tuoksua, on talvi unohduksissa, suloinen kiire valtaa sielun; siemenet maahan mars:)

Se aika koittaa. Ja kas, tavoitteita on saavutettu. Vihreä voimauttaa lopunkin nuutuneisuuden, minussa ja sinussa🙌

Parhainta vuodenjatkoa!