Riittääkö rahat, pohtii nyt moni

 

Tässä mtv: n artikkelissa neljä pienituloista kertoo, miten leikkaukset vaikuttavat heidän arkeensa: Miten leikkaukset vaikuttavat

- Monella lailla elämä siis hankaloituu, ja niin, jos liikaa vaikeutuu, voivat monet mahdollisuudet ja eteenpäin pääsy, työssä ja opiskelussa jäädä saavuttamatta, ennenkaikkea hyvän elämän edellytykset vaarantuvat. Se vaikuttaa meissä kaikissa ja kaikkiin. Se näkyy jo nyt ihmisten kasvoilla ja käytöksessä, vai näenkö minä oikein..

Huoh.. Miten me jaksamme.

 

💩💩💩 

Elämä on kuitenkin tänään. Ja huomenna, kun uusi vuosi alkaa. 

Se on lapsen naurussa, tai itkussa.. ,se on ruuhkabussissa tai leipäjonon tungoksessa  se on yhteisessä työssä ja tekemisessä, jakamisessa ja yksinolossakin, toisinaan kirja kädessä lukumaailmoissa.

Emme ole seurailijoita vaan tekijöitä, jokainen jollakin tavalla. Niin pitääkin olla, ja missä vielä toinen auttaa toista, siellä asustaa myös ilo!

Monet yhdistykset ja kansalaistoiminnan keskukset tarjoavat mahdollisuuksia yhdessäoloon, vertaistukeenkin. Kokoan joitakin tänne ensi vuonna.

♠️♠️♠️

Tarkkaa budjetointia ja itse tekemistä kannattaa harrastaa, ja lainoja välttää.  Apua voi kysyä vaikka Talous- ja velkaneuvonnasta. Facen nuukailuryhmissä löytyy ihanaa vertaistukea.

Alla listaan joitakin blogeja mitä olen viime aikoina lukenut. Oman talouden hallinnasta ja muusta hyödyllisestä.

Oman taloutensa visukinttu kertoo tässä postauksessa aiemmasta rahankäytöstään. 

Ulosotossa blogisti kirjoittaa yhteenvedon tästä vuodestaan ja toiveensa ensi vuodelle.

Näpertelijä jakaa tässä bataattivuoan reseptin. Nam!

Sarin puutarha tarjoaa amaryllisihanuuksia silmien iloksi.

Luen usein myös mm. Yksin armosta - blogia ja montaa muuta. Kaikki nämä löytyvät Blogit.fi - palvelussa.

    

Kiitos kun vierailit täällä, ja tulethan taas! 

Kommentoidakin saa tai laittaa vaikka viestiä, milloin vaan.

 

Biisi vuodelta 1953: Matti Louhivuori:  Suopursu kukkii

 

 🩷🧡💛💚💙🩵💜🤎❤️💗💟💕❣️🩶🤍💜

 

Mahdollisimman hyvää alkavaa vuotta 2024 jokaiselle!

Toivon tuikut

Joulukuussa on kaikkialla valoja, isompia ja pienempiä. Minulla on ollut sähkötuikkuja ja valosarjoja, lisäksi usein oikea talikynttilä palamassa pöydällä. Pieniä valontuikahduksia siellä ja täällä tuo mieleeni toivon pilkahdukset. Pieniä mutta merkitykseltään suuria.

 Toivokin pilkistää niin pienesti ja sillä on kuitenkin suurensuuri voima meihin kun osuu kohdalle. Ajatella vaikka kun oman apeuden keskellä joku avaakin oven ja hymyilee ystävällisesti. Tai kohtaat ystävän, ihan livenä tai puhelimessa vaikka, ja se ilahduttaa. Tai kun rahat riittävät paljon enempään kuin oli luullutkaan. Entä kun voimat riittävät ihan siihen mihin pitikin -huolimatta raihnoista ja väsymyksestä ja vaikka surusta.

Toivo pilkahtaa kun tapahtuu jotakin hyvää. Ja kun on valmis huomaamaan tuon hyvän. Ja miksi se juuri pilkahtaa, niin juuri siksi että ympärillä on enempi pimeää. Toivo murtaa tuon pimeyden, ajatuksissammekin; hei, voi tapahtua ja mennä hyvinkin! 

Raittiissa ilmassa koen usein tuon toivon, mielialani nousee, saan ideoita ja virkistyn. Kalpeus kaikkoaa ja tunnen olevani elossa.

Mikä se onkin se toivo sulla, missä se voisi ilmetä, ja missä se ilmenee, niin siihen kannattaa tarttua. Niitä toivon tuikkuja ja niiden mahdollisuuksia voi tietoisesti lisätä elämäänsä, kuin minä kotona vielä lisään valotuikkuja ikkunalaudalle tuleviksi viikoiksikin.

Jos joulu oli kiva, sitä muistoa voi vaalia ja jos se oli vaikea, sitä voi pysähtyä miettimään ja löytämään tapa suhtautua siihen, ketään syyttämättä.

Lumi on kuorruttanut maiseman taianomaiseksi. Taas on luonnossa vaihtunut taidenäyttely, mitä ihailla. Eikun sekaan.

 💜💜💜

 

Uudenvuodenlupaus voi muuten olla vaikka että olisi itsemyötätuntoisempi ja miksipä ei myös myötatuntoisempi. Molempia tarvitsemme, jokainen.

Jope Ruonansuu: Enkeleitä toisillemme 

Hyvää joulua

 

Niin moni kärsii aivan aivan SYVÄSTI joulun alla ja aattona. Sitä olen nähnyt viime päivinä kutakuinkin paljon. Eriarvoisuus kärjistyy jouluna.

Muistetaan siis olla kilttejä toisillemme kaikki. Ja hei, jos ahdistaa, niin esim MIELI ry n kriisipuhelin päivystää.

Vähäkin ruoka on kyllä ravitsevaa. Ilo voi löytyä vaikka lumiukon teosta joku kaunis päivä. Reipas kävely pakkassäässä on aina aina hyvästä. 

Ja hei, kaamos hellittää otettaan juuri kohta.

Hyvää joulua itsekullekin säädylle!

🌲🌲🌲

Kuvasin Kallion kirkon jouluseimen.

Niin on rikkautta ja rikkautta

Korpimuija pohtii rikkautta tässä videossaan.

Niin kyllä nämä Korpimuijan videot saa minut kaipaamaan maalle, yksinkertaiseen elämään, perusasioiden äärelle.

Toisaalta elänhän melko yksinkertaisesti jo nyt. No, hellaan en voi tehdä valkeaa, mutta voinhan sytyttää kynttilän loimuamaan ja sitä katsellen tunnelmoida. Niin pieni liekki mutta samalla iso vaikutus tuomaan kodikkuutta.

Teen ruokani itse. Osan ruoasta kasvatan itse. Liikun metsässä, ja siihen on mahdollisuus kun on lähellä metsikkö.

Kerrostaloasuminen voi uuvuttaa, mutta pakopaikkojakin tosiaan aina löytyy.

Rauha on se mitä ihan eniten kaipaan. Maaseudun hiljaisuutta edes joskus. Sikäli kadehdin vähän Korpimuijaa kun asuu sysimetsässä. Ihana kun voi katsoa hänen videoitaan!

Joulu kannustaa kuluttamaan helpolla yli varojensa. 

Se ei kuitenkaan kannata. Käyttötavarat kannattaa ostaakin mieluummin joulun jälkeen ja satsata jouluna niihin aineettomiin lahjoihin tai ihan pieniin paketteihin.

Vertailu ja viikon ostokset

Sentin venyttäjä vertailee kaikkia hintoja. Eli valitsee sitä hinta-laatusuhteeltaan parasta asiassa kuin asiassa.

Vessapaperitarjouksekin kannattaa tietenkin hyödyntää. Nytkin niitä taas on..

Olennaista on, että tekee hyviä valintoja ihan kaikessa, ei vain silloin tällöin tai joskus.

€€€

Minulla on uuden ostoskärryn (vetokärryn eli mummokärryn) hankinta. Jospa saisin jatkossa taas viikon ostokset kaikki kerralla. Siinä nimittäin säästää. Olokin on että tulipa ostettua, ja hukkaan heitettävää ei mukaan mahdu. Makean syöntikin vähenee, ei siinä turhia heräteostoksia paljoa mahdu tai tule.

En tiedä, onko utopiaa päästä ostoskärryn kanssa liikkeelle, minähän olen kävellyt vielä sauvoilla, kuten keväästä saakka. Kävelysellaisilla. Ne keventää painoa jalkapohjissa ja nyt liukkailla ne toki myös antaa turvaa. Ostokset ja muut kantamiset ovat kulkeutuneet selkärepussa. 

Toivossa on hyvä elää. Ja hitain askelin kulkea, se toimii aina. Ei se matka tapa, mutta vauhti. Hidastetaan siis!