Köyhä mutta arvokas, vaan tuen hakeminen nöyryyttää

Köyhä. Kauhea sanakin tuo.

Entä vähävarainen, pienituloinen, tai sitten työtön, pennitön..

Tyhjätasku, luuseri, loinen..

Hyvät ihmiset

Millainen on ihminen, joka laittaa ruokaa kahtena päivänä viikossa ilmaiseksi muille? Sama henkilö käy auttamassa myös vanhusystäviänsä viikottain.

Hän myös valmistaa kaiken oman ruokansa itse, käyttää hävikkiä ja välttää tuottamasta hävikkiä. Kierrättää. Poimii marjaa metsästä. Pakastaa ja rakastaa.

Hän menetti työnsä ja elää työttömyyskorvauksella, kuitenkin tekee työtä joka rahassa mitattuna olisi toki sen verran että silläkin eläisi. Mutta hän tekeekin 'vain' vapaaehtoistyötä.

Hmm. En sanoisi loiseksi ainakaan.

Entä hän joka istuu luottamustehtävissä ilman palkkaa, tai pienellä palkkiolla, vaikuttamassa vähemmistöihin kuuluvien hyvinvointiin. Tämä ihminen myös osallistuu talkoisiin, järjestää niitä ja lisää näin yhteisöllisyyttä omassa elinpiiri sään.

Muuten hän elää kohtuudella. Hänenkin hiilijalanjälki ja ilmaston jalanjälki on pieni. Hän on ystävällinen luonnolle ja muille ihmisille.  Hän saa toki työmarkkinatukea ja asumistukea ehkä toimeentulotukeakin...

Monenlaista työtä tehdään kokonaan tai lähes kokonaan ilman palkkaa; työtä muiden ihmisten auttamiseksi, ja ilman näitä vapaaehtoisia monen sadan tuhannen ihmisen hyvinvointi olisi alhaisempi. Yhteiskunta joutuisi käyttämään suunnattomasti enemmän rahaa tuki-, terapia- ja avustustyöhön.

Ylläolevat henkilökuvat esimerkkeinä ihmisistä jotka ovat säilyttäneet arvokkuutensa vaikka tukiviidakko voi olla raskas.

Jokainen on arvokas

Vapaaehtoiset toimivat kuka yksin itsekseen kuka pienessä porukassa ja aika moni yhdistysten ja järjestöjen kautta, seurakuntienkin ja kaupunkien myös.

Vapaaehtoinen on tärkeä ihminen kun hän tekee asioita muiden hyväksi. 

Ihminen joka elämässään toimii muuten luonnon ja muiden ihmisten hyväksi on hänkin tärkeä ihminen. 

Hän joka huolehtii läheisestään ja myös hän joka huolehtii itsestään, esim.  hoitaa pitkäaikaissairauttaan sinnikkäästi, tekee parhaansa hänkin ja on yhtä arvokas kuin muutkin!❤️

Silti ilman palkkaa ja pienillä sairauskorvauksilla, eläkkeillä, työttömyystuilla täydennettynä usein toimeentulotuella, elävät ihmiset niputetaan joksikin joukoksi jolla ei ole samaa ihmisarvoa kuin työpalkkaa nauttivilla ihmisillä..

Se on väärin. Mutta tämän tapainen asenneilmasto meillä on. 

Niin toivoisi että kaikki alas painetut jaksaisivat nostaa päänsä ja pystyisivät arvostamaan itseään ja tuosta arvostuksesta lähtien löytäisivät pieniä ilon palasia elämäänsä ja voisivat paremmin. Olisihan se hyödyllistäkin kaikille:) ..Voimaantuneena kun jaksaa tehdä vaikka sitä vapaaehtoistyötä, tai löytää palkkatöitäkin.

Ei millään jaksaisi

Ks.  Alla: Ylen artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta joka tehtiin Kelan toimeentulotuen asiakkaille:

Toimeentulotuen asiakkaat kokivat tuen hakemisen nöyryyttävänä ja hankalana ja varsinkin jos on esim. sovitettava mahdollisiin pieniin satunnaisiin tuloihin. 

- Pieniäkin satunnaisia palkkatöitä olisi toki hyvä voida tehdä jos ja kun niitä keksii. Tai ottaa vastaan palkkio luottamustehtävistä ym.

Toimeentulotuen asiakkaita on paljon; joka 10. kotitalous saa toimeentulotukea. 

Mietinkin että jos suuri joukko ihmisiä  senhetkisen köyhyyteensä vuoksi ja  tukien hakemisen vuoksi on kuukaudesta toiseen nöyryytettynä, niin ei se kyllä hyvää tee. Ei ihmiselle,  eikä se tee hyvää myöskään yhteisölle.

Eihän sellaista jaksa ihminen pitkään. 

Kysely toimeentulotuen asiakkaille..

Sinä sentin venyttäjä, jos elämäntilanteessasi joudutkin hakemaan etuuksia, se ei ole häpeä!

Lue myös aiempi blogipostaukseni köyhyydestä

💮💮💮

Lue myös;

Ostovoima vähenee

Tuntuu pienituloisen kukkarossa. Mitenkä paljon se tuntuu palkkaasaamattoman kukkarossa?

Ensi viikoilla tästä aiheesta:

Miten ehkäiset luontokatoa

💛💜💙

Suhteessa rahaan koetaan myös häpeän tunteita

Häpeä syntyy yleensä salatuista asioista. Salaaminen on parhainta maaperää häpeälle. 

Ja tottahan me mielellämme salaamme heikon  rahatilanteemme.. siitä häpeä kasvaa, häpeä rahattomuudesta, vähävaraisuudesta, puutteessa elämisestä..

Jos 70 -luvulla alkoi kuluttaminen ja tuhlaaminen olla muodikasta, niin nyt olisi aika vaihtaa tuo muoti tekemiseksi ja säästämiseksi. 

Näin köyhyys ei enää olisi niin suuri häpeä.

 

Tee sen sijaan että ostat. Säästä jos jää yli, älä käytä ylimäräistä.

Mitä ajatuksia sinulle tästä tulee?

Maailman ylikulutuspäivä oli 29.7.2021

Mainos: Pidän Helsingin Työvöenopistossa kurssin Kuluta vähemmän - elä enemmän,  jossa keskustellaan aiheesta miten voisi kuluttaa vähemmän, elää kohtuullisemmin ja tuntisi siitä vielä ehkä ylpeyttäkin:)

Ks. Ilmonet

 

Älä anna häpeän määrittää elämääsi

Häpeätkö sitä, että olet vähätuloinen, vähävarainen, köyhä...

Ei pitäisi.

Ensinnäkin, et ole itse aiheuttanut tilannetta. Asiat ovat monen asian summa muutenkin. Ja jos oletkin niin:  Kuka meistä on virheetön? - Ei kukaan. 

Ja virhearviointeja ratkaisuissamme teemme yhä edelleen. Niistä kaikista voi myös oppia.

Toiseksi, se, että on vähän tuloja tai omistaa vähemmän kuin muut, ei muuta sinua itseäsi miksikään itse ihmisenä.  Ehkä vain, että saatat hyvinkin olla ystävällisempi muita kohtaan, kenties auttavaisempi ja anteliaampikin.

Kolmanneksi, minkään muun ei pitäisi aiheuttaa ihmiselle häpeää, kuin sen, että on tehnyt jollekulle toiselle pahaa.  

- Häpeä on enemmän heidän, jotka arvottavat muita oli se sitten sukupuolen, iän, ihonvärin, kansallisuuden tai varallisuuden perusteella. Jonkinlainen köyhyys on silloin heidän osansa myös; köyhyys ja puute elämän moninaisuuden rikkaudesta.

 

Häpeästä pois!

Puhu! Puhuminen on vastamyrkkyä häpeälle. Puhuminen on tietenkin askel, jonka ottaminen pelottaa. Esim. Facen Hallitse rahojasi -ryhmässä voi puhua rahasta avoimesti.

Ole armollinen itsellesi! Pienet askelet ovat ihmistä varten ja ne ovat juuri sopivankokoisia jokaiselle.

 Omia tavoitteita voi asettaa ja tsempata itseään tavoitteiden avulla ja häpeän suhteen altistaa itseään vähä kerrallaan. 

 

Parhaat koomikot kertovat mokistaan. Tämä osuu häpeän tunteisiime ja siksi naurattaa niin vapauttavasti.

Stressiä kannattaa aina vähentää, vaikka sitten juuri huumorilla,  myös liikkuminen on oiva keino tähän.

 

(Kuva: Pixabay)