Juustohöylä käy kylässä

Katsoin keskiviikkoiltana a-studion jossa olivat keskustelemassa uudet pääministeri, valtiovarainministeri ja kaksi oppositiopuolueiden edustajaa.

Nousi aika kirkkaina että pienituloisilta leikataan ja etuuksia leikataan mutta keski- ja suurituloisten verotusta kevennetään.

Siinä on ristiriita. Jos yhteisiin talkoisiin ruvetaan niin silloin kaikkien pitäisi osallistua, siitä vähästään tai paljostaan mitä kullakin on.

Tässä olen kyllä ihan yhtä mieltä keskustan Annika Saarikon kanssa.

No huh, kuuntelin sitten muutamia työväenlauluja mielen rauhoittamiseksi.

Kyl ketunleipä aina maistuu.

Elämisen ehdot

 

Elämisen ehdot taas muuttuvat. Monessa kohtaa leikataan, työttömyysturvassa, suojaosuuksissa, asumistuissa ja moni asia muuttuu.

Tuntuu että ihmisten vaikeudet vain jatkuvat; pandemian aikana toimeentulonsa menettäneet, terveytensäkin ehkä menettäneet ihmiset joutuvat tulemaan toimeen yhä vähemmällä.

Hintojenkin noustua on monella jo nyt tosi tosi tiukkaa, teki pienipalkkaista työtä, osa-aikaista tai ei, oli työkyvytön tai osatyökyvytön työtön.

Pandemia ja Ukrainan sota ja näiden seuraukset ovat kurittaneet meitä, ollaan jotenkin aivan nukkavieruja moni näiden ja vielä edelleen jatkuvien jäljiltä.  

Huoliuutisia väsyneille... Ei hyvä ei. En edes ryhdy maalailemaan skenaaroita tulevaisuudesta.

Paras elää päivä kerrallaan, tehdä parhaansa omissa töissään, tehtävissään ja velvollisuuksissaan. Pitää huolta itsestään. Auttaa lähintä lähimmäistään. Pitää yllä toivoa.

Lue lisää asumistukien leikkauksesta

Professorit epäilevät

               🤔🙏🍀

Apuvälineitä

On ollut vaikea saada fysioterapeutin aikaa. On edelleen. Jalkapohjan tulehdus ja lonkkakipu on tehneet elämäni hyvin vaikeaksi.

Saan kuitenkin hakea apuvälinelainaamosta kyynärsauvat. Josko osaisin niillä liikkua ja tilannetta helpottaa, mene ja tiedä.

No sittenpä tiedän.  Ja hyvä, että tarvitseville on apuvälineitä.

Olen joutunut perumaan asioita joihin piti osallistua. Myös mukavia, tärkeitä asioita. 

Liikkuminen jäänyt vähäksi, kun ei voi.

Älä mene kesä vielä... Ja ethän sä mene.

Sitäpaitsi aurinkoa saanut ihastella kuten montaa muutakin asiaa; kolme oravaa juoksi peräkanaa puussa, kaksi jänistä ruokaili ikkunan alla. Herkin mielin näkee ja kuulee.

Kuva: Susanna teki runonpätkästäni taulun💜

Kesä on vuodenaika, ei säätila

Kun katselee ympärilleen, huomaa miten kesä etenee. Ruoho, niityt, villit yrtit kasvavat. Marjapuskat ja metsämarjat kukkivat ja alkavat tehdä marjaa.  Vedetkin lämpenevät hissun kissun.  Sadetta, rakeita, aurinkoa.. kuivuuttakin välillä. Taas ihmetellään, kun onkin niin kuivaa.

Tai kylmää.. kenties hellettäkin joskus.

Valo on niin ylellistä, ja tekee sosiaalisemmaksi. Mikä hyvä aika tutustua ihmisiin kun moni juttelee ja paikkoja hengailla ja jutella muiden kanssa on niin paljon.

Tää vuodenaika on paras. Kerätään vihreää voimaa, valoa ja iloa, sitä ehtii löytämään jos ei tänään niin ehkä jo huomenna, tai sitten juuri tänään!

Sitä löytyy luontoretkillä, ilmaiskonserteissa, tuttuja maisemia kesäasuissaan ihmetellessä.  Jos kirsikkapuut kukkivat liian nopeaan, niin nyt on alppiruusujen vuoro. Ja sireenien, pihlajien ja niittykukkien. Kaiken taustalla monisävyinen vihreä.

Käärijänvihreä salaattinikin rakastaa valoa.

         💚💚💚

Ilmaisia tapahtumia stadissa

JK 17.6.: Luonto on luonto, lue, miten rusakko villiintyi Pukinmäessä:

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009660488.html