Miten tuet muistia

Näin marraskuussa on moni huolestunut siitä, miten unohtelee helposti asioita ja esineitä. Olisiko tämä pimeä aika, vaikka nyt välillä aurinkoistakin, yhtenä syynä tähän?

On asioita, jotka olisi hyvä muistaa. Avaimet ennen oven sulkemista, puhelin mukana jne. Ja mielenrauha sitten, että kaikki ok kotona, kun lähtee reissuun.. kun juoksee bussiin, junaan ja toiselle paikkakunnalle.

Jäikö levy päälle? Jäikö ikkuna sittenkin auki?

Nämä ovat asioita jotka kyllä vie matkafiiliksen.. eli jos on epävarma jäikö jokin päälle, auki tai lukitsematta. Ja unohtaminen voi tulla kalliiksi.

Olen opetellut tavan joka säästää moiselta murehtimiselta. Se on: otan ainakin kaksi aistia käyttöön kun tsekkaan asioita.

Hellan levyt: katson plus sanon ääneen jotakin että: nollilla on. Ikkunoissa ja parvekkeen ovissa: kiinni on ja ulko ovella, ilman kiirettä, havainnoida, että ovi on kiinni ja lukoissa, voi myös todeta sen ihan ääneen. Näin jää asia hyvin mieleen, silloin kun sen kokee ainakin sekä näkö- että kuuloaistilla. Monessa on tuntoaistikin mukana.

Näin se on. Aikanaan kun luin tentteihin, luin ääneen mikäli mahdollista, jäi paremmin mieleen. Myös tunteen mukanaolo auttaa muistamaan. Eikös me muisteta asioita joihin liittyi voimakas tunne; ilo, suru, pelko jne. Väritkin auttavat muistamaan.

Muistia kuten hyvinvointia ja terveyttä muutenkin, tukee aina aktiivisuus jokapäiväisessä elämässä, keskustelu muiden ihmisten kanssa ja tietenkin myös stressin välttäminen. Stressiä helpottaa ainakin ulkoilu, ja hyvä jos valoisassa ehtii, metsässä vaikka. Asioiden käsittely jollakin tavalla vähentää huolten kuormittavuutta ja siten stressiä.

Aina ei ruoasta saa tarpeeksi b12- vitamiinia, mitä muisti tarvitsee. Niinpä ostin kans apteekista purkillisen bevita b12 - tabletteja, nyt pimeäksi ajaksi. 

Tästä Aivoterveys-asiaa

Muuten joulu nostaa kummasti vanhoja muistoja mieleen. Eikä se ole aina hauskaakaan. Muistojen voi antaa rauhassa tulla ja mennä. Ja niiden nostamien tunteiden. Ellei sitten ihan halua muistella. Onhan paljon hyvää mitä muistella 💜

Voi pakanan pakana

 Ja rouva on hyvä vaan..

Ihan liikaa meitä kuritetaan rankoilla tapahtumilla ja uutisilla.

Pandemia, sodat, väkivaltaisuudet,  ilmastonmuutos, nykyinen hallitus ja toimeentulon niukentuminen.

Kaiken tämän jälkeen ja keskellä, kasvaako meidän eettisyys vai mureneeko se? Niinpä.

Siellä missä koetaan yhteisöllisyyttä, ollaan ja puhutaan, siellä itää ja kasvaa hyvinvointi ja sen myötä muut hyvät asiat.

(Yo kuva on maanantailta 28.10)

Rauhaisaa Pyhäinpäivää!

☕️🍬🫶

Vanheneminen ei tule yksin

Onpa se sanonta! Olen aina ajatellut että onpa se sanonta.. ja niin sehän tarkoittaa että vanhetessa tulee sairauksia seuralaisiksi. Huoh. No niin. Nekö sitten on hyvää seuraa? Ei kyllä ole!

Vanhuus tulee joskus yksin, ja kyllä, se tulee monelle yksin.  Vanheneminen tapahtuu joskus että hups vain, kun sairauksia tulee nopeaan tahtiin ja voimat vähenee, sanoo nimimerkki kokemusta on.

Aina ei ole sukulaisia joilta pyytää apua. Tämä onkin kipeä asia niin monelle. Yhteisöt ovatkin siksi yhä tärkeämpiä. Kuuluminen johonkin tuo myös merkityksellisyyttä, jota me jokainen tarvitsemme. 

Omia paikkoja on hyvä etsiä ajoissa. Jos työ tai jokin harrastuspiiri on olleet ainoa yhteisöt ja ne jääneet taa, voi etsiä vielä uusia tärkeitä paikkoja ja porukoita, vaikka eläkeläisjärjestöistä, muista oman elämänpiirin yhdistyksistä ja seuroista, seurakunnista, kaupungin eläkeläisryhmistä. Somessa on yhteisöjä vaikka miten paljon, mutta livetapaamisiakin tarvitaan. Ihan elävänä naamatusten, kohdata ja jakaa kuulumisia, sitä me kaikki tarvitsemme.

Eilisessä Perjantai-ohjelmassa puhuttiin yksinäisyydestä ja erillisyydestä. Mukana oli mm. yksinasuvien yhdistyksen puheenjohtaja Raija Eeva. Tärkeää asiaa ja hyvä ohjelma. Löytyy YLE Areenasta.

 Yksinasuvia on paljon, ja erityisesti nuorissa ja vanhoissa on paljon yksinasuvia. Mitenkähän olisi vanhusten muodostamat kommuunit, ja näitähän tosiaan jo onkin jossakin. Tietenkin on ihanaa jos ympärillä on myös nuoria ja lapsia.. Kummasti jo pienen lapsen näkeminen virkistää, saa hymyn naamalle, ja mielen iloisemmaksi. Meillä vanhoilla on myös aikaa ja ymmärrystä lapsille.

 Vanheneminen.fi-sivusto  

💜

Vanhuus ei tule yksin. Se tuo mukanaan niin raihnoja kuin elämän monimutkaistumista. Missä se ja se esine nyt onkaan? Miten minulle menikin nyt melkein kaksi tuntia aamutoimissa..? No niin ja sanat meni solmuun puhelimessa, hmph. 

Vertaisuuden voima ja ilo löytyy vahvimmin silloin kun sitä kipeimmin tarvitsee. Nimittäinkin ratikkapysäkillä lyhyt keskustelu voimaannutti kummasti. Tai kun tärkeän ihmiseni kanssa naurettiin, miten monia toppahousuja meiltä löytyy. Jos on raihnoi ja kolotuksia, niin niille voi joskus nauraakin. Ilo on laastari ja lääke.

Ihmisiä voi löytyä, etsivä voi löytää uusia ihmisiä. Jotkut jäävät olemaan. Auttamaankin tai sitten voi olla mahdollisuus itse auttaa siten kuin voi. Jo puhelun soittaminen toiselle on pieni suuri teko. 

Joku on raihna jäsenistään, joku enemmän muististaan. Kotiin saatava apu on jokaiselle tarvitsevalle kultaa kalliimpaa.

 💚

Luin juuri myös kattavan artikkelin edunvalvontavaltuutuksesta, Taloustaito -lehdestä. 

  Lisätietoja ja muuta tärkeää asiaa:

Digi- ja väestötietovirasto 

Suomi.fi-palvelut

 💙

Paitsi että voi kokea yksinäisyyttä, ja raihnaisuutta, niin vanhuus voi tuoda myös kipeät muistot. Hyvätkin, mutta myös kipeät.

Jos ei ole ehtinyt käsitellä esim. traumojaan ja muuten ikäviä kokemuksia ja tapahtumia, niin ne nyt voivat hyökätä päälle, triggeröidä ja jäädyttää elämää. Onneksi on niinkin, että aina voi käsitellä asioita. Moni myös alkaa sitten kirjoittaa tai maalata, muulla tavalla taiteilla. Kaikki nämä hoitaa sielua ja elämä voi, vähän kolhiintuneenakin tuntua vielä hyvältä.

Vanheneminen tulee miten tulee. Elämä on muutosta joka päivä. Mutta se on myös paikallaanpysymistä, vain katsella lintujen telmimistä puissa, tässä alati sumuisessa maisemassa.

Ja se on tässä. Nimittäinkin mennyt ja nykyisyys, kaikki ajan monet kerrostumat. Ja näin.. onkin hyvä. Juuri tässä.

Tästä aiempaan blogipostaukseeni eläkeläisalennuksista.

Lapset kertovat eläkeläisistä

Yksinkertainen elämä tuo onnen

 Korpimuija kertoo elämäntavastaan maalla.

Yksinkertaisesta elämäntavasta johon sisältyy puulämmitys, veden kantaminen kaivosta ja työskentely pienessä verstaassa, jolla työllä elättää itsensä ja kotieläimensä.

Nautin katsella näitä videoita. Se on niin rehellistä ja fiksua juttua mitä Korpimuija juttelee.

Kyllä itsekin mieluusti eläisin noin, mutta kun on nämä raihnat..

Hyvää viikonloppua, pyhäinpäivää, marraskuista hämärää sadepäivää (ainakin täälläpäin) kaikille!

Ps. Linkki johtaa Instaan. Videot löytyvät kaikki You Tubesta.

Helmiä puunoksilla

Helmiä elämässä on meillä jokaisella loppuviimeksi paljon. Hetkiä, jotka ovat kuin helmiä.

Ilon, ihmetyksen tai kohtaamisen tai vaikka oivalluksen hetkiä.


Kun sateisessa metsässä vastaan tulee kimaltavia vesipisaroita, niin, niitä ei olisi, jos sadetta ei olisi.


Elämän sade voi olla raskas ja kivulias. Pieni hetki ja näen yht’äkkiä pisarat kuin helminä. Askeleeni kevenee.

 

 

 

Kateus vie kalatkin vedestä

Kun kadehtii, siinä ei voita kukaan. Ei kadehtija eikä kateuden kohde. Olisiko se niin?

Jos kadehdin toista, se ei vie minua yhtään eteenpäin. Kateus voi sen sijaan aiheuttaa jopa vihamielisiä tunteita kateuden kohteen suuntaan.. Mitä hyötyy?

Miksi sitten kadehtii? Jos jotakin puuttuu, ja toisella on, niin helpolla, enemmän, ja minulle saavuttamatonta. Vai onko kuitenkaan.. Mikä on se toisen hyvä, jota tarvitsisin. Onko se minulle edes sopiva, tekeekö se elämääni onnellisemmaksi.

 

Oman elämän tavoitteet, yritykset, onnistumiset ja epäonnistumiset ovat minun, eivät kenenkään muun. Kuten tunteenikin. Kun tunnen, ja olen, ihan ite, niitä ei kukaan voi ottaa minulta pois. Eikä elämäni asioita, joissa tiedän mikä on seuraava askel oikeaan suuntaan.

Toisen elämää ei tiedä koskaan kokonaan. On turha kadehtia sillä toisen kanssa paikkaani en myöskään vaihtaisi koskaan.

Vaihtaisitko sinä elämäsi?

Tunteet ovat tunteita. Tunteita kuuluu tuntea. Ne ovat käyttövoimana, ne purkavat koettua, ovat varaventtiili ja ohjaavatkin.

Kun tunnen kateutta, saa se minut ajattelemaan ja se saa myös kiittämään olemassaolevasta.

 

Väsähdin taas kävelylenkillä. Sitten pysähdyin katselemaan vesipisaroita puiden oksilla. Oi marraskuun vaatimaton kauneus, sitä ei pidä ohittaa💜

 

 (Kuva Pixabaysta)

Ryhtiliike, miten jaksaisi?

Osa Suomen alueista on nyt koronaepidemian leviämisvaiheessa, osa vielä kiihtymis-ja  osa perustasolla. Pääkaupunkiseudulla saatiin viikon alusta rankkoja rajoituksia kokoontumisiin ja julkisia tiloja kuten kirjastot (joitain poikkeusaikoja lukuunottamatta) suljettiin.

Ilman välttämätöntä syytä ei myöskään pidä matkustaa leviämisvaiheen alueelta tai päinvastoin. Kokoontumisrajoituksia pitäisi kaikkien myös noudattaa, vaikka yksityisillä toimijoilla ei siihen pakkoa olisikaan...

Millaisen 'ryhtiliikkeen' tässä kukin nyt tekee? Pimeimmät viikot vuodessa, kaamosväsymys ja pitäisi jaksaa sama kuin ennenkin, ja lisäksi elämän muut stressit, joillakin muut sairaudet mm. vievät voimia. Kaikki ylimääräinen, vaikka asuintalon kova melutaso... huh huh, miten sitä jaksaa välittää vielä kaikki uudet ohjeet ja rajoitukset? 

- Tässä kysytään sitkeyttä. Ja sen tukena voi olla itsemyötätunto ja myötätunto muita kohtaan. Molempia sopivassa määrin ja voimia riittää tärkeimpään. Lue lisää itsemyötätunnosta.

Kuulin radiosta ohjelmaa (Tiedeykkönen: Pandemian psykologiaa)- tosin toisella korvalla-, jossa ohjelmassa puhuttiin myös jaksamisesta juurikin. Tällaiset vinkit ja keinot mainittiin:  

• Rentoutumisharjoitukset
  
• Omien ajatusten tarkastelu - mistä ajatukset kumpuavat, pohtia ja kohdata tilannetta
  
• Tee mielihyvälukujärjestys!   -Niinpä. Lukujärjestyshän tarkoittaa kalenteroituja töitä, tehtäviä ja joillain opiskelujakin. Nyt lukujärjestykseensä voisi sijoittaa myös mielihyvän lähteitä, menetettyjen tilalle. Niin, tottakai edellämainitutkin, työt ja tehtävät ovat ja toivottavasti ovat kaikille paitsi velvollisuuksia myös ilon ja mielihyvän lähteitä.. Mutta ihan vain juuri sellaisenaan mielihyvän lähteet, ihan itelle, mitäs ne olisivat? Minulla on ainakin metsä, muut luontomaisemat, kirjat..Joulukorttien kirjoittaminen on mitä ihaninta sekin nyt.  Kynttilän sytyttäminen on pieni teko, mutta elävän tulen katselu ja sen läsnäolo on mitä parhainta. Venyttelyvoimistelu on mahtavaa, siihen ei monia minuutteja tarvitse, mutta voihan tehdä nyt useammankin kerran päivässä.
  

Yo. ohjelma Yle Areenalta kannattaa varmaan kuunnella uudelleenkin, ks. Pandemian psykologiaa tästä.

Lue myös mieli ry:n blogista Jaksamisesta pandemian pitkittyessä

Tästä pääsee aiempaan postaukseeni Metsän vetovoimasta

Tästä aiempaan postaukseeni Mitä mahdollisuuksia

Tonttu miettii, mihin nyt suuntaisi..

 

Oma arki, jaksaminen, hyvä elämä

 

Miten erilaisissa tilanteissa ihmiset elävätkään! Niin monia kohtaloita ja todellisuuksia kun oikein ajattelee...

 Yksi makasi kaatuneena metsäpolulla. Hänet haettiin ja toivottavasti pääsikin kotiin lepäämään tai vaihtoehtoisesti apua saamaan, jalkaansa. Osaako hän sitten hakea apua, kun taas tarvitsee? Saako ruokaa?

Toinen viuhtoi golfkärrynsä kanssa ultrakalliiseen autoonsa kiireisen tuntuisena, huomaamatta edes pientä kania, joka hipsutti renkaan edestä.

Kolmas katseli puuhun nojaten, väsynyt kun oli hänkin, puhelin kädessään. Rakas oli tuo nojapuukin.

Kaikki ovat väsyneitä. Onhan kaamosaika ja vielä pandemia. Arkielämä on niin monenlaista, jaksamisen mahdollisuudet erilaiset, entä hyvä elämä - onko se mahdollista kaikille?

- Minusta jollain lailla on mahdollista. 

Ajatellaan niin että kaatuneelle tuo joku kupillsen kuumaa keittoa kotiin ja ilo kirkastaa elämää liikaakin nähneen uurteiset kasvot. Se on hyvä elämän hetki.

Kiireiselle golfarille joku osoittaa: Katso, kani! Hetki pysäyttää näkemään ympäristöä ja ilta-auringon värjäämät pilvet siivittävät matkaa eteenpäin. Elämä on niin hyvää!

Koen väistämättä kiitollisuutta kun kuljen metsässä ja jos väsyttää nojaan puuhun tai istun kivelle, silmät avoimina. Kahta samanlaista metsäkävelyä ei ole. Aina jokin on muuttunut. Elämän hyvyys, jälleen tänään..vaikka väsyttäisikin. Syytä kiittää!

 

Arki, jaksaminen ja hyvä elämä linkittyvät kaikki toisiinsa 

 Hyvä arki, hyvin jaksaminen ja kokea elämänsä hyväksi. Arjen haasteet, jaksamisen rajoilla, elämän hyvät hetket.. tai arjen raskaus, uupuneena, pilkahdus toivosta paremmasta elämästä. Toivo on kaikkia varten. 

Ja siitä ajan mittaan vielä parempi arki, parempi jaksaminen ja ilo elämästä joka on hyvää ja välillä pahaa, kokonaisuutena ylitsevuotavan rikasta.

 

Tämä on 100. postaus tänä vuonna tässä blogissa 

Kirjoitan myös blogia Palstaltaterve! Ja yhteisöblogiin Rohkeastiherkkä, siellä yhtenä monesta. Palstablogini, se keskittyy palstaelämään ja luontoon.  

Tämä senttiblogi rönsyää rahojen riittämisestä aina hyvään elämään saakka. Kun rahat riittävät seuraa hyvää elämää, eikö niin? 

 -Niin tai se rahojen riittäminen ja tuntu että on kylliksi, on osa hyvää elämää; kiitollista, rentoa, autenttista omaa elämää, jonka jokaiselle soisi. Jossa ei verrata naapuriin, eikä tehdä kun niin on aina tehty, vaan jossa tehdään luovasti omannäköistä, ja muiden hyvä on yhtä tärkeää, tai ainakin lähes:) kuin oma hyvä. Jossa iloitaan muiden saavutuksista ja saadaan olla ylpeitä omista, oli ne pieniä tai suuria. Ja jossa otetaan pieniä askelia eteenpäin pari, välillä yksi taakse ei kaada maailmaa, (vaan tuo paremminkin lahjan, toisinaan:).

Mietin tämän blogin suuntaa eteenpäin, ja jatkossa tuo hyvän elämän saavuttaminen, aiheet siihen liittyen, on entistä  keskeisemmällä sijalla.

Miten osaamme ja jaksamme venyttää senttiä, olla tarkkoja ja huolellisia, on tärkeää.  Kuin myös luovuus ja kaikenlainen kekseliäisyys, nekin. Suhtautuminen asioihin vaikuttaa siihen, millaisia ne ovat päämme sisällä. Se, mitä pään sisällä, millaista siellä on, vaikuttaa toimintakykyymme.

Sen vuoksi kehotan aina myös lenkille; liikkuminen ja luonto avaa mielen mykertyneitä stressikeriä, ja voi olla askel kohti parempaa.

Stressi keriytyy auki, suhtautuminen joustavoituu, toimintakyky lisääntyy. Tai: lenkillä saat toimintakykyä ja joustavuuden kautta stressi vähenee, uusien keinojen löydyttyä. Niin tai näin päin, paras kun aloittaa jostakin. Päämääränä parempia hetkiä parhaan itsensä kera, tavaten toisia, samanlaisia, erilaisia, välillä tämän maan ja taivaan.

Kiitos lukija ja tulethan jälleen toistekin!

 

(Kaksi ylintä kuvaa: Pixabay)

 

Jakamistalouden sovellukset Aikapankki ja Nappi Naapuri

Stadin Aikapankki käyttää toveja

'Stadin Aikapankki on tarkoitettu kaikille Helsingissä ja sen lähistöllä asuville ihmisille, jotka haluavat tarjota omaa aikaansa ja apuansa yhteisön käyttöön ja samalla saada apua omaan arkeen.        

Aikapankissa jaetaan taitoja niin, että esimerkiksi ompelusta pitävä henkilö tarjoaa korjausompelua muille jäsenille ja saa itselleen apua esimerkiksi lastenhoidossa tai juhlien järjestämisessä.

Aikapankki ei tunne euroja vaan valuuttana on tovi. Koska Aikapankin periaatteena on, että kaikkien aika, työ ja avun tarve ovat yhtä arvokkaita, vastaa 1 tovi kaikissa tilanteissa yhtä työtuntia.

Aikapankki on osa kansainvälistä paikallisraha- ja aikapankkiverkostoa CES:iä, joka toimii verkkopohjaisesti osoitteessa www.community-exchange.org. Sieltä löytyvät jäsenten vaihtotarjoukset, -pyynnöt ja tiliotteet. 

Aikapankin CES-verkkotorin kaikkiin toimintoihin (mm. vaihtotarjoukset ja -pyynnöt, jäsenet, aluetiedot) pääsee tutustumaan jäseneksi liityttyään. Stadin Aikapankin vaihtotarjouksia voi kuka tahansa katsella kaikille avoimella demo-sivulla (mutta tarjoajien yhteystiedot näkyvät vain jäsenille).'

(Ylläoleva lainaus Stadin aikapankin sivuilta)

Aikapankissa voi siis tarjota työtään, ja ostaa palveluksia. Mutta myös tavaroita voi myydä ja ostaa toveilla.                   
 
Tämä on minusta hyvä toimiva systeemi, osallistujiensa tasa-arvoisuutta edistävä ja ekologisestikin kestävä.  Väkeä ei ole kovin paljoa mutta uusia otetaan aina vastaan.

Nappi Naapuri

 

 'Nappi Naapurin tarkoitus on lisätä oikeita kohtaamisia toisiaan lähellä asuvien välille. Se on tarkoitettu naapuriapuun, tutustumiseen, keikkatöihin ja jakamistalouden edistämiseen. Kaikki ovat tervetulleita käyttäjiksi! Alle 13-vuotiaat kuitenkin tarvitsevat mukaan huoltajan, joka valvoo että käyttö on turvallista.Palvelun ylläpidon saat kiinni sähköpostiosoitteesta nappi.hukassa@yhteismaa.fi.

 

 Nappi Naapurissa toimii sekä naapuriapu että keikkatyö

Nappi on naapurustojen media, jonka avulla voit kohdata ihmisiä, jotka asuvat ja toimivat sinua lähellä. Nappi ei ole talousjärjestelmä. Jos löydät ystävän joka lupaa opettaa sinulle shakkia, saatte yhdessä päättää miten asian järjestätte. Voit maksaa opettajalle palkkaa, opettaja voi laskuttaa sinua firmallaan, voitte sopia, että keität opettajalle kahvit tai opetat takaisin jotain mitä itse osaat. Voitte myös pelata shakkia pelkästä yhdessä olemisen ilosta. Päätös on teidän!

Napissa ei lasketa tekoja, vaan Nappi auttaa tekemään asioita juuri sen verran kun tuntuu hyvältä.

 

Nappi on tehty myös ammatikseen välittäville, paikallistoimijoille ja yhteisöjen rakentajille

Nappi tarjoaa erilaisille organisaatiolle ketterän mahdollisuuden kohdata ihmiset siellä missä he ovat.

Organisaatiot ovat tervetulleita Nappiin kertomaan toiminnastaan, tarjoamaan apua, etsimään kontakteja tai tiedottamaan tapahtumista ja palveluista. Organisaatioille Napin käyttö on maksullista.'

(Ylläoleva lainaus sivuilta Nappi Naapuri)

 

 

Nappia en ole kokeillutkaan, hyvältä kyllä kuulostaa.

Jakamistaloutta voit harrastaa myös vaikka viemällä kasvimaan tuotteitasi kaverille, hän varmaan palauttaa antamasi hyvän leipomusten tai muun muodossa takaisin.

Rahankäyttöä vähentämällä voi elämää enentää.

Mitä mieltä olet?

 

Taimista rahaa säästöpossuun

Hei, olethan huomannut että taimia myymällä voisi saada  pientä lisätuloa.

Joitakin esimerkkejä TORIssa myynnissä olleista kasveista:

https://www.tori.fi/uusimaa/Kukkivat_koristekurpitsat_70941326.htm?ca=18&w=1

https://www.tori.fi/uusimaa/Kesakurpitsa_70775402.htm?ca=18&w=1

Kesäkausi ehti jo mennä ohi.. monet hankkivat kuitenkin uudet parvekekukat lomien jälkeen elokuussa, ja syksyisin ihmisiä kiinnostaa viherkasvit kotiin.

https://www.tori.fi/uusimaa/Caladium_Moonlight_taimi_70990250.htm?ca=18&w=1

https://www.tori.fi/uusimaa/Pinkki_Kiinanruusu_pistokas_taimi_70803565.htm?ca=18&w=1  

https://www.tori.fi/uusimaa/Hoya_posliinikukia_pistokkaita_taimia_70897022.htm?ca=18&w=1

Vinkin lähetti Ritva. Kiitos Ritva!

Huomaa myös asuinaluekohtaiset facebookin kierrätysryhmät sekä Huonekasvit- ryhmä.

Elämä sentin venyttäjänä

Sentin venyttäjän elämä voi olla kuin nuorallatanssia. Ei saa livetä ei saa pudota – jos putoaa,
on vaikeampi aloittaa uudelleen. - Putoaminen on se, että ei pysy suunnitelmassaan, ei hallitse rahatilannettaan, vaan ostaa jotakin mihin ei olisi varaa, sortuu osamaksuun, lainaamaan.

Oikeasti, niin se on. Jos putoaa tästä linjastaan, on vaikeampi aloittaa. Rahatilanne on entistä huonompi. Jos joutuu maksamaan osamaksua viisikymppiä kymmenen kuukauden ajan, se on poissa käytettävissä olevista rahoista, ehkä puskuriin säästämisestä.

Milloinkaan ei tarvitse silti toivoaan menettää. Jos on tarkka sentin venyttäjä, niin pääsee jälleen jaloilleen. Jostakin voi koettaa hakea tilapäistä apua, vaikka ruokajakelusta.

Olen itse välttänyt kaikkia osamaksuostoksia nyt yli 10 vuotta. On paljon paljon mukavampaa maksaa ostos heti ja tietää että se on nyt maksettu. Silloin myös harkitsee aika tarkkaan, MITÄ ostaa.

En myöskään lainaa rahaa kuin silloin kun tiedän voivani maksaa takaisin aika pian. Lainaan yleensä vain itseltäni; säästöpossustani ja laitan pian rahan takaisin.

Nyt on kesä, ja koen olevani: 'ei köyhä enkä kipeä' vaan rikas paljosta ja kroppa toimii sen verran että voi nauttia uimisesta luonnonvesissä ja kasvimaan hoitokin onnistuu.

Kiitollisuus on asia jonka joskus hukkaa, mutta kun sen taas löytää, elämä tulee kuin eri väriseksi.

👀👀👀

Uimavedet täällä syrjäisillä rannikkoseuduilla (eli pääkaupunkiseudulla) ovat noin 23-asteisia nyt.

Vielä ei ole sinilevää, ainakaan en itse ole kuullut,  joten nyt eikun uimaan.