Nyt äänestämään arvojohtajaa

Nyt äänestämään! Ennakkoonkin vielä ehtii pari päivää. 💬

Mitkä ovat Sinun arvosi? -Turvallisuus ja vakaus, tasa-arvo, eettisyys ja suvaitsevaisuus on minun. 

Ydinaseita en Suomeen toivo.

Ajatella jos noita sotia ei olisi, mitä kaikkea saataisiin aikaan. Kaikkialla.

Rovaniemellä kiertää äänestysauto. 

- Se onkin hyvä. Täällä etelässä taas on äänestyspisteitä hyvinkin taajassa.

Alla linkit Diakonissalaitoksen podcasteihin, joissa haastatellaan ehdokkaat.

Arvojohtaja. Pekka Haavisto

Arvojohtaja. Alexander Stubb

💥💥💥

Ylen vaalikone

Niin on rikkautta ja rikkautta

Korpimuija pohtii rikkautta tässä videossaan.

Niin kyllä nämä Korpimuijan videot saa minut kaipaamaan maalle, yksinkertaiseen elämään, perusasioiden äärelle.

Toisaalta elänhän melko yksinkertaisesti jo nyt. No, hellaan en voi tehdä valkeaa, mutta voinhan sytyttää kynttilän loimuamaan ja sitä katsellen tunnelmoida. Niin pieni liekki mutta samalla iso vaikutus tuomaan kodikkuutta.

Teen ruokani itse. Osan ruoasta kasvatan itse. Liikun metsässä, ja siihen on mahdollisuus kun on lähellä metsikkö.

Kerrostaloasuminen voi uuvuttaa, mutta pakopaikkojakin tosiaan aina löytyy.

Rauha on se mitä ihan eniten kaipaan. Maaseudun hiljaisuutta edes joskus. Sikäli kadehdin vähän Korpimuijaa kun asuu sysimetsässä. Ihana kun voi katsoa hänen videoitaan!

Joulu kannustaa kuluttamaan helpolla yli varojensa. 

Se ei kuitenkaan kannata. Käyttötavarat kannattaa ostaakin mieluummin joulun jälkeen ja satsata jouluna niihin aineettomiin lahjoihin tai ihan pieniin paketteihin.

Merkityksellisyys elämässä, mistä sen löytäisi

 

Kuuntelin Riku Siivosen Täydellistä elämää- sarjaa radio Yle 1 ltä, jossa tänään keskustelussa apulaisprofessori Arto Salonen ja aiheena miten luoda täydellinen tulevaisuus, jossa ihmisen on hyvä olla mutta samaan aikaan elinolosuhteemme eivät tuhoutuisi?

Elämän merkityksen kokeminen oli yksi asia mikä nousi esille. Tämä onkin oikein lempiaiheeni. Jos elämän merkityksellisyys on hukassa, niin... mitä?

--Kirjoitin muuten aiemmin tässä blogissa, miten sorrumme korvikkeisiin ks. tästä

Miten sen merkityksen oikein löytää . Siinä on se pähkinä onkin. Yhteisöllisyys on avain jonka Arto Salonen mainitsi. Kuuntele koko ohjelma ks yllä linkki, sillä en referoi ohjelmaa tähän vaan kirjoitan omia ajatuksiani tästä merkityksellisyydestä:

Katso luontoa, sen pienintä yksityiskohtaa ja ajattele miten merkittävä se on kokonaisuudessa.
Merkittävä on jokainen ihminenkin.
Joskus merkitystä pitää etsiä työläästikin, merkitys ja merkityksiä löytyy kunhan etsii, niin uskon.

Yksi merkitystä antava on muiden auttaminen. Jos joku jonka tunnet tarvitsee tilapäisesti apua kauppakäynnussä  tai muuta apua jonka voisit tarpeessa olevalle antaa niin se kannattaa ilman muuta tehdä. Se on aika pienestä kiinni, vähän kaikki.Pieni askel uuteen tai toisintekemiseen vie toiseen ja kolmanteen.

Loma tai muu pysähtyminen voi auttaa merkityksien löytämistä. Kun on aikaa, ja voi kuulostella mitä oikeasti haluaa...Elääkö omien arvojensa mukaan, ja jos ei, niin millaisia askelia pitäisi ottaa että näin olisi. Mitä mahdollisuuksia siihen olisi. Joskus on kuitenkin hyvä vain olla, toki ahdistusta ei voi välttää jos matka omannäköiseen elämään näyttää kovin pitkältä..

--Muuten, lomalla voi sortua suorittamiseen ihan yhtä lailla kuin töissäkin tai missä tahansa.

 Lue tästä Ilana Aallon blogi Vietätkö loman kaapissa

 Lomaan hyviä perus'ohjeita' tässäkin: Avaimet onnistuneeseen kesälomaan

 Ohejita riittää netissä moneen. Jos tuntuu vaikealta pysähtyä niin siinä eivät kaikki hyvät neuvotkaan sina auta. 

Järki toki auttaa. Elää sitten arkea kuten se eteen tulee ja koittaa aina välillä kuunnella itseäänkin, olla itsemyötätuntoinen ja tehdä itselleen hyviä asioita. Hyviä hetkiä tulee ja KUN niitä tulee niin huomioida ne. Ahaa, tällaistakin on. Ja tällaista tulee lisää.

Itsemyötätuntoisuus ja myötätunto muita kohtaan kulkevat käsi kädessä. Kun arvostat itseäsi, kykenet antamaan arvoa myös muille. Voimme lisätä muiden kokemusta omasta merkityksellisyydestä kun jaamme kiitosta ja arvonantoa muille. Samalla oma hyvä lisääntyy.

Muiden ihmisten huomioiminen tuo onnea elämään -aina.

Aivan kuten Arto Salonenkin yllämainitussa radio-ohjelmassa totesi.

Mma Ramotswella on asennetta

 ..siis oikea asenne rahaan ja tavaraan! 

Ilahdutti alkaa lukea McCall Smithin Mma Ramotswe -sarjan kirjaa: Olemmeko sukua, se alkoi näin. Lue sinäkin yo. sivu. 

Niin, tavaralla on arvonsa. Mutta ei mikään ole sen arvoista että maksaisi siitä turhaan liikaa.

Nuukailu kunniaan!

Minulla ei ole mitään omaisuutta mihin olisin erityisen kauhean kiintynyt, niin paljoa etten pystyisi siitä luopumaan. Esineet ovat käyttöä varten. Uutta tarvii joskus harvoin hankkia.

Käyttökelpoisuus on hyvä juttu, joskus kyllä kauneuskin.

Tunnearvo tietenkin merkitsee. Siksi pieniä muistoesineitä kuitenkin riittää ja kyllä, onhan ne muistojen täyteisiä ja sitä kautta rakkaita ja tai merkittäviä. En sitä kiellä. Siskolta saatu korurasia, äidin kori, pieni helmisalamanteri ja nuo sukkapuikotkin jotka sain pari vuotta sitten lahjaksi ja joita en vielä ole ottanut käyttöön. Lahjaksi saatuja Mma Ramotswe -kirjoja.. 

Mitenkähän monta yksittäistä esinettä sitä onkaan ja miten monta oikeasti tarvitsee.

Hyvä että arvot ja tavarat ovat kuitenkin erikseen. Loppuviimeksi.

Tarjoa hyvä hetki vanhukselle

Mitä hyvää sitä tekisi poikkeuksellisissa oloissa? 

No joulukortteja vaikka. Vanhuksille; kotihoidon ja asumispalvelujen ikääntyneille asiakkaille, jotka myös arvostavat ja iloitsevat vanhan perinteen mukaisista korteista. Käsinkosketeltavista, kauniista, kimaltelevistakin.

--Joulu on taas, ja kädessä joulukortti joka vie.. kymmeniä vuosia taaksepäin..niin. Posket hohtivat punaisina joulua valmistaessa. Leipomusten tuoksut täyttivät tuvan. Kynttilälyhty valaisi pihapolkua, tähdet tuikkivat taivaalla, kuin hankikin, pakkassäässä.

.

.

Kaivoin siis aarteistostani kortteja joita jäänyt yli, ja rupesin raapustamaan niitä. 

Lähettäjäksi laitin Siskot, Simot ja minä😍

Lue alta ohjeet, kirjoita sinäkin postikortti tai pari, vie ne keräyslaatikkoon ja saa hyvä mieli. Ei maksa paljoa.

Lähetetään kortteja ja lähetetään myös hyviä ajatuksia sinne tänne.Ei tontumpaa puuhaa:) 

Lue kampanjasta tästä ja katso ohjeet sekä korttien keräyslaatikoiden sijainnit:

Siskot ja Simot -joulupostia ikäihmisille

 

(Kuva:Pixabay)

 

 

Oma arki, jaksaminen, hyvä elämä

 

Miten erilaisissa tilanteissa ihmiset elävätkään! Niin monia kohtaloita ja todellisuuksia kun oikein ajattelee...

 Yksi makasi kaatuneena metsäpolulla. Hänet haettiin ja toivottavasti pääsikin kotiin lepäämään tai vaihtoehtoisesti apua saamaan, jalkaansa. Osaako hän sitten hakea apua, kun taas tarvitsee? Saako ruokaa?

Toinen viuhtoi golfkärrynsä kanssa ultrakalliiseen autoonsa kiireisen tuntuisena, huomaamatta edes pientä kania, joka hipsutti renkaan edestä.

Kolmas katseli puuhun nojaten, väsynyt kun oli hänkin, puhelin kädessään. Rakas oli tuo nojapuukin.

Kaikki ovat väsyneitä. Onhan kaamosaika ja vielä pandemia. Arkielämä on niin monenlaista, jaksamisen mahdollisuudet erilaiset, entä hyvä elämä - onko se mahdollista kaikille?

- Minusta jollain lailla on mahdollista. 

Ajatellaan niin että kaatuneelle tuo joku kupillsen kuumaa keittoa kotiin ja ilo kirkastaa elämää liikaakin nähneen uurteiset kasvot. Se on hyvä elämän hetki.

Kiireiselle golfarille joku osoittaa: Katso, kani! Hetki pysäyttää näkemään ympäristöä ja ilta-auringon värjäämät pilvet siivittävät matkaa eteenpäin. Elämä on niin hyvää!

Koen väistämättä kiitollisuutta kun kuljen metsässä ja jos väsyttää nojaan puuhun tai istun kivelle, silmät avoimina. Kahta samanlaista metsäkävelyä ei ole. Aina jokin on muuttunut. Elämän hyvyys, jälleen tänään..vaikka väsyttäisikin. Syytä kiittää!

 

Arki, jaksaminen ja hyvä elämä linkittyvät kaikki toisiinsa 

 Hyvä arki, hyvin jaksaminen ja kokea elämänsä hyväksi. Arjen haasteet, jaksamisen rajoilla, elämän hyvät hetket.. tai arjen raskaus, uupuneena, pilkahdus toivosta paremmasta elämästä. Toivo on kaikkia varten. 

Ja siitä ajan mittaan vielä parempi arki, parempi jaksaminen ja ilo elämästä joka on hyvää ja välillä pahaa, kokonaisuutena ylitsevuotavan rikasta.

 

Tämä on 100. postaus tänä vuonna tässä blogissa 

Kirjoitan myös blogia Palstaltaterve! Ja yhteisöblogiin Rohkeastiherkkä, siellä yhtenä monesta. Palstablogini, se keskittyy palstaelämään ja luontoon.  

Tämä senttiblogi rönsyää rahojen riittämisestä aina hyvään elämään saakka. Kun rahat riittävät seuraa hyvää elämää, eikö niin? 

 -Niin tai se rahojen riittäminen ja tuntu että on kylliksi, on osa hyvää elämää; kiitollista, rentoa, autenttista omaa elämää, jonka jokaiselle soisi. Jossa ei verrata naapuriin, eikä tehdä kun niin on aina tehty, vaan jossa tehdään luovasti omannäköistä, ja muiden hyvä on yhtä tärkeää, tai ainakin lähes:) kuin oma hyvä. Jossa iloitaan muiden saavutuksista ja saadaan olla ylpeitä omista, oli ne pieniä tai suuria. Ja jossa otetaan pieniä askelia eteenpäin pari, välillä yksi taakse ei kaada maailmaa, (vaan tuo paremminkin lahjan, toisinaan:).

Mietin tämän blogin suuntaa eteenpäin, ja jatkossa tuo hyvän elämän saavuttaminen, aiheet siihen liittyen, on entistä  keskeisemmällä sijalla.

Miten osaamme ja jaksamme venyttää senttiä, olla tarkkoja ja huolellisia, on tärkeää.  Kuin myös luovuus ja kaikenlainen kekseliäisyys, nekin. Suhtautuminen asioihin vaikuttaa siihen, millaisia ne ovat päämme sisällä. Se, mitä pään sisällä, millaista siellä on, vaikuttaa toimintakykyymme.

Sen vuoksi kehotan aina myös lenkille; liikkuminen ja luonto avaa mielen mykertyneitä stressikeriä, ja voi olla askel kohti parempaa.

Stressi keriytyy auki, suhtautuminen joustavoituu, toimintakyky lisääntyy. Tai: lenkillä saat toimintakykyä ja joustavuuden kautta stressi vähenee, uusien keinojen löydyttyä. Niin tai näin päin, paras kun aloittaa jostakin. Päämääränä parempia hetkiä parhaan itsensä kera, tavaten toisia, samanlaisia, erilaisia, välillä tämän maan ja taivaan.

Kiitos lukija ja tulethan jälleen toistekin!

 

(Kaksi ylintä kuvaa: Pixabay)

 

Jakamistalouden sovellukset Aikapankki ja Nappi Naapuri

Stadin Aikapankki käyttää toveja

'Stadin Aikapankki on tarkoitettu kaikille Helsingissä ja sen lähistöllä asuville ihmisille, jotka haluavat tarjota omaa aikaansa ja apuansa yhteisön käyttöön ja samalla saada apua omaan arkeen.        

Aikapankissa jaetaan taitoja niin, että esimerkiksi ompelusta pitävä henkilö tarjoaa korjausompelua muille jäsenille ja saa itselleen apua esimerkiksi lastenhoidossa tai juhlien järjestämisessä.

Aikapankki ei tunne euroja vaan valuuttana on tovi. Koska Aikapankin periaatteena on, että kaikkien aika, työ ja avun tarve ovat yhtä arvokkaita, vastaa 1 tovi kaikissa tilanteissa yhtä työtuntia.

Aikapankki on osa kansainvälistä paikallisraha- ja aikapankkiverkostoa CES:iä, joka toimii verkkopohjaisesti osoitteessa www.community-exchange.org. Sieltä löytyvät jäsenten vaihtotarjoukset, -pyynnöt ja tiliotteet. 

Aikapankin CES-verkkotorin kaikkiin toimintoihin (mm. vaihtotarjoukset ja -pyynnöt, jäsenet, aluetiedot) pääsee tutustumaan jäseneksi liityttyään. Stadin Aikapankin vaihtotarjouksia voi kuka tahansa katsella kaikille avoimella demo-sivulla (mutta tarjoajien yhteystiedot näkyvät vain jäsenille).'

(Ylläoleva lainaus Stadin aikapankin sivuilta)

Aikapankissa voi siis tarjota työtään, ja ostaa palveluksia. Mutta myös tavaroita voi myydä ja ostaa toveilla.                   
 
Tämä on minusta hyvä toimiva systeemi, osallistujiensa tasa-arvoisuutta edistävä ja ekologisestikin kestävä.  Väkeä ei ole kovin paljoa mutta uusia otetaan aina vastaan.

Nappi Naapuri

 

 'Nappi Naapurin tarkoitus on lisätä oikeita kohtaamisia toisiaan lähellä asuvien välille. Se on tarkoitettu naapuriapuun, tutustumiseen, keikkatöihin ja jakamistalouden edistämiseen. Kaikki ovat tervetulleita käyttäjiksi! Alle 13-vuotiaat kuitenkin tarvitsevat mukaan huoltajan, joka valvoo että käyttö on turvallista.Palvelun ylläpidon saat kiinni sähköpostiosoitteesta nappi.hukassa@yhteismaa.fi.

 

 Nappi Naapurissa toimii sekä naapuriapu että keikkatyö

Nappi on naapurustojen media, jonka avulla voit kohdata ihmisiä, jotka asuvat ja toimivat sinua lähellä. Nappi ei ole talousjärjestelmä. Jos löydät ystävän joka lupaa opettaa sinulle shakkia, saatte yhdessä päättää miten asian järjestätte. Voit maksaa opettajalle palkkaa, opettaja voi laskuttaa sinua firmallaan, voitte sopia, että keität opettajalle kahvit tai opetat takaisin jotain mitä itse osaat. Voitte myös pelata shakkia pelkästä yhdessä olemisen ilosta. Päätös on teidän!

Napissa ei lasketa tekoja, vaan Nappi auttaa tekemään asioita juuri sen verran kun tuntuu hyvältä.

 

Nappi on tehty myös ammatikseen välittäville, paikallistoimijoille ja yhteisöjen rakentajille

Nappi tarjoaa erilaisille organisaatiolle ketterän mahdollisuuden kohdata ihmiset siellä missä he ovat.

Organisaatiot ovat tervetulleita Nappiin kertomaan toiminnastaan, tarjoamaan apua, etsimään kontakteja tai tiedottamaan tapahtumista ja palveluista. Organisaatioille Napin käyttö on maksullista.'

(Ylläoleva lainaus sivuilta Nappi Naapuri)

 

 

Nappia en ole kokeillutkaan, hyvältä kyllä kuulostaa.

Jakamistaloutta voit harrastaa myös vaikka viemällä kasvimaan tuotteitasi kaverille, hän varmaan palauttaa antamasi hyvän leipomusten tai muun muodossa takaisin.

Rahankäyttöä vähentämällä voi elämää enentää.

Mitä mieltä olet?

 

Kuluttamisesta

Kuva: Pixabay

Olemmeko me kuluttajia? Vai sittenkin jotakin muuta?





Jos minulta kysytään, niin: olemme jotakin muuta. Sana kuluttaja tuli käyttöön joskus olisiko 60-luvulla vai jo aiemmin? Joka tapauksessa en ole sanasta koskaan tykännyt yhtään. Jotenkin siihen sisältyy sellainen velvoite, että meidän jotenkin kuuluu kuluttaa.

Olemme kuitenkin varmaan ennen kaikkea ihmisiä ja toiseksi kansalaisia, miehiä ja naisia ym., lapsia ja nuoria, vaimoja ja miehiä ym. Ystäviä, kamuja, työtovereita, lähimmäisiä. Mutta että kuluttajia!

Yhteiskuntamme on kuitenkin kulutusyhteiskunta. Ja kyllähän me kulutamme! Kasvun rajat vain alkavat olla nyt vastassa.
Jospa sitten vaan kuluttaisimmekin vähemmän. Kierrättäisimme, jakaisimme, korjaisimme ja uudistaisimme.

 - Vähän hankalaahan se on. Jos kaikki perustuu talouskasvuun, miten voi edes vähentää kuluttamista? Rakentaa kestäviä tavaroita ja elektroniikkaa nykyisen kertiksen sijaan. Tehdä itse ja säästää. En tiedä.

Minä uskon, että kuluttamisen vähentäminen kuitenkin jos mikä lisäisi onnellisuuttamme, tässä maassa, jossa luonto on kaunis, yhteiskunta toimiva ja ihmisluonne sitkeä - ainakin ollut. 

Kun kulutamme vähemmän, teemme enemmän ja jaamme enemmän. Meillä on aikaa enemmän. Laatu tulee tärkeämmäksi kuin määrä. Lukeminen lisääntyy, sivistys lisääntyy. Ynnä muuta sellaista. Utopiaa?

Kuluttaminen voi olla myös vastuullisempaa. Voimme miettiä tuotteiden alkuperää ja tutkia sen tuottamisen reiluutta ym. Kun kiinnitämme huomiota siihen, mitä oikein kulutamme, vaikuttaa se jollain lailla kulutuskäytökseemme ja voi alkaa vähentää kulututamme, kannustaa säästämään ja nuukailemaan.
 Lue lisää esim. tästä:

Vastuullinen kuluttaminen kannustaa säästämään