Epidemia koskettaa eri ihmisiä eri tavalla. Joku ahdistuu, joku taas ei ainakaan niin paljoa.
Tilanteet kun ovat erilaisia keskenään.
On kysymyksessä kriisi. Se on kyllä yhteinen, meille kaikille. Mutta se on eri ihmisille erilainen. Monestakin syystä. Onko riskiryhmää, onko itse tai joku läheinen sairastunut, ja miten vakavasti, onko oma toimeentulo vaarassa… Siirtyykö valmistuminen oppilaitoksesta, ja jos ei pääse katsomaan vanhoja vanhempiaan, ovat isoja asioita nekin.
Kriisissä on vaiheensa, ja kriisistä selviytyminen vaatii joustavuutta ja muutosvalmiutta. Kriisistä selviytymiseen vaikuttaa myös se, miten on aiemmin kriiseistä selviytynyt.
Tämä on kriisi, josta kellään ei vielä ole kokemusta. Selvät ohjeet toimintaan ovat hyväksi, ja niitähän on saatu. Loppu pitää hoitaa itse ja mielellään myös muiden, vertaisten tuella.
Vihollinen on nyt kuitenkin näkymätön, kaikille. Ovatko päätökset oikeita, moni miettii. Epätietoisuus voi siis kuitenkin vaivata.
Yksinäisyys voi olla ongelma. Se on monelle ongelma jo muutenkin. Nyt eristäytyminen voi kärjistyä entisestään. Eriarvoisuus tekniikan suhteen myös kärjistyy. Moni asia on jo aiemmin mennyt nettiin, nyt sitten vielä useampi. Ja jos tietokonetta, älypuhelinta ja nettiä niiden myötä ei ole, ei sitten juuri nettiin pääse.
Joku riskiryhmään kuuluva voi tuntea myös syyllisyyttä. Toisaalta, kiireisen elämäntahdin uuvuttamat ihmiset nyt pysähdyksen tultua, voivat tuntea myös helpotusta, ja tällaisessa tilanteessa juuri se voi aiheuttaa syyllisyyttä. Turhaa kuitenkin, jokainen ottaa päivänsä kuten ne tulevat, ja koittaa siitä tehdä parasta mahdollista, itselle ja toivottavasti jollain lailla muillekin.
Katselin ajankohtaisia koronakeskusteluja keskiviikko-iltana TV:stä ja siinä käsiteltiin näitäkin asioita. Ylläolevia syyllisyysmietteitä pohdittiin siellä.
👀👀👀
Kun on aikaa ajatella elämäänsä. Mitä silloin ja silloin oli, entä jos olisin silloin tehnyt toisin.. siinä ja siinä. Muistoja nousee, ja niitä on aikaa muistella. Myös sitä vaihtoehtoista polkua, mitä olisi voinut olla.
Jos vain mietteissään pääsee kiitollisuuden tilaan, ainakin joidenkin asioiden suhteen, tässä hetkessä, niin tulee tilaisuus siihen mielen rauhaan ja lepoon.
Tässä ja tänään.
Ensimmäiset leskenlehdet nähty. Joka päivä löytyy luonnosta jotakin uutta. Eikun luontoon liikkumaan jos voi ja aina kun voi.
Tässä blogissa kirjoitan järkevästä kuluttamisesta, jaksamisesta ja hyvästä elämästä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogitekstisuositus
Nostalgisia säästäväisyysmuistoja
Ennen oli elämä ekologisempaa ainakin kodeissa. Osattiin käyttää kaikki loppuun, jatkaa ruokaa jne. Ks. Is artikkeli: Makaronivelliä ja pelk...

Suosittuja postauksia
-
Pikavippi on sikavippi! Tämä on Takuusäätiön kampanjan nimi. Pikavippejä onkin todella syytä karttaa, ne ovat nimittäin varsin kalliita ...
-
Tämä on aihe, josta aina uudelleen on juttuja mediassa. Joskus mitä ihmeellisimpiä vähälläselviytymiskertomuksia. Minulla menee viikossa vii...
-
Keräsin muutamat järkevänoloiset vinkistöt tähän. Se että olla tarkka kautta linjan kaikessa ja aina, on se pointti kuitenkin. Vinkistöt ant...
-
Lukuvinkki: Helenalla menee ruokaan.. ..Eli että puolellatoista eurolla pärjää ruoan puolesta per päivä. Se on hyvin tehty. Uskon, että on...
-
Niinpä. Jaan tämän täällä, oli niin hyvä artikkeli aiheesta Ylen sivuilla. Tästä: 'Hän ei ymmärtänyt, että 20 euroa oli minulle iso raha...
-
..ja taas se mainostaa Lidliä! No juu, ja ihan ilmaiseksi vielä. (Minulla ei ole mitään mainostuloja, kuinka voisi ollakaan:) Mutta asiaan....
-
Kestävä kulutus, kierrätys säästää kukkaroa. Tässäpä oiva haastattelu nuoresta naisesta, joka on taitava kirppistelijä: Kirppishaukan ha...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti