Kohti talvea

..ja kohti joulua töpötellään taas. On 1. adventti. Ensimmäinen kynttilä syttyy.

Kynttilän liekissä on lohdullisuutta. Sen valo on lämmin ja elävä. Vaikka on nyt olemassa patterikynttilöitäkin, niin ne ei mielestäni voita palavaa talikynttilää.

Tämä siirtyminen talveen ja jouluun on myös lohdullinen hetki. Syksyn pimentyneet päivät jatkuvat, mutta on jo toivoa valosta. Vaikka se häämöttää aika kaukana, niin sen ensimmäinen etappi on jo kolmen viikon päästä talvipäivänseisauksessa. Siitä lähtee päivä pitenemään. Ja samaan aikaan on valon juhla, joulu. Ihan kaikkein pimeimpään aikaan. Tästä voi löytää symboliikkaakin, miten elämän pimeän jakson jälkeen tuleekin pitkän odotuksen jälkeen, valoa ja iloa.

Olen aina tykännyt valosta ja kukapa ei? Valoista monenlaisista. Auringon tuomista valon läikistä seinillä, varjoista, mitä niihin muodostuu. Ruohonkorteen osuvasta marraskuun auringon valosta. Torin katulampun valosta sumua vasten. Ja täydestä auringonpaisteesta, kun se lämmittää naamaa. Isoja pieniä iloja.

Valoisa aika päivässä on nyt noin kuusi tuntia. Ei paljon mutta riittää kävelelylenkin tekemiseen, jos tuona aikana jonain hetkenä on mahdollisuus päästä ulos.

Eli ylös, ulos ja lenkille. Ei väkisin, itseään niskasta kiinni ottaen, kuten niin monesti kehotetaan, vaan lempeästi houkutellen, valon kutsumana, lämpimissä vaatteissa, vaikka vaan vartin lenkki, on niin hyvä mielelle ja hyvä sydämelle. 

Ja uutta vuotta 2025

Näin pääsimme jouluun ja vuoteen uuteenkin ihan kohta.

Mitä muistoja sinulla on menneestä vuodesta? Onnistumisia, kohokohtia? Tai missä petraat vielä ensi vuonna. Kaikki ei tullut valmiiksi. Älä välitä, ei minullakaan.

Joulun alle kertyy painetta tehdä valmiiksi keskeneräisiä asioita. Siivotakin pitää paremmin ja jotakin parempaa olla ruoaksi. Muistaa ihmisiä montaa kerralla ja haudoillakin käydä. On siinä jo aika lailla, kun vielä kaamosaika menossa eikä taida monikaan olla pirteimmillään.

Nyt ollaan jo paremmalla puolella.. päivä venyy pituutta, joka päivä valostuu. Ehkä talvi on vielä edessä ja kukaties kovatkin pakkaset tai sitten tätä sataa sulaa sataa sulaa - meininkiä ja liukasta. Kuitenkin me ollaan nyt selätetty se pimeä syksy!

Nautin kun syksy oli pitkään lämmin. Kuljin pyörällä vielä marraskuun alussa. Sit kylmeni. Olo vaihtui, väsyin ja sairastelin. Nyt on ikävä meren rantamille taas, pitkästä aikaa käydä siellä, vaikka bussilla. Jospa mieli siitä avartuisi..

Niin mitä oli viime vuosi? Tein juuri Lempeästi luja - kalenteriini muistiinpanoja menneestä. Sitten suljin kalenterin. Avasin uuden ja sinne jo merkitsen ihan innoissani tammikuisia juttuja.

Hyvää uutta vuotta alkavaa! 

Rauhaa toivon päälle maan. 

Ilosia ja valosia juttuja, ilmasia

Montaa kivaa ilmaista  löytyy näihin aikoihin Helsingissä, esim Lux Helsinki. Ks. Lisää: LUX Helsinki 3-7.1.

ja presidentti Tarja Halosen synttärikonsertti 5.1. Kallion kirkossa. Ks. Kallion srknnan sivut ja Maailma.net

Kuva ohessa on Talvipuutarhasta. Joka vuosi siellä on uudet jouluiset koristukset, trooppisen viidakon ympäröimänä. 

Koska joulu jatkuu loppiaiseen, lienee myös puutarhan joulukattaus siihen saakka eli 6-7.1 saakka.

Ilmaista lystiä. Omat eväät vaikka mukaan, ja istumaan palmupuun alle. Aukiolot löytyvät netistä. Perjantaisin on kasvien huoltopäivä.

Nämä pakkaset on meillä nyt melko purevat, hyvä puoli on kyllä se että meri menee kunnolla jäähän. Merellä kävely tai pilkkiminen on siis pian mahdollista. Tietenkin hiihtäminen ja luistelukin. 

Pilkkimisestä lisää kalastussivuilla. 

Pilkkiongintaan ei tarvita kalastuslupaa. En ole itse harrastanut aiemmin pilkkimistä, mutta jaa, ehkä tänä talvena voisi aloittaa..

🦈🦭🐬