Uskaltaako luvata?

Uudenvuodenlupauksia: 0.

Toiveita ja tavoitteita: Monia.

Koetan siis päästä joihinkin tavoitteisiin, ja tehdä niiden eteen myös.  Ja elän toivossa, että jotakin asiat muuttuvat ja jotkin asiat onnistuvat.

Varsinaisia lupauksia en tee. Vaikka: Lupaus jonnekin, jollekin on myös sitoumus tehdä asian eteen jotakin. Ja sikäli hyvä asia, en sitä kiellä.

Vaan lupaus ei aina pidä. Kun tulee muuttuneita olosuhteita, muuttuneita suunnitelmia, monista eri syistä, ei lupauksen toteutus onnistu sitten millään. Kaikki ei ole itsestämme kiinni. Siksi en lupaile paljoakaan.

Tavoitteeni on hoitaa sopimani asiat ja tehtävät. Kaikessa sen minkä voin.

Tavoittelen myös elää arvojeni mukaisesti, auttaa muita, olla läsnä, olla joustava. Kuunnella itseänikin paremmin ja olla luova.
- Nämä ovatkin mielenkiintoisia pyrkimyksiä.


Tervetuloa vuosi 2020!


 👏👏👏

Vinkkejä miten kuluttaa vuosikymmen loppuun

Vuosikymmen alkaa olla lopuillaan. Mitä siitä ajattelisi?

Voisiko tehdä siitä vaikka jonkin arvioinnin?


Tee inventaario mitä kaikkea kulunut vuosi/vuosikymmen tai jopa vuosikymmenet ovat tuoneet.

Mistä olet selviytynyt. Missä onnistunut. Mikä on ollut pelkkää bonusta. Ehkä löydät kiitoksen aiheita.

.

Loppuvuosi on hyvää aikaa myös siivoukselle; pöytälaatikoiden vaikka. Kirjahyllyn tai vaatekaapin konmaritukselle..


Ja myös jo tulevan suunnittelulle..                      


Mitä ovat tavoitteesi nyt? Kirjaa niitä ylös.

Hanki uusi paperikalenteri tai päiväkirja, mihin niitä kirjata.

Hyvin suunniteltu on nimittäin jo paljon tehty.



Hyvää loppuvuotta!

Itsemyötätunnolla muutokseen

Hyvinvointia ja mielenterveyttä koetellaan monella tavalla.

Yhteiskunta on jakautunut. Menestyjiin ja ei niin menestyjiin.

Menestyjätkään eivät tosin aina voi hyvin. Ulkokuoren alla on aina elämää, joka on rosoista, resuista, raakaakin. Se voi olla raakaa juurikin muita kohtaan..

Ja joka on raaka muille, ei koskaan loppuviimeksi voi hyvin.

On kiiltokuvaelämiä, niitä näkee fb ssa ja vaikka missä.. vaan mitä kiiltävämpi on kuori sitä sameampi voi olla sisus. Siis voi olla, tämä ei tarkoita että kaikilla olisi:)


Kiiltokuvamaiset elämät, niiden katselu, niistä lukeminen, saavat rosoisempaa tietä kulkevat tuntemaan, että oma elämä on huonompaa.. että on huono jos on vähävarainen, tai raihnainen, tai eronnut, työpaikkansa menettänyt, muuten epäonnistunut.. Huono olo voi kasvaa, siitä monet ihmiset saattavat hyvinkin pitää huolta.. Miksikähän? Ehkä pelosta.

Ei se ole kuitenkaan niin, että epäonnistumisen tarvitsisi olla lopullista – se ei ole siis lopullista epäonnistumista.

Sillä epäonni aina joskus, se kuuluu kaikille ja joskus se voi olla myös onni, opettaessaan jotakin uutta.

Asiat voivat muuttua. Ja ne muuttuvat. Pieniä itsemyötätunnon pisaroita, pieniä askelia, aluksi vähempi, sitten jo enemmän, eteenpäin, uusia tavoitteita kohti.. Kun niitä alkaa ottaa, tulee maailmankaikkeus aina jossakin vastaan, ja auttaa.. se voi olla joku ihminen, toinen hyvä ihminen, samalla tiellä vaikkapa, tulossa vastaan tai sitten menossa samaan suuntaan.



Armollisuutta niin itseään kuin muita kohtaan

jouluna

ja joulun jälkeen!


💓



Manovinkkejä joulun aikaan:

Vielä ehtii kauneimpiin joululauluihin Helsingissä

Didrichsenin taidemuseoon ilmaiseksi

Ilmaiseksi Ateneumiin 31.12



Kiitos kaikille blogini lukijoille, siihen kirjoittaneille vieraskynäilijöille sekä blogia kommentoineille! Oikein parasta tulevaa vuotta kaikille!

Tulethan taas sivulleni! Palstablogikin muuten vilkastuu kevättä kohden, tervetuloa lukemaan sitäkin!


💓

Idättämisessä on itua

Tonttu saapui Puodin kuusimetsään!

Kun vihannekset alkavat olla kalliita talviaikaan, voi tehdä niitä helpolla itse lasipurkissa.

Tarvitset papuja, linssejä tai siemeniä pari desiä, purkin ja vettä. Jokin verkko purkin päällä voi olla hyvä, muttei välttämätön.

Pese ensin idätettävät; esimerkiksi vihreät linssit ovat oivaa ituainesta. Liota niitä sitten vedessä yön ylitse, kaada vesi aamulla pois, huuhtele vielä kerran ja itäminen lähtee käyntiin samantien. 

Valoisassa purkin ei tarvitse olla.

 Huuhtele idätettävät kaksi kertaa päivässä noin kolmen päivän ajan.. sitten sinulla onkin jo hyvää, 

 vitamiinirikasta, raikasta syötävää salaatteihin, leivän päälle ym.

Eikä maksa paljoa! :) (: Go green linssipaketti maksaa alle 2 euroa ja siitä saa monta litraa ituja.

Sama koskee mungpapuja, alfalfaa.

Linssi muuten sopii siis sekä idätykseen että lämpimiin ruokiin. Huom! Punaiset linssit ovat yleensä kuorittuja ja niitä et voi idättää.

Ituja voi tietenkin myös wokkailla kera muiden vihannesten, kanasuikaleiden ym.

Lue idätyksestä lisää vaikkapa täältä Hyötykasviyhdistyksen sivuilta.

Paitsi idättää, voit myös versottaa! Mm. auringonkukansiemeniä, herneitä.. Niin edullisia vihreitä 

vitamiinipommeja, sekä vielä maistuvia saa aikaan aika vähällä.

Versot päinvastoin kuin idut, 

tarvitsevat kyllä valoa, siksi talviaikaan olisikin näitä varten kasvilamppu tarpeen.

Joululahjavinkki jollekulle: purkki siemeniä ja idätysohjeet!

Ja niin muuten, ei ole kaloreita paljoa itusissa, sopii jouluunkin, ja sitten siihen joulun jälkeiseen aikaan oikein hyvin!

Mung-ituja

Herneenversoja

Eväsmatkailua

Lähteen Puodin kuuset

Junalla parin tunnin matka koulutukseen ja seuraavana päivänä takaisin. Eväät junassa menomatkalla. Perillä eineksiä.
Paluumatkalla aamiaiselta kaapattu voileipä ja vettä vesipullossa.

Naurattaa välillä. En oo nuuka, mutta on pakko priorisoida, oltava säästäväinen.

Omissa eväissä on hyvätkin puolensa. Voi syödä sitä, mikä sopii itselle; voi syödä missä vaan; on yksinkertaista ja on ekologista.

Voileivät ovat mitä parhaimpia eväitä, päällä juustoa, tomaattia, kurkkua, itujakin. Salaattikin, kuten tuore vihannessalaatti lisukkeena kananmuna, raejuustoa tai tonnikalaa on hyvä, kunhan ei joudu olemaan pitkään lämpimässä. Banaani on aivan oivallinen välipala, kuten omenakin.
Suklaatakin voi joskus maistella, jälkkäriksi.

✌✌✌

Nautin toki syödä ulkona, eli ihan lounas- tai muussa ravintolassa. Joskus tulee niinkin syötyä. Kuitenkin harvemmin.

Eläminen ja tekeminen onnistuu vähemmälläkin, vaatimattomamminkin... ei paha.

Ituleipä

Arkiruoka on järkiruokaa

Menovinkkejä

Vaikkapa nämä:


Joulupolku

Valon viikonloppu Lähteellä

Kun on kohtuutonta

Kun vähävarainen pyydetään synttäreille, tupareihin, valmistujaisiin... tulee tenkka poo. Millä lahja/kukat? Mitä päälleen, mistä matkaraha?

Helposti syrjäytyy, jos ei ole rahaa ylimääräisiin menoihin ja joutuu kieltäytymään. Muut juhlivat, itsellä paha mieli. Ei se syrjäytynyttä oloa helpota ainakaan. Pahimmillaan ajaa yksinäisyyteen ja masennukseenkin.

Köyhyyden seurannaiset ovat monet.

Vaatii rohkeutta mennä vähän kuluneemmissakin vaatteissa. Ja olla menemättä mutta pitää silti mieli iloisena ja - onnistua säilyttää silti ystävänsä tai sukulaisensa.

Ja jaksaa laatia avustushakemusta, käydä leipäjonossa, leikellä kuponkeja, näyttää urheaa naamaa. Aina, kaikesta huolimatta.

Jättää lääkkeitä hankkimatta, jotta saa lapselle lahjan.

.

Tai äidille.


 
Istua sitten hämärässä, kun ei muuta enää jaksa.

Vetää verhot niiden heikkojenkin valonsäteiden eteen.

.
.
Joskus ihmiseltä vaaditaan liikaa. Joskus on kohtuutonta.

.

Siinä menee sanattomaksi.



❤❤❤


Sininauhaliiton kolumni: Köyhän taivas


Irwin: Maailma on kaunis



💓💓💓

Vilkaisehan vihanneksia

Kyllä kantsii valita ostospaikkansa: Malmilla on vihanneskoju, jossa myydään tukusta hankittuja muille kelpaamattomia tuotteita ja paljon halvemmalla. Sieltä ostettiin tarvikkeita viime keskivikonkin kokkaukseen.

Oheinen omenapussi noin kaksi kiloa, hinta 1,50 euroa. Kassillinen vihanneksia; kaksi salaattikerää, moniväriporkkanoita, sipuleita, talvikurpitsa plus nuo omenat sisältyen, hinta 6 euroa. - Ovat kypsää ja käyttökelpoista tavaraa, mutta eivät säily enää ihan kauhean pitkään. Heti valmistettuna priimaa.


Torit noin yleensä ottaen eivät kyllä ole niitä halvimpia ostospaikkoja, paitsi ehkä myyntiajan lähestyessä loppuaan. Riippuu myös paikasta.

Värikkäitä juureksia kannattaa nyt kyllä syödä; porkkanakilosta saa monta raastetta ja on hyvää. Porkkana käy keittoihin, patoihin, laatikoihin, lisukkeeksi.
Salaattikerä on salaateista edullisin, siitä tulee monen monta runsasta salaattiannosta. Näillä kun täyttää mahansa, ei liho.

Nämä omenat oli tosi hyvänmakuisia.

Satokausikalenterista löytää aina kauden vihannekset ja tietoa niistä, tavallisten kalenteritietojen lisäksi. Kalenteri maksaa n 20 euroa.
Samoja tietoja löytyy kaupoista, kauppojen omissa redeptilehtisissä.

Asiat järjestykseen, vihannekset jääkaappiin ja lautaselle. Terveys ja hyvä olo kylkiäisenä. Jeah.

Jotakin pientä nättiä jouluksi

Jotakin pientä ja nättiä voi jouluksi ostaa kotiin. Vaikka uutena. Kunhan katsoo mistä ostaa:)
Nämä Lähteen Puodin jouluiset kranssit, sydämet ja muut käsityötuotteet ovat isoksi osaksi valmistettu kierrätysmateriaaleista.

Virkistää muuten, kun käy tällaisissa paikoissa, kaikessa rauhassa, ja vaikka voittaa arvalla kynttilälyhdyn kuten minä tein.

Voisi sitä itsekin kranssin värkätä. Tai muutakin, vaikka paperista lumihiutaleita ikkunoihin. Ks pikkukokki


Askarrellessa voi kuunnella vaikkapa Jarkko Aholan tulkintaa Sylvian joululaulusta

👀👀👀

Taloudellista ruoanvalmistusta!

Vähänkös kokattiin herkkuja Lähteellä!

Laura Oikari ohjasi porukkaa taloudellisen ruoanvalmistuksen salaisuuksiin.
Eikähän ollut vain taloudellisen vaan myös herkullisen ruoanvalmistuksen.. mietin jos söisin aina tällaista niin lihoisin vielä enemmän!

Ateriat; kasvistortillat, kurpitsakeitto, risotto, tuoresalaatti ja banaaniletut, tuli keskimäärin seitsemälle, noin 30 euron raaka-aineilla.
- Kyllä tätä voi sentinvenyttäjien ruoaksi sanoa.

Kuten juureksia, riisiä, soijaa ja banaaneja ylipäätään. Niistä kaikista on moneksi.

Värikylläisyys tekee hyvää pimeään vuodenaikaan, ruoassakin.

Jaksetaan taas!


 -- Kokkaus oli osa Rahat riittämään -kurssia, Lapinlahden Lähteen WPU-hankkeessa- Nämä kokkaukset ovat kurssien kohokohtia, ja pieniä juhlahetkiä kun yhdessä syödään ja nautitaan. Kiitos kaikille osallisille!

Kohti joulua

Aika on taas kiertynyt joulukuuhun. Näin on selvitty tähän saakka, tätä vuotta!

Mikä meininki? Mikä meininki sinulla on?

Minulla se on, että jaa, nyt alkoi talvi, mikä tarkoittaa sitäkin, että seuraava vuodenaika onkin jälleen kevät!  Tehään vähän matalammalla profiililla nyt, niin jaksetaan sitten kevääseen saakka.



Niin kaunis on maa


Toisenlainen lahja

Elämän koko kirjo

Ja mie en osta mittän

Kierrän kaupat kaukaa.. ensi perjantaina varsinkin. En tykkää noista hurlumhei-kulutuspäivistä.

Menen mieluummmin metsään, tai ylipäätään ulos. Kävelylle tai muuten vaan maadoittumaan:)

Tänään on muuten White Monday,​ kiertotalouden ja vastuullisen kuluttamisen merkkipäivä, jota Suomessa vietetään nyt ensimmäistä kertaa; lue lisää tästä.
 
White Monday kannustaa miettimään kulutusvalintoja, valitsemaan kestäviä ja kierrätettyjä tuotteita sekä korjaamaan, jakamaan ja lainaamaan tavaroita. Jokaisen on helppoa osallistua kiertotalouteen ostamalla vain harkiten ja tarpeeseen.

Elämä on - ja elämä ei ole. Se on tehty kulutettavaksi mutta se ei ole kuluttamista.

👆👆👆

Kaikkialla ostetaan ostetaan ja liikaa. Ostosparatiisien liepeillä liikkuu heitä joilla ei ole kotiakaan. Hädin tuskin vaatteet yllään.

Ja aina joku väsyy vauhtiin. Muutoksen aika voi olla aikaa kohti parempaa. Tällaista tietä se joskus kulkee.

Pimeys pimimmillään- ja jostakin... alkaa kajastaa valoa. On aamu, ja talvinen aurinko sädehtii aamiaiseksi.

Lue myös vaihtoehtoisista lahjoista

Mandoliinimies 

                                        

Kohtuullisen kulutuksen minimit

Niin, mikä on kohtuullinen kulutus vaikkapa ruoan suhteen yksinasuvalla alle 45-vuotiaalla.. tai entä mikä se on eläkeläispariskunnalla?
Vaikka verrata naapuriin ei pidäkään, niin voi vertailla ihmisten haastatteluihin pohjautuviin infograafeihin, ja saada myös näin pohjaa omalle kulutussuunnittelulleen.

Ks tästä marttojen sivuilta infograafit

Myös sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee kohtuullisen kulutuksen minimin, joka onkin sitten jo paljon pienempi kuin ihmisten kokema tarve. Ks. Kela/perusosa

Yrittää elää mahdollisimman nuukasti silloin kun tuloja on vähän, on aina viisautta. Kuitenkaan ei loppuviimeksi kannata ihan läkähdyttää itseään yrittämisellä. Vaan eikun.. nostaa tassut taivasta kohden: Nyt on yritetty, tämä saa riittää. - Hakea lisäapua jostakin, ja myös: ajatella välillä muita asioita. Vertaistukikin myös lohduttaa ja viisastuttaakin.

On myös paljon kaikenlaisia neuvoja liikkeellä, tietämättömien määrittelyjä ja ohjeistuksia,
joita ei välttis kannata ottaa aina ihan tosissaan, ks ylen artikkeli tästä.
No mutta jotain hyvääkin voi olla hyvää tarkoittavissa neuvoissa, varsinkin juuri: hyvää tarkoittavissa, neuvot vain aina ei sitä ole :(

Kohtuullisen kulutuksen määrittää ihminen itse ja/tai hänen käytettävissä olevat tulonsa. Kohtuu on hyvä monessa. Jos ruokaan on yhdellä henkilöllä 50-60 euroa viikossa, se on jo aika sopivasti, se vain vaatii hieman vaivannäköä itseltä, eli sillä ei osteta valmista, eikä käydä ulkona syömässä - paitsi ehkä kannonnokassa metsässä - ja mikä sen parempi paikka onkaan marraskuisena hieman sumuisena lauantaipäivänä.



Makeasti oravainen


 

Kierrätettyjä kukkasia

Hävikkikukkakauppa on heti kahvilan jatkeena

Hävikkikukkakauppa on nyt perustettu Lähteelle, ks Lapinlahden lähde.

Käykää vaikka katsomassa!

Kaikenlaista kivaa

Enkelinsiipi

Viherkasveista on suurta iloa kasvattajalleen. Kasvit kyllä tekevät hyvää huoneilmalle, vaikka muutakin on väitetty. Jos olet aloitteleva harrastaja tai sitten jo konkarikin, hyvä vertaisryhmä kasvinkasvattajalle löytyy täältä:Huonekasvit

Miten tämä sitten liittyy sentin venyttämiseen? Sitenkin, että on aika edullinen harrastus ja kun edistyy, voi pieniä pistokkaita laittaa vaikka myyntiin ja harrastus alkaa tuottaa takaisin.



Lue lisää: Huonekasvit harrastuksena

Vertailu kannattaa ruokaostoksissa

Niin, missä se halvin ruokakori on?
- Lidlissähän se on. Toisena tulee Prisma.
Ja niissä sanomalehtien hintavertailuissa tarvitaankin medialukutaitoa.. Joskus lehdistä saadaan lukea vertailuja jotka eivät ole valideja...-  Kun hintavertailuja tehdään, se tehdään normaalihinnoista. Kaikissa kaupoissa on joskus tarjouksia, mutta niitä ei lasketa.

Tein muutamissa tuotteissa pienen hintavertailun Lidlin ja s-marketin välillä, kumpikin kauppa kun on lähellä minua. S-market on vielä lähempänä ja siksi kiusaus ostaa ruokaostoksia sieltä on suuri. Katsotaan onko hintaerot millaiset näissä perusperustarvikkeissa, ks. tästä. 
(Jos tämä ei näy, koitan laittaa myöhemmin toisessa muodossa.)
 
Näissä kymmenessä tuotteessa tuli esille jonkin verran hintaeroja. Peruna ja tomaatti olivat hiukan halvempia s-marketissa, banaanit samanhintaisia. Linssit, porkkanat, saksanpähkinät, leipä, kauramaito, juusto ja kahvipaketti olivat kaikki hieman kalliimpia S-marketissa kuin mitä Lidlissä.

- Kun kertaostoksen, esim. kassillisen ruokaa, hintaero on pari euroa niin vaikka viikossa se voi olla neljä euroa ja kuukaudessa jo 16-17 euroa, näin ollen puolessa vuodessa jo 100 euroa! Että kyllä kannattaa valita se edullisin kauppa...
Mitä suuremmat ruokaostokset, mitä suurempi perhe, sitä enemmän on säästökin silloin kun valitsee edullisemman.
                    
Jos rahaa ei ole paljoa, on paras käydä ruokaostoksilla siellä, mistä halvalla saa. Mikä on aika helppoa, niin se, että ostaa laatimansa kauppalistan mukaan tutussa kaupassa. Ostaa mitä listassa on, eikä muuta! Jos maha kurnii, koittaa sitten vaan kiirehtiä,  että jaksaa kotiin saakka ilman suklaapatukoita. - Jos kaupassa tulee huipputarjous vastaan, omaa usein tarvitsemaa tuotetta, ostaa sen vielä. Ei kuitenkaan osta liikaa, ettei jääkaappi turhaan liikaa täyty ja hävikin vaara siten kasva. Pakastimeen voi pakastettavaa tarjoustuotetta hamstrata!

Riippuu vielä ruokavaliosta, mitä mistäkin saa. Itämaisista ja muista etnisistä kaupoista saa monia tuotteita halvemmalla kuin meidän normikaupoista, esim. kikherneet ja taatelit olivat siellä halvempia kuin muualla, huomasin.

Jos käytät pitkälle jalostettuja tarvikkeita, säilykkeitä, ja kuivaruokaa, sipsejä ja sen sellaista, voit löytää hyviä saaliita esim. Fiksuruoka.net -hävikkiverkkokaupasta. Alennukset voivat olla jopa 90 %
normaalihinnoista.


Hävikin välttämiseen kannattaakin kiinnittää huomiota. Hävikki on rahanarvoista tavaraa. Ruokaa ei kannata heittää roskiin. Miksi kantaa ruokaa kaupasta ja sitten heittää sitä pois, ei miksikään.
Suurpakkaukset voivat olla ongelma yksinasuvalle. Jos osan voi kuivata/pakastaa, niin sitten hyvä, tai jos muuten on säilyvää tavaraa. Ja jos kaappeihin mahtuu.

Waste and feast- yhteisruokailuissa käytetään kauppojen hävikkiä ruoanvalmistuksessa. Ruokailut ovat edullisia, 1-3 euroa.  Näitä löytyy niin päivisin kuin iltaisin eri seurakunnisa. Kannattaa poiketa joskus, ks. syksyn ruokailut: tästä

Kotitarvekalastajan kuva-albumista

Kala on hyvää, ravitsevaa ja terveellistä. Vaan tuppaa olemaan kovin kallista kaupoissa.

Kalastus on siksi niin hyvä harrastus. Mikä parempaa kuin itse pyydystetty kala! Tässä kuhafileet valmiina pannulle. Kuha on hyvä ja vähärasvainen kala, maukas.
                          

Oho, välillä saa jotakin vielä parempaa... Kuten ison meritaimenen.

Ahventen evätkin ovatkin tosi kauniin värisiä!

Välillä on aika pyytää tavanomaisempaa silakkaa.

Joskus sitten tarraa kiinni jotakin ihan huippua..Tässä hauki, pyydetty lahdestaan:)

Kaikki päätyy patoihin ja pannulle, hävikkiä ei jää näistäkään.
Perkeetkin kun menee nälkäisille variksille ja lokeille rantojen.

Haukipullat, maukkaampia kuin mikään. Eikä Meritaimenmedaljongitkaan yhtään hullumpia ole.

Kuvat harrastajakalastajan, jolta usein liikenee kalaa tällekin mummolle:)


Lue lisää: Kalastus harrastuksena

Muutos, luopuminen ja löytäminen

Jotta elämänmuutokset voisivat onnistua, tarvitaan mm. suunnitelmia, motivaatiota, tukea.

Kun luopuu jostakin, tarvitaan jotakin tilalle -yleensä.


Kun luovut kalliista harrastuksesta, ota tilalle uusi, halvempi tai ilmainen.
Kun luovut haitallisista ja tai kalliista ruoka-aineista, ota tilalle jotakin terveellistä ja edullista.
Kun luovut turhasta ostelemisesta, tee sen sijaan jotakin, käsilläsi itse.



Tyhjiöllä on taipumus täyttyä samalla, mitä se ennen oli täynnä. Sen ehkäisyksi voi ottaa tilalle jotakin muuta; itse keksittyä, tehtyä, tuunattua..


Ihminen voi olla vieraantunut olennaisesta. Perusasioista, niistä, mitä hän tarvitsee. Tilalle on tullut ehkä jotakin turhaa. Turha ei yleensä tyydytä, vaan koukuttaa. Ajatellaan vaikka pelejä, alkoholia, ylimääräistä, turhaa tavaraa. 


Paluu olennaiseen voi olla ratkaisu moneen ongelmaan. Talousvaikeuksiin, terveysongelmiin, ihmissuhdeongelmiin.

Askeesi ei kuitenkaan ole kovin hyvä tavoite, (ehkä joillekin voi toki olla). Ei minusta minimalismikaan ihan ole. Kohtuullinen ja sopiva ovat kuvaavat sanat olennaisen.
Omannäköinen, mukava, ja sellainen mistä voi tuntea iloakin.

Kotimaisen puolesta

Vieraskynä kirjoittaa:

Luin Laura Honkasalon kirjan Nuukaillen. Sieltä jäi eräs sivulause kummittelemaan mieleeni. Se, että suomalaista ruokaa ja maataloustuotteita mainostetaan puhtaina, ei ole valheellista mainontaa vaan täyttä totta!

Meillä Suomessa käytetään maataloudessa vähemmän kasvimyrkkyjä ja erilaisia torjunta-aineita kuin lämpimissä etelän maissa. Kylmien talvien ansiosta osa tuholaisista kuolee talvella ja näin tarve kemiallisiin aineisiin on vähäisempää. Suomalaisessa kananmunien- ja lihan tuotannossa tavataan salmonellaa hyvin harvoin, joka sekin on hyvän hygienian ja korkeatasoisen tuotannon ansiota.

Eikä asia jää pelkästään puhtauden puntarointiin. Kun valitsen suomalaisen tuotteen, on se sitten suoraan pellolta kauppaan tuotu tai pidemmälle jalostettu, niin tuen suomalaisten työtä. Kun tuen suomalaista työtä, tuen maaseudun elinkykyä, yhteiskunnan monimuotoisuutta ja laajasti tämän pienen kansan hyvinvointia. Kuormitan myös vähemmän luontoa.
                                          

Ensimmäisen kerran elämässäni olen kesän aikana opiskellut kunnolla historiaa. Millainen maa Suomi on ollut 1900-luvulla ja mitä kaikkea uhkaavaakin silloin tapahtui? Paljon. Oli köyhyyttä, nälkää, sotia ja tauteja.

Mielestäni on oikeastaan suuri ihme, että meidän viiden miljoonan ihmisen maa on selvinnyt itsenäisenä. Lisäksi on luotu nykyisen kaltaista hyvinvointia näinkin tasapuolisesti kaikille. Niin, onneksi 50 vuotta sitten löytyi tahtoa vetää sähköt syrjäkylille (yhden esimerkin mainitakseni).

Jatkossakin toivoisi, että arjessa tekisimme valinnat mahdollisimman usein SUOSIMALLA SUOMALAISTA. Pienistä puroista syntyy suurta.


Liisa Helamaa                                      
Elintarviketieteiden maisteri



Tehty Suomessa

Kauppaostoksia

Lidlistä soppailin sitten (silikoni)kakkuvuoan. Oli ollutkin pitkään harkinnassa tällainen. Eikä maksanut paljoa: 4,99.

Samalla ostin viikonlopun vihannekset; perunaa ja porkkanaa, banaaneja, kurpitsaa, kaaleja, purjoa, inkivääriä, Kyllä näillä pärjää muutaman päivän, kun on esim. munia ja tonnikalaa, leipää, juustoa, kahvia sekä kauraryynejä kotona. Teen keiton x 2, salaatin x 2, ja porkkanaraastemunakkaan. Wokkaan kurpitsaa oman maan sipulin kanssa, ja soseutan banskuista 2 jäätelöksi, yksi tulee evääksi sellaisenaan.

Ja namskis, vuokaan tulee sitten piiras, omin raparperin. Pakastimesta kun kannattaa syödä pois säilömiään, ihan reilusti, ei niitä iankaikkisesti kannata siellä hautoa :)

Itselaitettu ruoka on parempaa. Sitä paitsi vaivannäkö palkitsee itsensä: Käsillä tekeminen on rentouttavaa ja se on vastapainoa tietokonenaputtelulle. On se halpaakin. Nämä ostokset, joissa oli mukana vielä yksi (muumi)onnittelukortti ja pulla, tekivät yhteensä 13 euroa.
Olen iloinen hyvästä Lidl-naapurikaupasta ja sen ystävällisestä henkilökunnasta!

000 000

Nyt muistinkin.. hautakynttilät. Ostan jostakin ehkä vain yhden kynttilän ja sytytän sen kaikille heille tuonilmaisiin lähteneille, heille, joita koko ajan muutenkin muistelen.
- He ymmärtävät, että sentinvenyttäjä on asialla:)

(Ja älä sinä ymmärrä väärin, kynttilöitä on toki hyvä ostaa juuri niin paljon kuin sopivaksi katsoo!)

Tällainen on suunnitelma ja kukaties sään salliessa käyn nappaamassa palstalta palsternakkaa, ja istuttamassa muutamia valkosipuleita maahan. Jo tai vihdoin - kumpikin.

Hyvää kurpitsaviikonloppua ja ollaan kiitollisia elämän lahjasta!


RUOAN HINTA AIHEENA MYÖS MYÖHEMMIN MARRASKUUSSA!

Talousvaikeudet ja köyhyys

Talousvaikeudet, tilapäisetkin, tai pidempiaikainen vähätuloisuus tai suoranainen köyhyys, voivat johtaa muihinkin vakaviin ongelmiin.

Talousvaikeuksista ei aina ole helppoa edes puhua, eikä avunhakeminenkaan ole helppoa.

Talous voi kuitenkin romahtaa kenellä vaan, monista syistä. Koska se ei ole mitenkään epätavallista, siitä voisi alkaa myös puhumaan ja päästä niin nopeammin selvemmille vesille asiassa.

Lue tästä ylen artikkeli aiheesta: Tunnistatko taloutesi riskit


Kaikenlaista apua on onneksi tarjolla,  ks.esim. tästä blogista postaus Apua talousvaikeuksien keskellä. Apua kannattaa hakea!
Asiat tosin voivat olla myös hyvin monimutkaisia, varsinkin jos elämässä on vielä sairauksia tai tulee muuta kriisiä. 
Ylen dokumentit Areenassa: Some deep stories kertovat suomalaisesta köyhyydestä, mm. pienituloisen yksinhuoltajan elämästä.

↔↔↔ 

Ihminen haluaa yleensä pärjätä hyvin. Kun pärjääminen heikkenee, ei olo ole mikään mahtava.

Kunpa jokaista joka apua huutaa, asiassa kuin asiassa, kuitenkin autettasiin.

Toinen ihminen on yleensä aina hyvä auttaja. Kuulevat korvat ovat jo paljon.

↔↔↔

Leipäjonot/ruoanjakelut ovat paikka, mistä saa ainakin ruokaa nälkäinen. Onneksi.
Katso artikkeli Hurstin Valinnasta tästä: Nälkä ajaa leipäjonoon.

↔↔↔

Mietin usein tätä ihmisen vastuuta lähimmäisestään.
- Toivoa kun on aina siellä, kun joku jaksaa auttaa toista.

Jolla on, tämän tulisi auttaa lähimmäistään. Jakaa omastaan, ei vain käyttää ja kuluttaa omaksi hyödykseen. Sentin venytystä se on on sekin, että jakaa omastaan, useampi saa silloin iloa siitä. Sentti näinkin venyy, ja hyvä lisääntyy ja venyy. Maailma on jälleen hieman parempi paikka. 👍

Muistetaan toisiamme ja tullaan onnellisemmiksi!

Täss postauksessa Helsingin ruoanjakelut syksyllä -19: Ruoanjakeluista


MARRASKUUSSA: PUHETTA MM. HARRASTUKSISTA!

Syksyn kauneus ja haikeus

Syksy on kaunis ja se on -haikea.

Syksy voi voimaannuttaakin, kun kuljet katsellen,
ihmetellen luontoa ja maisemaa. Hengittäen raikasta ilmaa.

Se on nyt tätä. Haikeaa. Pian laskeutuu lumiverho maan ylle, ja uusi haikeus valtaa mielen.










On paikkoja, missä voi kokea mukavuutta, rauhaa ja virkistystä - sellainen on vaikkapa tämä Lähteen puisto ja kahvila - ympäri vuoden.

Uutta: 1.11. avataan Lähteellä hävikkikukkakauppa!

Muutto maalle voi auttaa

Vieraskynä kirjoittaa:

Olen taustaltani pääkaupunkilainen – ja pidän kaupungeista. 1990-luvun laman aikaan minulle tarjottiin mielenkiintoista vuoden projektia – tosin Janakkalan Turengista. Hetken mietittyäni ajattelin, että mikäpäs siinä.
Turenki on lähellä Hämeenlinnaa, joka oli tuttu paikka lapsuuden mummola-reissuista. Matka Helsinkiin taittuisi kätevästi tunnissa junalla, sillä Turenki on aivan pääradan varressa. Näillä mietteillä laitoin kaksioni vuokralle ja lähdin ”maalle”. Oikeammin kyseessä oli kuntataajama vehreässä Hämäläisessä kunnassa. Siellä toki on maatiloja ja paljon metsää, mutta suurin osa väestä saa toimeentulonsa ihan tavallisista töistä kaupassa, kouluissa, terveydenhoidossa ja teollisuudessa. Taajamassa on kaikki peruspalvelut – koulut, kaupat, pankit, Alko, Kiskat (siis posti!), kirjasto, liikuntahalli – yhdessä kasassa.

 Miten sitten kävikään?

Vuosi venyi toiseksi, kolmanneksi ja lopulta paikkani vakinaistettiin.
Puolisokin löytyi omalta kylältä ja niin minusta tuli maalainen. Mitä kukkaro tästä tuumi? No, asuntoni Helsingissä meni hintojen laskukaudella myyntiin, mutta asuntojen hinnat maalla olivat myös hyvin alhaiset. Saimme siis tilavan asunnon hyvin huokealla. Sama pätee myös juuri nyt, kun erityisesti uusien asuntojen hinnat ovat Helsingin seudulla karanneet täysin omiin lukemiinsa. Turengista saa siistin parinsadan neliön 2000-luvulla rakennetun omakotitalon jopa halvemmalla kuin uuden kaksion Espoon Tapiolasta. Asunnot ovat edullisia.

Elämä maalla

Elämä maalla on halpaa ehkä lähinnä siksi, että se on suoraviivaista. Täällä ei aamuisin pohdita, että mitä tehtäis illalla. Yleensä se on jo selvillä: Toiset hoitaa lapsiaan ja puutarhaa, toiset valmentaa junioreita, kolmannet tekee halkoja myyntiin, neljännet treenaa ja joku istuu paikallisessa kavereiden kanssa.

Jos haluaa harrastaa, ovat mahdollisuudet usein lähellä. Voi mennä lenkille tai suunnistamaan, sieneen tai uimaan. Työväen opiston kurssitarjonta on laajaa, vaikkei kaikkea tarjolla olekaan juuri omassa taajamassa. Myös hevostalleja ja golf-kenttiä on näillä kulmilla useita eivätkä hinnat ole mahdottomia, vaikka elitisti-lajeista puhutaankin.

Hämeenlinnaan pääsee julkisilla. Toki lisämukavuutta kaipaavalle auto on tarpeen. Aikataulut kun ovat harvat ja monet luontoharrastukset myös vaativat autoa. Auton pitäminen tunnetusti maksaa. Tosin Janakkalaan tuli juuri yhteiskäyttöauto, jota kuntalaiset voi varata iltaisin – aika näyttää, miten idea vakiintuu.

Itse tekemällä säästää 

Täällä elämisen tekee halvemmaksi myös tietty omavaraisuus: puut takkaan tai saunaan haetaan hakkuujätteistä metsästä, kerätään sienet ja marjat, kaveri tuo ylimääräiset omenansa sinulle ja monet harrastavat kalastusta lukuisissa järvissä, joita lähistöllä riittää. Itse raivataan perunapenkki, nikkaroidaan leikkimökki lapsille, kudotaan sukkia koko suvulle tai säilötään ja hillotaan. Jos jotain ei osata tehdä itse, myös apu on lähellä.

Paikallisia remonttiyrittäjiä on useita ja apua saa sopu hintaan. Koska piirit ovat pienet, ei tule ihan helposti huijatuksi. Täällä yrittäjän maine kiirii heti kaikkien tietoon! On siis mahdollista löytyy elämänikäinen luotto-hammaslääkäri, kampaaja, ompelija tai pitopalvelun pitäjä!

Kumpaan ryhmään kuulut?   

  
Voin suositella maalle muuttoa kaikille käsistään käteville, jotka tykkäävät vähän rauhallisemmasta meiningistä. Maaseudun taajamaan voi muuttaa vaikka peukalo olisikin keskellä kämmentä. Paikalliseen menoon pääsee toki parhaiten mukaan hankkimalla kumppaniksi paikallisen työmiehen/-naisen. Näin oppii myös monia uusia taitoja – ja kenties löytää ”sisäisen maalaisen” itsestään! Yhdessä on muuten halvempaakin, kun kaikki asumis- ja monet muut kulut voi puolittaa.

𓏄𓏄𓏄

PS. Hämeenlinnan kahviloista ja ravintoloista saa aina kahvit alle 3 euron ja lounaan alle kympillä – ei meinaan onnistu Helsingin keskustassa! (tilanne syyskuussa 2019).


Liisa Helamaa   

Miten marttailla raha-asioissa

Vieraskynä kirjoittaa:

Maailma tarvitsee esikuvia. Puolitoista vuotta työn puolesta tilannetta seuranneena voin todeta, että heitä löytyy maastamme myös talousasioissa. Riittävän laajan empiirisen havainnoinnin perusteella olen päättänyt kutsua tätä taloudellisesti esimerkillistä toimintaa osoittavaa ihmisryhmää marttailijoiksi. Seuraavassa esittelen muutamia havaintoja marttailijan toiminnasta raha-asioiden hyväksi niin hänen henkilökohtaisessa elämässään kuin laajemmallakin yhteiskunnallisella tasolla.

Kuva: Shutterstock

Marttailija seuraa talouttaan. Tähän on olemassa lukemattomia keinoja. Marttailu tunnetusti pitää mielen virkeänä ja tällöin tilinpito onnistuu myös mielessä menoja ja tuloja järjestelemällä. Tämän tueksi hyväksi havaittuja apuvälineitä ovat paperinen tai sähköinen Penno, Marttojen tilinpito-Excelpohja (tai sen erikseen lomabudjetin tekoon suunniteltu versio) tai klassiset kynä, laskin ja ruutuvihko. Menneinä vuosina Martat julkaisivat myös Penninvenyttäjän tilikirjaa. Tätä nykyisin keräilyharvinaisuutena pidettävästä teoksesta kysytään säännöllisesti uusintapainoksia. Tämä kertoo osaltaan sitä, että kaikkea ei nykymaailmassakaan kannata jättää digitaalisuuden varaan.

Marttailija ei sorru heräteostoihin. Viikon ruokasuunnitelman ja ostoslistan tekeminen sekä kylläisenä kauppaan meneminen ovat marttojen vakiovinkkejä kauppareissusta ehjin lompakon nahoin selviämiseen. Huhut kertovat myös kauppareissuilla käytettävistä polvisuojista (edullisimmat tuotteet ovat usein alimmilla hyllyillä), kuulosuojaimista (näin välttyy heräteostoihin kannustavilta mainoksilta) ja silmälapuista (ettei hairahdu suunnitellulta reitiltä) mutta nämä lienevät vahvasti liioiteltuja. Tosiasia kuitenkin on, että marttailua harjoittava ostaa suunnitelmallisesti, tarpeeseen ja impulsiivisuutta välttäen.

Marttailija varautuu pahan päivän varalle. Teimme syksyllä 2018 kyselyn 50-65 -vuotiaille Marttojen jäsenille rahankäyttöön liittyen. Kyselyyn vastanneista noin 1800:sta martasta huikeat 85 prosenttia oli varautunut taloudellisesti pahan päivän varalle. Vastaavasti OP:n, Marttaliiton ja Takuusäätiön keväällä 2019 tekemässä Rahapuhetta -tutkimuksessa vain 59 % oli varautunut taloudellisesti vähintään 1-3 kuukauden menojen mukaisella summalla. Pahan päivän varalle varautuminen on paitsi taloudellista, niin myös tietotaitoihin liittyvää. Oli kyseessä millainen kriisi hyvänsä, Martta ja marttailija korjaa, muokkaa, hyödyntää luonnon antimia ja selviää. Tuleviin eläkevuosiin marttailija varautuu esimerkiksi Hallitse rahojasi -verkkovalmennuksen avulla.

Marttailija tekee tekoja huomisen hyväksi. Tämä toteutuu sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla. Omassa taloudessa katsontakannan kääntäminen kohti tulevaisuutta pelkän hetkessä elämisen sijaan tuo turvaa myös talouteen. Kestävää ja ekologista suosiva, ruokahävikkiä vähentävä ja turhaa kulutusta karttava marttailija taas jättää jälkeensä puhtaamman planeetan myös seuraaville sukupolville. Samalla hän tekee liikkumalla hyvää itselleen niin henkisesti kuin fyysisestikin viettämällä kolmanneksen vuodesta erilaisia sesongin raaka-aineita metsistä poimien. Lisäksi nämä kestävään kulutukseen kannustavat marttavinkit kulkevat niin äidiltä tyttärelle kuin isältä pojalle. Marttailija tietää Mitä eläminen maksaa ja osaa suhteuttaa omaa kulutustaan kohti kohtuullista ja sen alle.

Kuva: Shutterstock

Parasta tässä kaikessa on tietenkin se, että kuka tahansa voi harrastaa marttailua raha-asioissaan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Marttoihin liittymällä saa toki samanhenkisen yhteisön tuen myös raha-asioidensa huolelliseen ja ekologisesti kestävään hoitamiseen, mutta alkuun omassa talousmarttailussaan pääsee esimerkiksi tutustumalla Marttakoulun Omat rahat -osioon.



Erkki Ukkola

Marttaliiton ja Takuusäätiön yhteisen Rahat riittää! -hankkeen koordinaattori, johon niin Martat kuin marttailijatkin tekevät lähtemätöntä vaikutusta päivittäin

Miten suhtaudun rahaan? – ja voiko sitä muuttaa…

Vieraskynä kirjoittaa:

”Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot” näin toimien säästää ”pahan päivän varalle”. Mutta osaako tuosta vararahasta nauttia? Vai tuleeko nuukailusta saituutta? Mikä on oma suhteeni rahaan?

Anteliaisuus

Jo edesmennyt enoni saattoi antaa meille lapsille satasen käydessään kylässä. Hän ei ollut rikas, mutta ei hän halunnut rahojaan hautoakaan. Minusta se oli todella erikoista – ei keltään muulta koskaan saanut kuin enintään muutamia kymppejä. Hän sai aikaan paljon iloa – rahan antaminen kertoi välittämisestä. Kun hän lähti taivasten valtakuntaan (olihan hän pappi), päätin että minäkin suhtaudun rahaan siitä iloiten.

Tavoitteeni on siis olla hieman suurpiirteinen, mutta oikeissa kohdissa. Voin maksaa taksikyydin kaverinkin puolesta, jos kuitenkin olisin ajanut taksilla. Teen sen myös, koska uskon hänen seuraavalla kerralla ottavan minut kyytiin maksutta. - No, tässäkin se ystävyys sitten punnitaan..

Suhde rahaan kertoo meistä paljon

Ehkä huomasitkin, suhtautuminen rahaan kertoo mielestäni enemmänkin ihmisestä. Kuka haluaisi ystäväkseen henkilön, joka aina kertoo olevansa rahapulassa eikä sen tähden voi osallistua leffa-,kahvila-,yms. tapaamisiin?

Jos rahaa on rajatusti käytössä, voisi olla hyvä uskaltaa sanoa, ettei tunne tarvetta laittaa rahoja kalliiseen elokuvalippuun, mutta haluaisi kutsua ystävän kotiinsa/ kävelylenkille tmv!  (Muuten: Elokuvaliput ovat mielestäni kohtuuttoman kalliita nykyään.)

Asenne kohdilleen

Seuraava episodi tapahtui muutama viikko sitten. Olin menossa kuuntelemaan Hannu Taanilan esitystä Saksan historiasta ja pääsymaksu oli 10 euroa. Kun pääsin paikalle, huomasin että lompakko oli jäänyt kotiin. Kysyin vastaantulevalta pariskunnalta, että oisko kymppiä lainata. Nainen vastasi, että ”Onhan mulla - ja saat pitää”.

..Ilta oli upea – suorastaan ikimuistoinen (Taanilaa kannattaa kuunnella, jos vain tilaisuus koittaa). Vaihdoimme rahan lainanneen kanssa kuitenkin puhelinnumerot, sain tilitiedot ja maksoin hänelle lipun. Viestikenttään kirjoitin: ” mahtavaa kohdata aidosti sydämellinen lähimmäinen”. - Rennolla asenteella rahaan saa paljon hyvää aikaiseksi! Se ei ole helppo harjoitus, mutta sitä kohti! 👍

Liisa Helamaa

Lapinlahden Lähde -kulttuuria ja osallisuutta

Lapinlahden Lähteen puolesta,  Lapinlahti 360 - ehdotuksen puolesta ks. video.

Lapinlahden Lähde on suuri, kaunis, vanha puistoalue, kulttuuria tanssista ja teatterista kirjoituspajoihin ja keskusteluryhmiin. Se on ihana käsityökauppa Puoti ja kirpputori Patina.  Monelle se on työhuone, monelle paikka jossa olla ja nauttia hetkiä läsnäolon. Se on keskellä kaupunkia ja se on rauhallinen keidas vastapäätä hautausmaata.

Siellä on kahvila ja hävikkiruokaravintola, sauna ja uimaranta. Seltä löytyy jälleen leipomo, ja paljon muuta käsitöläisyyttä. Siellä on viljelypalsta-alue ja merenrantaa. Siellä voi kävellä, istua, meloa ja kesällä vaikka loikoilla kallioilla.

Minulle se on ennenkaikkea paikka jonne poiketa, juoda kuppi teetä ja nauttia hiljaisuudesta, pysähtyä hetkeksi.

Tää paikka halutaan säilyttää. Meitä on satoja ja tuhansia, joille tämä paikka on tärkeä osa osallisuuttamme kaupunkiin, paikka jakamisen ja vuorovaikutuksen, uuden oppimisen ja monenlaisten taitojen harjoittamisen.

Sentin venyttäjällekin tää paikka on mukava. Ei maksa mitään osallistua moniin toimintoihin, pajoihin ja ryhmiin!

Katso myös:

Lapinlahden Lähde


Pro Lapinlahti Mielenterveysseura ry