Muutto

Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, koska muutto. Pari viikkoa mennyt karsiessa tavaraa oikein kunnolla, pakatessa, muuttaessa, siivotessa.

Itse muuttoon tarvittiin muuttoauto. Sitä tuedustelin useammalta firmalta. Kallein olisi ollut hinnaltaan 1000 euroa 3 h 2 muuttomiestä, toki päiväkin helatorstai.

Sitten välillä 330-450 euroa, arkipäivän hinta. oli useampi vaihtoehto.

Minun muuttoni maksoi 330 euroa. Lisäksi olin aiemmin haetuttanut Kierrätyskeskuksella huonekaluja myyntiin ja jätteisiin, sen hinnaksi tuli 79 euroa. Vielä laatikoita ja pakkausmateriaaleja noin 100 eurolla.

Sain apua kahdelta ystävältä. Apu oli kultaakin kalliimpaa. En olisi millään selvinnyt tästä urakasta yksin.

Nyt on muutto sitten ohi. Aika suunnata kasvimaalle, jossa taimet jo odottaa harvennusta.

Pakkausmateriaalit laatikossaan

Heippa vanha koti

Voi pakanan pakana

 Ja rouva on hyvä vaan..

Ihan liikaa meitä kuritetaan rankoilla tapahtumilla ja uutisilla.

Pandemia, sodat, väkivaltaisuudet,  ilmastonmuutos, nykyinen hallitus ja toimeentulon niukentuminen.

Kaiken tämän jälkeen ja keskellä, kasvaako meidän eettisyys vai mureneeko se? Niinpä.

Siellä missä koetaan yhteisöllisyyttä, ollaan ja puhutaan, siellä itää ja kasvaa hyvinvointi ja sen myötä muut hyvät asiat.

(Yo kuva on maanantailta 28.10)

Rauhaisaa Pyhäinpäivää!

☕️🍬🫶

Vanheneminen ei tule yksin

Onpa se sanonta! Olen aina ajatellut että onpa se sanonta.. ja niin sehän tarkoittaa että vanhetessa tulee sairauksia seuralaisiksi. Huoh. No niin. Nekö sitten on hyvää seuraa? Ei kyllä ole!

Vanhuus tulee joskus yksin, ja kyllä, se tulee monelle yksin.  Vanheneminen tapahtuu joskus että hups vain, kun sairauksia tulee nopeaan tahtiin ja voimat vähenee, sanoo nimimerkki kokemusta on.

Aina ei ole sukulaisia joilta pyytää apua. Tämä onkin kipeä asia niin monelle. Yhteisöt ovatkin siksi yhä tärkeämpiä. Kuuluminen johonkin tuo myös merkityksellisyyttä, jota me jokainen tarvitsemme. 

Omia paikkoja on hyvä etsiä ajoissa. Jos työ tai jokin harrastuspiiri on olleet ainoa yhteisöt ja ne jääneet taa, voi etsiä vielä uusia tärkeitä paikkoja ja porukoita, vaikka eläkeläisjärjestöistä, muista oman elämänpiirin yhdistyksistä ja seuroista, seurakunnista, kaupungin eläkeläisryhmistä. Somessa on yhteisöjä vaikka miten paljon, mutta livetapaamisiakin tarvitaan. Ihan elävänä naamatusten, kohdata ja jakaa kuulumisia, sitä me kaikki tarvitsemme.

Eilisessä Perjantai-ohjelmassa puhuttiin yksinäisyydestä ja erillisyydestä. Mukana oli mm. yksinasuvien yhdistyksen puheenjohtaja Raija Eeva. Tärkeää asiaa ja hyvä ohjelma. Löytyy YLE Areenasta.

 Yksinasuvia on paljon, ja erityisesti nuorissa ja vanhoissa on paljon yksinasuvia. Mitenkähän olisi vanhusten muodostamat kommuunit, ja näitähän tosiaan jo onkin jossakin. Tietenkin on ihanaa jos ympärillä on myös nuoria ja lapsia.. Kummasti jo pienen lapsen näkeminen virkistää, saa hymyn naamalle, ja mielen iloisemmaksi. Meillä vanhoilla on myös aikaa ja ymmärrystä lapsille.

 Vanheneminen.fi-sivusto  

💜

Vanhuus ei tule yksin. Se tuo mukanaan niin raihnoja kuin elämän monimutkaistumista. Missä se ja se esine nyt onkaan? Miten minulle menikin nyt melkein kaksi tuntia aamutoimissa..? No niin ja sanat meni solmuun puhelimessa, hmph. 

Vertaisuuden voima ja ilo löytyy vahvimmin silloin kun sitä kipeimmin tarvitsee. Nimittäinkin ratikkapysäkillä lyhyt keskustelu voimaannutti kummasti. Tai kun tärkeän ihmiseni kanssa naurettiin, miten monia toppahousuja meiltä löytyy. Jos on raihnoi ja kolotuksia, niin niille voi joskus nauraakin. Ilo on laastari ja lääke.

Ihmisiä voi löytyä, etsivä voi löytää uusia ihmisiä. Jotkut jäävät olemaan. Auttamaankin tai sitten voi olla mahdollisuus itse auttaa siten kuin voi. Jo puhelun soittaminen toiselle on pieni suuri teko. 

Joku on raihna jäsenistään, joku enemmän muististaan. Kotiin saatava apu on jokaiselle tarvitsevalle kultaa kalliimpaa.

 💚

Luin juuri myös kattavan artikkelin edunvalvontavaltuutuksesta, Taloustaito -lehdestä. 

  Lisätietoja ja muuta tärkeää asiaa:

Digi- ja väestötietovirasto 

Suomi.fi-palvelut

 💙

Paitsi että voi kokea yksinäisyyttä, ja raihnaisuutta, niin vanhuus voi tuoda myös kipeät muistot. Hyvätkin, mutta myös kipeät.

Jos ei ole ehtinyt käsitellä esim. traumojaan ja muuten ikäviä kokemuksia ja tapahtumia, niin ne nyt voivat hyökätä päälle, triggeröidä ja jäädyttää elämää. Onneksi on niinkin, että aina voi käsitellä asioita. Moni myös alkaa sitten kirjoittaa tai maalata, muulla tavalla taiteilla. Kaikki nämä hoitaa sielua ja elämä voi, vähän kolhiintuneenakin tuntua vielä hyvältä.

Vanheneminen tulee miten tulee. Elämä on muutosta joka päivä. Mutta se on myös paikallaanpysymistä, vain katsella lintujen telmimistä puissa, tässä alati sumuisessa maisemassa.

Ja se on tässä. Nimittäinkin mennyt ja nykyisyys, kaikki ajan monet kerrostumat. Ja näin.. onkin hyvä. Juuri tässä.

Tästä aiempaan blogipostaukseeni eläkeläisalennuksista.

Lapset kertovat eläkeläisistä

Herkästi rohkeana uuteen

 

 

 Älä anna eilisen viedä liikaa tilaa tältä päivältä.

Tällaisen lauseen bongasin tänään jostakin. Se oli lappusella, joita minulla on lukuisia, kerättynä niin itseäni kuin ryhmiäni ja muita tarpeita varten. Olen varsinainen lappuliisa, lappua kun riittää joka asiaan. On näitä mietelmälappuja, on myös ajatuslappuja, muista-lappusia, muistoja, kauppalappujakin...

Mutta se lapuista. Tarkoitus oli kirjoittaa ajatuksia siitä, miten eilinen vie tilaa, joka päivä, se on oikea aikavaras. Ja nimenomaan, se joskus vie juuri aikaa, ja se juurikin varastaa sitä aikaa. Aikaa ei ole kellään liikaa, ja toiseksi en halua että aikaa menee liikaa menneen pohtimiseen.

Haluanhan olla ratkaisukeskeinen. Olen sitä opetellut ihan kursseilla ja olen siihen saanut ohjata muitakin. Ratkaisut tämän hetken ongelmiin, niitä löytyy omista osaamisista, niitä löytyy unelmista ja arvoista ja niitä löytyy kun tiukasti suuntaa kohti tavoitteitaan.

Löytyykö aina? Taakse voisi kurkata vähän kumminkin, ja pitäisi? - Pitäisi kyllä kurkata. Vahvuutemme ovat rakentuneet eilispäivänä, arvomme niin ikään, kuten unelmammekin. Siellä ovat rakentuneet myös uskomuksemme itsestämme, ja siellä ovat -ehkä- jääneet märkimään haavamme.

Jos näitä ei katsota, niin miten voi jatkaa eteenpäin. Vaikea ajatellakaan.



Mennyt ei aina päästä irti

Kun unet toistuvat, kun mieli kääntyy muistoihin yhä uudelleen, kouluaikaan, varhaisiin ihmissuhteisiin ja tapahtumiin, tai vaikka viime vuosikymmenellä tapahtuneisiin, tuntuu että niitä muistoja pitää ottaa käsittelyyn paremminkin kuin lakaista maton alle. Yksi tapa ottaa käsittelyyn on niistä kirjoittaminen, kirjoittaa muistonsa auki. Sen tehtyä.. voi muisto jäädä taakse..

Sitten se jo heiluttaakin iloisesti kättään ja toivottaa hyvää matkaa eteenpäin. Vai?



Tunteet

Mikä tahansa asia, mikä mietityttää, on tärkeä. Kaikki kun meissä haluaa tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Ja vapautetuksi…ihan niin, ja joskus, se käy helpostikin.

Tunteiden pitää nousta, muuten ei muutosta tapahdu. Tunteet ovat osa meitä. Ja onhan tunteet kipeitäkin, kipu voi raastaa niin että tuntuu ettei koskaan enää siitä pääse vaan se jää olemaan- Kuitenkin siitä voi päästä irti, yhä uudelleen kohtaamalla, puhumallakin, ja tilalle tulee uusi tunne, ajan mittaan. Se voi olla kuin ihme.



Anna olla

Älä anna menneen, eilisenkään, viedä liikaa tilaa tältä päivältä, tältä hetkeltä. Tämän päivän seikkailut kun odottavat, vaan eivät loputtomiin. Hoputtavat, että lähdetään jo, ala tulla sieltä, pian pian.

Eilinen voi viedä tilaa -- mutta eilinen, voi todellakin antaa tilaa, kun sitä huomioi. Ja monia asioita ei muutenkaan tarvitse aloittaa alusta, vaan jatkaa jostakin, mihin jäi.

On meillä niitäkin muistoja, joita vaalimme, joku ja joitain, jouluisin, tiettyinä päivinä, joitain joka päiväkin. Ne ovat osa omaa rakasta elämäämme, jotkut niistä kaipuun ja surunkin täyttämiä.

Kiitollisuudentäyteisyys on sitä parhainta mitä nuo muistot voivat tuoda elämään sitten kuitenkin. Jokainen joka tuntee kiitollisuutta, kun saa myös ripauksen onnea kaupanpäälle.



Muistoista rikas

Niin paljon elämässä ehtii tapahtua. Millainen olikaan viime vuosikin, sen muistamme kaikki jollain lailla, loppuelämämme ajan. Mitä ajatteletkin viime vuodesta omalla kohdallasi, siitä voit löytää kiitos- ja ilonaiheita. Ehkä vuosi toi oppimiskokemuksia, joita voit hyödyntää ja käyttää muidenkin auttamiseen. Hetki viime vuodelle, vaikkapa kalenteria selaten, otettuja kuvia katsellen, pakaten vuosi aiempien jatkumoon, on hyvä ottaa.


Laitan tuon mietelmälapun nyt omaan mappiinsa, muiden sekaan. Siellä ne kaikki pysyvät. Ne jotka tuovat monet muistot monesta; monet arkiset asialistat, muistiin merkinnät, merkittävät maininnat ja mukavat mietelmät. --Nostan katseen tulevaan, se myös vaatii rohkeutta.
Eteenpäin, huomiseen, askel kerrallaan, aina herkästi rohkeana!

(Tämä blogipostaus on julkaistu aiemmin Rohkeastiherkkä -blogissa, 4.1.2021)

 

 

 

Voitetut vaikeudet opettavat

Kun olet voittanut vaikeuksia ja ongelmia, olet oppinut jotakin. 

Odottamaan, kestämään kärsivällisesti, toimimaan tilaisuuden tullen yms. yms., näitä on vaikka miten paljon.

Mitä sinä olet oppinut?

Vaikka vaikeudet sanotaan etteivät ne jalosta, niin.. kyllä selviytyminen kasvattaa, antaa viisautta. Tässä on kuunneltava tarkkaan, ja siihen sisältyy tunteminen. Kun tunnet ne tunteet, pääset eteenpäin, jossain vaiheessa, ja kun pääset niin tuon tunteen läpi kulkeminen on vahvistanut ja viisastuttanut sinua.  Siltä ei ihan heti tunnu, mutta myöhemmin..

Muut ihmiset merkitsevät, mutta myös sinä itse. Olet arvokas ja voit huolehtia itsestäsi kuten huolehtisit rakkaimmasta lemmikistäsi:)

Kasvu opettaa kiitollisuutta, kiitollisuus tuo elämään onnea. Onni auttaa jaksamaan, ja tekee elämästä täydemmän.

Tonttu ottaa torkut kalliolla

💓💜

Pelosta rohkeuteen 2.

               Rohkeutta on:


1. ottaa seuraava askel aloittamassaan asiassa pelosta huolimatta


2. avata suunsa sanoakseen näkemyksensä pelosta huolimatta


3. puolustaa heikompaa pelosta huolimatta


4. mennä epäonnistumisen uhastakin huolimatta


5. levätä ja unohtaa välillä huolestunut suorittaminen – pelostakin- ja syyllisyydestä - huolimatta :)


 

Tällaisia tuli tänään mieleen. Mitä sinulla?

 

--

(Kuva:Pixabay)

 

Joustavuus on hyvästä

Mitä paremmin selviydyt muutoksista, sitä parempi sinulle. Muutoksia tulee, vaikket haluaisi.
Joten; joustavuutta on hyvä opetella. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä.

Entä jos menettää työpaikkansa? Millaisia selviytymisen taitoja se kysyykään. Monia. Menot on heti supistettava minimiin, ja avustushakemusta opeteltava täyttämään. Avun hakeminen on tosin laji, mikä ei ole helppoa. Itsemyötätuntoisesti voi ajatella ja lohduttautua silläkin, että vertaisia on paljon.
Tilanne haastaa muutoksiin, eikä aina ainakaan aluksi, mitenkään kivoihin.

Asioita ei aina haluaisi katsoa, miten ne on. Hyviä on toki mukava katsoa. Huonoja, menetyksiä, epäonnistumisia, huolettavaa tilannetta taas ei halua edes tiedostaa, katsoa. Loppuviimeksi kaikki on kuitenkin katsottava. Ja mietittävä, miten tästä eteenpäin.


Melkein aina joutuu elämään sitä hetkeä mitä elää, ja tehdä voitavansa siinä. Kun tekee päivän aikana mitä päivän aikana ehtii ja jaksaa, se riittää.Näin voisi ajatella, ja lopettaa itsensä syyttämisen ja moittimisen, kehua sen sijaan. Itsen kehuminen antaa voimaa sen sijaan että veisi sitä. Näin jaksaa tehdä paremmin, uusia siirtoja, toimia hieman eri tavalla, opetella uusia asioita. Olla joustavampi. Taipua muttei taittua.


Nyt on muuten parhainta lintubongailun aikaa. Viherpeukalo taas tekee kevätkylvöjä ruukkuihin, yrittienkerääjä tekee löytöjä luonnosta.  Kaikki ihania asioita ja onnellinen hän joka näitä kaikkia taitaa..

Kevät haastaa - aina - myös kivoihin asioihin. Jos ei muuta kuin kävellä ja katsella, ottaa valokuvia kännykameralla. Kuvata tämän hetken maisemaansa, huomenna se nimittäin on jo toinen.

Ja  kevättä ei ole peruttu vieläkään, eikä siirretty tahi kielletty.

Mitä mahdollisuuksia

Ongelma, vaikea tilanne, tämä nyt meneillään oleva haastava tilanne.. Yksi tapa lähestyä asiaa on kysyä itseltään - rauhallisella mielentilalla - nämä kolme kysymystä:

'1. Mikä mahdollisuus tässä tilanteessa on? (Sinulle tai yhteisöllesi)
 

2. Mitä tämä tilanne kutsuu sinut olemaan?
 

3. Mikä on seuraava askeleesi? '


(Alan Seale)                                                                              

Niin, mikä tai mitä mahdollisuuksia?


Millainen tämä kutsuu sinua olemaan? Jollain lailla erilainen ehkä.


Tästä ajatuksesta voi nousta ratkaisuja. - Mitäs nyt sitten tekisi ja miten.. eli mitä teet, 

 

mikä on seuraava askeleesi? 

 

Kun on ottanut yhden askeleen, seuraava tuppaa tulemaan sitten.. 

 

Kokeile!

Muutos, luopuminen ja löytäminen

Jotta elämänmuutokset voisivat onnistua, tarvitaan mm. suunnitelmia, motivaatiota, tukea.

Kun luopuu jostakin, tarvitaan jotakin tilalle -yleensä.


Kun luovut kalliista harrastuksesta, ota tilalle uusi, halvempi tai ilmainen.
Kun luovut haitallisista ja tai kalliista ruoka-aineista, ota tilalle jotakin terveellistä ja edullista.
Kun luovut turhasta ostelemisesta, tee sen sijaan jotakin, käsilläsi itse.



Tyhjiöllä on taipumus täyttyä samalla, mitä se ennen oli täynnä. Sen ehkäisyksi voi ottaa tilalle jotakin muuta; itse keksittyä, tehtyä, tuunattua..


Ihminen voi olla vieraantunut olennaisesta. Perusasioista, niistä, mitä hän tarvitsee. Tilalle on tullut ehkä jotakin turhaa. Turha ei yleensä tyydytä, vaan koukuttaa. Ajatellaan vaikka pelejä, alkoholia, ylimääräistä, turhaa tavaraa. 


Paluu olennaiseen voi olla ratkaisu moneen ongelmaan. Talousvaikeuksiin, terveysongelmiin, ihmissuhdeongelmiin.

Askeesi ei kuitenkaan ole kovin hyvä tavoite, (ehkä joillekin voi toki olla). Ei minusta minimalismikaan ihan ole. Kohtuullinen ja sopiva ovat kuvaavat sanat olennaisen.
Omannäköinen, mukava, ja sellainen mistä voi tuntea iloakin.

Mietteitä tässä ja nyt

Syksy tekee tuloaan, vaikka on vielä lämmintä onneksi… On ollut hienoa nostaa palstan satoa, uida luonnonvesissä yhä edelleen ja valmistautua samalla syksyyn esim. kirpputoreilla käyden, lämmintä uusvanhaa vaatetta ym. etsiskelemässä.

Blogissa on ollut lukijoita ja se on hauskaa. Hauskaa on sekin, että olemme saaneet vieraskynäkirjoittajia, Liisa pioneerina. Kiitos Liisa upeista jutuista, paljon uutta ja sovellettavaa kuten nyt vaikka tässä: Miten kulkea kaupan käytävillä - ja säästää

Ritva kirjoittaa pian kierrätyksestä, kiitos Ritva! Ja saadaan vielä lisääkin vierailijoita kirjoittajia syksyn mittaan.
Liisalta on tulosa syksyn aikana 3 -osainen sarja ruokahävikistä, sitä kannattaa lukea. Pysykää kuulolla.

Olen itse kirjoittanut mm tavoitteista ks. esim. tästä, ja nehän ovat elämän suuntaviittoja aina yleensäkin.

Ensimäisessä senttiblogin postauksessa Sentin venyttäminen taitolajina kirjoitin muutoksesta ja siihen ryhtymisestä. Muutos on mahdollinen, kunhan paneutuu asiaan kunnolla.

Sinnikkyyttä toki vaaditaan. Tavoitteet auttavat sinnikkyyteen. Kuin myös itsen palkitseminen. Jakaminen muiden kanssa niin konkreettisesti kuin keskustellen, on hyvä tässä kuin monessa muussakin asiassa.

Syysiltoina voi lähteä kävelylle ystävän kanssa tai sitten kotona lämpimässä hörppiä teeta ja somettaa vaikka rahojen riittämisestä.😁 Tai sitten vain olla – tässä ja nyt.

Kauniita päiviä syksyysi!

Kohti omia tavoitteita

Tavoitteet ovat elämässämme tuiki tärkeitä. Niihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Puhe oli tavoitteista ja taloustavoitteista aiemmissa blogipostauksissa Tavoitteista ja niihin pääsemisestä ja Tukea tavoitteisiin pääsemisessä. Viimemainitussa oli vinkkejä vertaistuesta ja todella, vertaistuki voi hyvin auttaa säästötavoitteisssa ja antaa iloa ja vinkkejä ja iloisia vinkkejä matkan varrella.

Kun tavoitteesi ovat lähtöisin omista arvoistasi, ne ovat sinulle sopivia. Ne voivat olla suuria tai pieniä. Rahallisesti suuria ta rahallisesti pieniä.

Tavoitteisiin pääsemistä edistää myös, jos:

• seuraat tavoitteiden toteutumista säännöllisesti
• palkitset itseäsi

Tarkista tavoitteitasi

 

Kun teet matkaa kohti tavoitteitasi, on tärkeää että itse matka on elämää sekin. Elämä ei odota siella tavoitteen tai taloustavoitteen täyttymishetkellä, vaan on elämää matkalla, juuri nyt.

Taloustavoitteita voi pitää yllä ja nihin voi pyrkiä kaikessa rauhassa. Kuin mitkä muutkin tavoittet, ne tarvitsevat välillä tarkistusta - onko liian rankkaa yrittää kohti tätä tavoitetta - tai -voisiko tavoitetta hiukan kasvattaa, tai pitäisikö sitä muuten tarkistaa.

Kun on selkeät suunnitelmat, missä säästää, millaisia tuloja tavoittelee, mitä lisätulonlähteitä hankkii, ja mitä tekee, on helpompaa kulkea niiden suunnitelmien mukaan.


Tavoitteiden tarkistaminen voi tapahtua säännöllisesti, vaikkapa kerran kuussa.

PENNO on oiva apuväline tavoitteidensa tarkistamiseen. Ks. aiemmat blogipostaukset aiheesta.

Palkita itseään

 

Itseään kannattaa palkita jollakin lailla, silloin kun on onnistunut.

Mikä on sopiva tapa sinulle?  Onko se vaikka pullakahvit kotona tai kahvilassa, yksin tai ystävän kanssa? Voisiko se olla jokin levollinen hetki, jossa tiedostaa tilanteen, kiitollisena itselleenkin.

Voisiko muuten opetella olemaan hyvä itselleen, antamaan arvoa itselleen, kun onnistuu, mutta myös silloin kun epäonnistuu? -Yrittänyt on kummassakin tapauksessa.

Armollisuus itseään kohtaan tuottaa parempaa tulosta kuin syyttäminen ja itsekritiikki, asiassa kuin asiassa.

 Sarjassa Arman ja matka mielenrauhaan puhutaan myös itsen palkitsemisesta. Katso sarjaa tästä.



Katso myös aiempia blogikirjoituksiani, mm.:


Talouden seuranta PENNON avulla

 Askeleita kohti taloudellisempaa elämäntapaa

Apua talousvaikeuksien keskellä





ENSI VIIKOLLA BLOGISSA JATKUU RUOKA-SARJA!

(Kuumailmapallokuva on Pixabaysta)

Sentin venyttäminen taitolajina

Kun miettii, että pitäisi alkaa säästäväisemmäksi, kuluttaa vähemmän ja saada rahat riittämään paremmin, saattaa tulla ensimmäiseksi mieleen, että: En minä pysty!

Kysyisin sinulta tässä tilanteessa, että miksi et pysty? Eikö ole mistä säästää, onko kuluttamisen vähentäminen mahdottomuus tai menojen perään kyttääminen ei vain sovi luonteelle.

Kaikki tuo voi tietenkin pitää paikkansa kohdallasi.

Silloin on nämä kaksi vaihtoehtoa: Yrität kuitenkin tai jätät yrittämättä.

Kannustan aina yrittämiseen. Et kuitenkaan menetä mitään, jos yrität. Ehkä aikaa ja vaivannäköä vähän, mutta nehän eivät oikeastaan maksa mitään. Kaikesta myös oppii, jotakin ainakin.

Tietenkin kaikenlainen muutos on tai voi olla vaikeaa. Siinä on haasteita. Siksi muutoksen teko kannattaa aina aloittaa pienin askelin, ja pieninä palasina kerrallaan. Tämä on hyvä muistaa niin monessa muussakin asiassa kuin sentin venyttämisessä.

Hyvin suunniteltu on jo paljon. Paneutuminen ja ajan ottamisen asialle on jo hyvin paljon. Ryhtyminen on sitten ajan kysymys.