Vastakkainasettelun itsenäisyyspäivä

Huoh. Kai Sadinmaa sen sanoi, fb-postauksessaan. Äärioikeisto oli kuin poliisin suojeluksessa. Vastamielenosoitus tungettiin sadan mellakkapoliisin avulla sivummalle ja 40 henkilöä otettiin kiinni.

Asiaan ehkä vaikutti kuitenkin se, että äärioikeisto oli ensin ollut varannut Töölöntorin tapahtumapaikakseen ja sen myös saanut. Vastamielenosoitus ilmoitti tulevansa torille myös..

Jollakin lailla pelottavan näköistä ja kuuloista touhua. Vastakkainasettelu, jota hallituksen toiminta on lietsonut, on kasvanut. 

Hallitus ja eduskunta juhli Linnassa..niin paitsi yksi kansanedustaja oli äärioikeiston tapahtumassa puhujana.

Tänä itsenäisyyspäivänä en jotenkin enää kokenut eläväni Suomessa, johon joskus synnyin. En ole varmaan ainoa joka kokee näin.

Yhä useampi saa venyttää senttiä, niin opiskelijat kuin pienten lasten yksinhuoltajat, pienipalkkaiset tavalliset ihmiset. Enää ei jonoteta vain ämpäreitä, vaan jonotetaan leipää, vaippoja, nuorten mielenterveyshoitoa, työ- ja harjoittelupaikkoja, terveyskeskusaikaa, tekonivelleikkausta.. ja näitä kaikkia ihan liian pitkään. 

Ja sitten, jossakin revitään lakanoista matonkuteita, kudotaan, leivotaan joulutorttuja myyntiin avuntarvitsijoiden hyväksi, jaetaan elämän asioita vertaisten kesken ja lauletaan joululauluja, kuten aina ennen. 

- Kantaako pienet teot mukanaan ihmettä?

Tuo ihme ei tapahdu ehkä simsalabim muuttaen kaiken. 

Mutta tekijöissään ne pitävät toivon kipinää yllä, pienet teot.

Ylen uutisointi mielenosoituksista

Tässä ajassa ja arjessa

Hajanaisia ajatuksia pyörii päässäni.

Alkää ihmetelkö sitä.

Tapahtuu kamalia. Moni on aivan sanaton ja murtunut venäläisen oppositiopoliitikko Navalnyin kuolemasta.

Kunpa meillä ei hallitusvastaisuus johtaisi sentään vankeuteen ja kuolemaan. Mielessä on käynyt, mitä vielä seuraa.

Olen sodankäyneen vanhempien lapsi. Isä taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta. Hän oli yksi jonka ansiosta itsenäisyytemme säilyi. Sodan seuraukset näkyvät vieläkin meissä. Niin sitä toivoo että rauha mukaanlukien sisäinen rauha maassamme säilyisi.

Miten nopeasti asiat muuttuvatkaan.
Nyt ollaan jälleen monenlaisten uhkien alla, ja myös sisäisten ristiriitojen keskellä ja se on pelottavaa.

Eikö maamme hallitus voisi jo antaa periksi hieman ja kohdistaa nyt leikkauksia myös sinne, missä varaa on enemmän ja ruoka pöydässä varmasti riittää eikä heiltä joilla se ei meinaa riittää? Ja joustaa työelämäuudistuksissa.

Mitä yksittäinen ihminen oikein voi tehdä? Kai sen, mitä voi, mihin on voimia ja minkä oikeaksi tietää.

Joskus on oikein vastustaa, kun näkee vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Silloin sen hintaakaan ei kysytä.

Sen lisäksi että vastustaa vääryyttä, voi ottaa vastuuta paitti ittestään niin muista, vieraistakin ihmisistä. Kenenkään mielenterveys ja vointi ei kohene pelkällä ammattiavulla, vaikka se onkin tuikitärkeää, ja pelastaa ihmishenkiä, tarvitaan kuitenkin myös muiden ihmisten hyväksyvää tai ystävällistä katsetta tai tekoa.

Se katse ja teko on sinun ja se on minun.

Mitä tapahtuukin, jokainen voi valita, olla ihminen. Siihen on monia monia mahdollisuuksia. Mitä ikinä tapahtuukin.

Tänään voimme sytyttää kynttilän ja hiljentyä.

💛💛💛