Eläkeläisten toimeentulo on puhuttanut

Eläkkeellä tulot tavallisesti putoavat. Siihen on hyvä varautua ennakkoon, karsia menojaan.

Nyt kun ruoan ja muiden perusasioiden hinnat ovat nousseet, voi pienituloisimmilla eläkeläisillä tulla valinnan paikkoja.

Hintojen noususta

Ruoka on niin tärkeä asia. Että olisi muutakin kuin kaurapuuroa ja makaroonia. Ruoka on yhteydessä terveyteen ja jaksamiseen, tottakai.

Eläkeläisiä on tosin monissa tilanteissa kuten ketä tahansa muitakin.

On hyvätuloisia, aktiivisia, liikkuvia .. köyhiä, uupuneita, surevia. Terveitä ja monisairaita. 

Iällä on merkitystä. Jossakin vaiheessa ei jaksa enää paljon ja tarvitaan apua.

Terveempi eläkeläinen voi vielä tehdä työtä joka tuokin elämään paljon hyvää lisää, sen rahan lisäksi.

Lue tästä artikkeli Eläkeläisten työssäkäynnistä

⚙️⚙️⚙️

Onnellisia he jotka voivat tehdä esim. luovaa työtä aina ysikymppiseksi saakka..

Mutta hekin jotka puurtavat osan viikostaan vapaaehtoistöissä. Tai he jotka liikkuvat ja jakavat monia asioita toisten kanssa.

Onneen on monta tietä. Yksi varma tie on kiitollisuus siitä mitä jo on. Tai mitä vielä on jäljellä. 

Eilisen ilo voi kantaa, mutta tänään löytyy uusia. Vaikka minulla tuo amaryllis, joka tekee vielä, yllättäin, kolmannen kukan. Ja minkä asian voin kertoa toiselle kukkaharrastajalle😃

Jakaminen ja yhdessä ovat mistä nousee uudet vihreät versot, tämän lumihuuruisen maisemankin keskellä. Oli köyhä tai rikas.

- Ja kas, vaatimatonkin perusruoka msistuu, kun on rupatellut toisen kanssa tai jopa kun saa syödä yhdessä.

Ruokaa tarvitaan joka päivä, ja vähän muutakin. Hintojen nouseminen pakottaa löytämään ratkaisuja selviytymiseen. 

Ruokajakeluissa jonottavat monet joilla ei ole vaihtoehtoja. Niissä jonoissakin voi saada vertaistukea, ja ylipäätään nähdä samassa tilanteessa olevia... Jakaminen, yhdessä helpottavat elämistä.

Kaurapuuro päällään nokare voita, tai muutamia marjoja pakkasesta, on minun aamu- ja iltaruokani.  Siinä välissä on hyvä syödä vihanneksia, hedelmiä, muita viljatuotteita kuten leipää ja jotakin proteiininlähdettäkin.  

En ole eläkeläinen, mutta sekin aika, toivottavasti, koittaa. On tullut kyllä harjoiteltua niukkaa elämistä kumminkin("")

Syödä pitää joka päivä, jokaisen, vaikka sitten puuroa. (Ps. kaurahiutaleiden hinta on noussut paljon, mutta vielä se on edullista kuitenkin.) Aterioita ei saa jättää välistä!

👥🌐💕

Mitä sinä ajattelet tästä aiheesta? Kommentoida saa, se onnistuu myön nimettömänä.

Voitetut vaikeudet opettavat

Kun olet voittanut vaikeuksia ja ongelmia, olet oppinut jotakin. 

Odottamaan, kestämään kärsivällisesti, toimimaan tilaisuuden tullen yms. yms., näitä on vaikka miten paljon.

Mitä sinä olet oppinut?

Vaikka vaikeudet sanotaan etteivät ne jalosta, niin.. kyllä selviytyminen kasvattaa, antaa viisautta. Tässä on kuunneltava tarkkaan, ja siihen sisältyy tunteminen. Kun tunnet ne tunteet, pääset eteenpäin, jossain vaiheessa, ja kun pääset niin tuon tunteen läpi kulkeminen on vahvistanut ja viisastuttanut sinua.  Siltä ei ihan heti tunnu, mutta myöhemmin..

Muut ihmiset merkitsevät, mutta myös sinä itse. Olet arvokas ja voit huolehtia itsestäsi kuten huolehtisit rakkaimmasta lemmikistäsi:)

Kasvu opettaa kiitollisuutta, kiitollisuus tuo elämään onnea. Onni auttaa jaksamaan, ja tekee elämästä täydemmän.

Tonttu ottaa torkut kalliolla

💓💜

Onko varaa olla hyväntekijä?

Vieraskynä kirjoittaa:

Aiemmin pidin hyväntekeväisyyttä vain amerikkalaisten hupina. Ajattelin myös, ettei minulta liikene senttiäkään pois annettavaksi – ja mihin ne roposet sitten edes päätyisivät? Onhan aiemmin useinkin kirjoitettu varsinkin kehitysmaihin suuntavien avustusrahojen päätymisestä vääriin käsiin.

Tilanne on selvästi muuttumassa. Keskiluokkaisen suomalaisen tulee osallistua tavalla tai toisella huono-osaisten auttamiseen. Joukossamme on yhä enemmän niitä, jotka eivät pärjää ja yhteiskunnan antama apu ei aina riitä. Itse ainakin olen halukas auttamaan täällä Suomessa – myöhemmin ehkä muuallakin. Sain idean aiheen pohtimiseen Julia Thurenin kirjaa Kaikki rahasta lukiessani. Siihen haastatelluista monet mainitsivat antavansa osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. - Pitäisikö minunkin? No, rahaa ei juuri mistään tule, eli rahan luovuttaminen ei onnistu. Mutta aikaa minulla kyllä on. Antamalla aikaa voi myös tehdä hyvää.

Hyväntekeväisyyttä ilman rahaa

Jo vuosia olen melko säännöllisesti käynyt SPR n verenluovutuksessa. Tämä tapa syntyi, kun silloinen työnantajani oli järjestänyt verenluovutusmahdollisuuden työajalle. Huomasin muuten, että Helsingin Sanomatalossa sijaitsee SPR:n verenluovutuspiste, johon voi mennä itse valitsemanaan aikana. Kätevää. Tosin en itse vielä ole paikkaa testannut. Täällä Hämeessä tilaisuuksia järjestetään harvemmin, mutta toisaalta luovutusten välillä on pidettävä kuukausien tauot.

Suosittelen luovuttajaksi ryhtymistä, sillä hommasta jää ainakin oman kokemukseni mukaan hyvä mieli. Tilaisuudessa on tarjolla kahvia ja pientä syötävää – ja usein mukavaa juttuseuraa. Tämä ei vaadi liittymistä yhdistyksiin tai sopimista toisten kanssa. Siis todella matalan kynnyksen avustustoimintaa!

SPR:n sivuilta löytyy lisätietoja siitä, kuka voi ryhtyä luovuttajaksi ja miten homma toimii. Tiivistetysti sanoisin, että terve, keski-ikäinen, vakisuhteessa elävä, selvä, normaalisti syönyt henkilö kyllä kelpaa (sairaudet, huumeet, irtosuhteet, yms. tuottavat tässäkin asiassa ongelmia).

 

Muita ideoita 

 

 On paljon yhdistyksiä, joiden ohjelmaan kuuluu jonkin muotoista hyvän tekemistä. Tällaisia ovat ainakin nuorten valmentaminen (urheilupiirit) ja vanhusten ulkoilutus. Tehtävänä onkin etsiä itselle sopivin ryhmä. Viime vuonna tutustuin paikallisen naisosaston puheenjohtajaan ja hän kutsui minut mukaan Lions´hin. Alun epäröinnin jälkeen huomasin, että tämä porukka haluaa todella auttaa paikallisia huono-osaisia.
Jouluna oli ruokalahjoitus-kampanja. Erään lauantaisen kauppareissun yhteydessä ihmiset ostivat muutaman kuivaruokatuotteen, esim. kahvia ja keksejä, jaettavaksi eteenpäin. Tähän oli helppo osallistua ja rahallinen panos oli hyvin kohtuullinen - senkin sai itse määrittää.

Olin myös mukana kun järjestimme vammaisten joulujuhlaa – jouluista syötävää, yhteislaulua, joulupukin vierailu ja pikkupaketti kotiin viemisiä. Kolme tuntia omaa aikaa; tarjoilua, astioiden kantamista, kahvin kaatelua yms. Siinä oli minun panokseni. Mitä parempaa tällä ajalla olisi voinut tehdä?

Hyvän tekeminen ei paljoa maksa ja minkä maksaakin, sen tuottaa takaisin moninverroin - vähintään hyvänä mielenä itselle, puhumattakaan mitä se tuottaa avun saajalle! Tästä on hyvä jatkaa.

Liisa Helamaa

Onni ja pienet asiat

Minun onneni on kuin räsynukke, joka ei hylkää minua koskaan.

Se on kuin villasukat eripariset, ne jotka kumminkin lämmittää..

Tai kuin syksyn pudonneet verenpunaiset lehdet, jotka muistuttaa minua puista muista. 

Sitä se on. Ja joskus se naurattaa..




Se on pienissä asioissa. Kun lehdet tippuvat yksitellen. Kun linnut suhahtelevat puussa ja pudottavat päälleni urpusateen.. Niin täynnä on elämää luonto.

Taskussani on taas pussi sienten varalle. Otan haperoita, otan nyt ne kaikki. Sieniä ne on haperotkin.

Laitan sitten oman maan perunat kiehumaan, ja haperot paistuvat pannulla, kaurakermaa höysteenään. Namskista ja nälkä lähtee...


Mitä enemmän olen läsnä siinä mitä teen, sitä enemmän minulla on. Sitä rikkaampi olen!

Kiire vie läsnäolon tunteen, muttei lopullisesti. Saan sen takaisin vielä, jos en tänään, niin huomenna..

Kun haavat lepattavat hennossa tuulessa, radiosta kuuluu aamun uutiset ja tuore kahvi tuoksuu niin hyvältä...