keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Nuukailua, mikä maistuu ja maistuuko mikkään

Lukuvinkki: Helenalla menee ruokaan.. 

..Eli että puolellatoista eurolla pärjää ruoan puolesta per päivä. Se on hyvin tehty. Uskon, että onnistui hyvin. Näitä on aina mukava lukea, nuukailujuttuja. 




Edessäni kököttää nyt krassiviljelmä. Napsin siitä välillä hyvänmakuisen krassin. Suihkuttelin niitä niin paljon, että mullat ovat huuhtoutuneet pois ja voi syödä niitä näin.

Toisessa kipossa on linssiä itämässä. Saa nähdä miten onnistuu. Linssien laatu idätyksen suhteen on vaihdellut. Laitoinpa seesaminsiemenetkin likoamaan, jauhan ne myöhemmin seesamkastikkeeksi.

Omat kuivatut sipulit muuten loppuivat juuri, viime kesänä kasvatetut sipulit. Jouduin ostamaan kaupasta nyt ensimmäisen sipulinipun tänä talvena. 

Pian alkavat kuitenkin uudet kasvut palsptalla. Saa taas salaatit ja muut vihreät tuoreena maasta. Eikä maksa paljoa.


Nyt long covidissa on  koitettava syödä mitä saa ylipäätään syötyä. Tuoretta tietenkin mahdollisimman paljon. Yleensä en avocadoja osta, mutta nyt sitä teki mieli, vaihtelun vuoksi (vaikka on kallista ja pitkän matkan takaa tuotettua(:

Kun sairastaa, ei ruokakaan tosiaan aina  maistu. Näin se on monella. Olemme niin kokonaisvaltaisia, että sairaudet ja mielen murhekin voi viedä ruokahalun - tai muuttaa sitä, että joskus maistuukin vain makea ja epäterveellinen.



En ole koskaankaan ollut mikään kulinaristi. Nuorena mietin että jospa olisi joku pilleri, mikä korvaisi ruoan. Ruoka oli niin tylsä asia. Jotenkin vaikea. Ei siis ihme että sairastuin selittämättömään laihtumiseen myöhemmin. Joka kehittyi huomaamatta anoreksiaksi. - Kun lääkkeillä anoreksia taltutettiin, jäi itse syömishäiriö elämään. Paljon myöhemmin aloin hahmottaa omaa kehoani uudelleen, ja tajuta, miten sitä kohdella.

 Vasta aikuisiällä minulle alkoi maistua puurotkin, mitkä on hyvää ruokaa niin aamiaisella kuin lounaallakin. Teenpä nyt joskus jopa iltapuuron. Kasvissyöjä olin pitkään, mutta kun allergiat parani, niin ruokavaliokin taas laajeni. Enimmäkseen kuitenkin kasviksia syön edelleen.

Tänä talvena on tullut tehtyä keittoja paljon. Nyt keittelen enempi pastaa ja riisiä.


Oikeastaan se mitä sitä syö, ei olekaan niin olennaista, kunhan saa tarvittavat ravintoaineet ja sen oman budjettinsa puitteissa. Tietenkin sopivuuden, allergiat ja muun huomioonottaen ja makunsakin puitteissa. Että ylipäätään voi sen puolesta hyvin. Eettisyyskin on merkityksellistä.


Alun linkin artikkelissa Helena valmistaa kaiken itse ja tekee sen mielellään.  Näin saakin niin edullista kuin hyvää. 


🌿🌿☘️🌿🌷🍀


Hain tänään metsästä mustikanvarpuja. Niihin kasvaa pian pienet kukat ja lehdet, kun ovat lämpimässä.

Maa oli yhden männyn juurella jopa vähän sulaa. Jotkin linnut tsirputti.  Miten ihmeellistä, uusi kevät pukkaa,

siihen pitääkin päästä mukkaan.



keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Miltä se köyhyys tuntuu

Yle kysyi miltä köyhyys tuntuu. Sadat ihmiset kertoivat. Ks. tästä.

 Esim. tällaiselta:

'Yhteiskunnallinen keskustelu lisää häpeää ja viime aikoina se on tuottanut kauhua. Työttömiin kohdistuva halveksunta ja inho, mitä lukee kommenttiosioissa ja kuulee kansanedustajien puheissa on lisännyt itsetuhoisia ajatuksia.'

työtön mies, asuu yksin

☠️☠️☠️

Häpeä on lamauttava tunne. Jos sen vallassa joutuu elämään. Tunteethan sinänsä ovat ok, kunhan ne eivät ala vallitsemaan meitä.

Sinänsä elämäntilanteensa vuoksi ei kenenkään soisi tuntevan häpeää. Häpeä kuuluu heille jotka ovat tehneet väärin, siis meille kaikille, kaikkihan teemme joskus väärin muita kohtaan, vahingossakin. Häpeä siis suojelee meitä turmeltumasta. Mutta siitä, että elämässä on jollakin lailla käynyt huonosti tai on tapahtunut pahaa, siitä ei kuuluisi tuntea häpeää. Mutta niin se vain on, kanssaihmiset helpolla laittavat kärsineen kärsimään vielä lisää..

 ☠️☠️☠️

'On kehotettu budjetoimaan ja jättämään turhat asiat. Mutta ei ole edes mitään mistä enää karsia.'

palkkatyössä oleva nainen, asuu yksin

'Tuon 300€/kk sai tienata, ennen kuin menetti työttömyyskorvaustaan yhtään. Huhtikuussa tuo poistuu ja itselle se on iso juttu, koska tuolla rahalla ostin esim. välttämättömät vaatteet.'

osa-aikatyössä oleva nainen, asuu yksin 

☠️☠️☠️
 
Jne. Näitä voi lukea tuolta Ylen artikkelista.

Itsekin tein vuosia osa-aikatyötä, kun nivelrikoiltani en kokoaikaiseen pystynyt.  Silloin muuten sai alkunsa myös tämä senttiblogi. 



 
 

 

No niin, auttaako mikään liirumlaarumjuttu tässä. Ei auta. Olenkin hiljaa pari päivää.


☠️☠️☠️


Ensi viikolla on jälleen lakkoja. Juurikin työelämäheikennyksiä vastaan. Suap nähä, onko niistä hyötyä.


sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Vanheneminen ei tule yksin

Onpa se sanonta! Olen aina ajatellut että onpa se sanonta.. ja niin sehän tarkoittaa että vanhetessa tulee sairauksia seuralaisiksi. Huoh. No niin. Nekö sitten on hyvää seuraa? Ei kyllä ole!

Vanhuus tulee joskus yksin, ja kyllä, se tulee monelle yksin.  Vanheneminen tapahtuu joskus että hups vain, kun sairauksia tulee nopeaan tahtiin ja voimat vähenee, sanoo nimimerkki kokemusta on.

Aina ei ole sukulaisia joilta pyytää apua. Tämä onkin kipeä asia niin monelle. Yhteisöt ovatkin siksi yhä tärkeämpiä. Kuuluminen johonkin tuo myös merkityksellisyyttä, jota me jokainen tarvitsemme. 

Omia paikkoja on hyvä etsiä ajoissa. Jos työ tai jokin harrastuspiiri on olleet ainoa yhteisöt ja ne jääneet taa, voi etsiä vielä uusia tärkeitä paikkoja ja porukoita, vaikka eläkeläisjärjestöistä, muista oman elämänpiirin yhdistyksistä ja seuroista, seurakunnista, kaupungin eläkeläisryhmistä. Somessa on yhteisöjä vaikka miten paljon, mutta livetapaamisiakin tarvitaan. Ihan elävänä naamatusten, kohdata ja jakaa kuulumisia, sitä me kaikki tarvitsemme.

Eilisessä Perjantai-ohjelmassa puhuttiin yksinäisyydestä ja erillisyydestä. Mukana oli mm. yksinasuvien yhdistyksen puheenjohtaja Raija Eeva. Tärkeää asiaa ja hyvä ohjelma. Löytyy YLE Areenasta.

 Yksinasuvia on paljon, ja erityisesti nuorissa ja vanhoissa on paljon yksinasuvia. Mitenkähän olisi vanhusten muodostamat kommuunit, ja näitähän tosiaan jo onkin jossakin. Tietenkin on ihanaa jos ympärillä on myös nuoria ja lapsia.. Kummasti jo pienen lapsen näkeminen virkistää, saa hymyn naamalle, ja mielen iloisemmaksi. Meillä vanhoilla on myös aikaa ja ymmärrystä lapsille.


 Vanheneminen.fi-sivusto  


💜


Vanhuus ei tule yksin. Se tuo mukanaan niin raihnoja kuin elämän monimutkaistumista. Missä se ja se esine nyt onkaan? Miten minulle menikin nyt melkein kaksi tuntia aamutoimissa..? No niin ja sanat meni solmuun puhelimessa, hmph. 

Vertaisuuden voima ja ilo löytyy vahvimmin silloin kun sitä kipeimmin tarvitsee. Nimittäinkin ratikkapysäkillä lyhyt keskustelu voimaannutti kummasti. Tai kun tärkeän ihmiseni kanssa naurettiin, miten monia toppahousuja meiltä löytyy. Jos on raihnoi ja kolotuksia, niin niille voi joskus nauraakin. Ilo on laastari ja lääke.

Ihmisiä voi löytyä, etsivä voi löytää uusia ihmisiä. Jotkut jäävät olemaan. Auttamaankin tai sitten voi olla mahdollisuus itse auttaa siten kuin voi. Jo puhelun soittaminen toiselle on pieni suuri teko. 

Joku on raihna jäsenistään, joku enemmän muististaan. Kotiin saatava apu on jokaiselle tarvitsevalle kultaa kalliimpaa.


 💚

Luin juuri myös kattavan artikkelin edunvalvontavaltuutuksesta, Taloustaito -lehdestä

  Lisätietoja ja muuta tärkeää asiaa:

Digi- ja väestötietovirasto 

Suomi.fi-palvelut

 💙


Paitsi että voi kokea yksinäisyyttä, ja raihnaisuutta, niin vanhuus voi tuoda myös kipeät muistot. Hyvätkin, mutta myös kipeät.

Jos ei ole ehtinyt käsitellä esim. traumojaan ja muuten ikäviä kokemuksia ja tapahtumia, niin ne nyt voivat hyökätä päälle, triggeröidä ja jäädyttää elämää. Onneksi on niinkin, että aina voi käsitellä asioita. Moni myös alkaa sitten kirjoittaa tai maalata, muulla tavalla taiteilla. Kaikki nämä hoitaa sielua ja elämä voi, vähän kolhiintuneenakin tuntua vielä hyvältä.

Vanheneminen tulee miten tulee. Elämä on muutosta joka päivä. Mutta se on myös paikallaanpysymistä, vain katsella lintujen telmimistä puissa, tässä alati sumuisessa maisemassa.

Ja se on tässä. Nimittäinkin mennyt ja nykyisyys, kaikki ajan monet kerrostumat. Ja näin.. onkin hyvä. Juuri tässä.


Tästä aiempaan blogipostaukseeni eläkeläisalennuksista.


Lapset kertovat eläkeläisistä


perjantai 1. maaliskuuta 2024

Kunhan emme syrjäytä muita

Kristinusko on aika yksilökeskeistä ainakin enimmäkseen ja Suomessa.

Kuitenkin sen tärkeä sanoma on muiden auttaminen.

Kävin Arkkimessussa, jossa kritisoitiin valtionkirkkoa ja keskusteltiin, kenen tulisi auttaa köyhiä ja haavoittuneita.

Ilmassa liikkui monenlaisia tunteita.

Minulle jäi jollakin lailla se toivo, että ehkä jotakin uutta on vielä, joskus, syntymässä. Sillä jokaiselle pitäisi olla paikka. Ja jos ei ole, jos jää syrjään, se on haavoittavinta kuin mikään.

Tästä oli jossakin juuri juttua; yhteisöistä ulosjääminen on haavoittavinta.

Ainakin avoin keskustelu näistä aiheista on niin tervetullutta. 


👏👐🤝


Niin, paaston aika kristillisessä traditiossa muistuttaa huomaamaan muut ihmiset, köyhät, syrjäytyvät ja syrjäytyneet erityisesti. Tietenkin kirkko tekeekin sitä, erityisesti diakoniatyön kautta.

Mietin että siinä kohtaa kun toinen alkaa syrjäytyä, voi toinen, lähimmäinen, ihminen, vertainen ottaa mukaan. Ainakin yrittää.

Jos tällaista hyvyyttä on saanut itse kokea, kiitollisuus kantaa tekemään samaa toisille. Kiitollisuuden kantamana on hyvä jatkaa elämää.



Sumuisen maiseman keskellä kuljemme ja kaipaamme valonpilkahduksia. Kas tuolla tulee joku otsalampun kanssa, ja valaisee hetken minunkin tietäni.

Kiitos!💙


Paastonaika


Tänään kevään 1. päivänä on erikoisia tapahtumia kuten Suomen 13. presidentin virkaanastuminen ja naapurimaassamme taas hiljattain kuolleen oppositiojohtajan hautajaiset.

Onnea uudelle presidentillemme.


sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Minimalismi ja tämä tavaramäärän hallintayritys

Minimalismissa on yksi niin minuun vetoava ja koukuttava juttu. Se on: Miten pärjätä vähimmällä mahdollisella tavaralla? 

Onko se sen tarkoitus aina? Ei välttis ole. 

Se että selkeyttää sitä tavaramäärää mikä ympärillään on, saa tilaa ja mielenrauhaa.  Se onkin tärkeä tavoite.

Olen huomannut että jo pöydän siivoaminen, tavaroiden paikoittelu kaappeihin ja muihin niiden omille paikoille, tuo rauhaa.

Jos tällä saa rauhaa, niin vau!

Lue lisää Minimalistin siivoustaktiikasta.

💚💚💚

Katselin Sari Simoskan videoita minimalistisesta elämästään.

Sari yrittää pärjätä mahdollisimman vähällä. Samoin tekee Korpimuija.

Mökissään on kaikki tarpeellinen ja tilaa myös eläimille. On kotoisaa mutta kaikki turha karsittu pois. Vanhat tavarat ovat kuitenkin arvossaan.


🧡🧡🧡


Miten minä sitten voisin raivata elintilaa? - Joka päivä ainakin tuolla paikoittelulla. Karsin myös koko ajan, ja ennenkaikkea en oikeastaan hanki mitään uutta.



Huoh. Kun suunnittelee muuttoa, onkin tavaroiden vähentämiselle iso iso motiivi. Se voi olla sitten jopa hauskaa.

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto kehottaa kysymään itseltään Onko se käytössä tai Onko se rakas. Moni kirjani on aina joskus käytössä. Moni vain hyllyssä, mutta on rakas. Hmm. Sitten on ehkä niitä, jotka ei ole kumpaakaan. Lehtien vuosikertoja laitan taas kiertoon. luen kyllä vanhojakin lehtiä mutta enimmäkseen en.Iso tavaraerä on astiat. Ja niitäkin voi laittaa kiertoon helpolla. Jotkut niistä on sekä rakkaita että käytössä ja valinta on helppo eli Jatkoon.


(Kuvassa on Miina Äkkijyrkän teos Kaapelitehtaalla.)


Blogitekstisuositus

Mitä ottaisit mukaasi?

  Kotivarautumisesta löytyy aika tuhti artikkeli tässä:  Mikä on tärkeintä kotivarassa? Tässä toinen:   Varautumisesta ja valmistautumisesta...

Suosittuja postauksia