Luonnonkukkakimput

 

ovat ihania. Nämä kun pääsevät kukkavaasiin ovat niin kauniita, kun ne ojentelevat itseään eri suuntiin ja loputkin kukat nopeaan aukeavat.

On nyt aika, kun ei kaupasta kukkia tarvitse. Niityn ja kasvimaan kukat riittävät paitsi itselle myös viemisiksi.

Kuivattuja

Nyt on yrttipitoista postausta ollut ja on vielä tämäkin. Kuvasin näitä yrtei, joita kuivattelen näin voipaperin päällä. Yksi teesekoitus tuossa suuressa purkissa valmiina. Lisää tulee. 

Keräily vetoaa meidän alkukantaisiin vietteihin ja tuo onnellisuutta:)

Kotivaraa tämäkin.  Kotivara paras vara.

Raparperi on rautaa

 Ja maukasta. Palstalla raparperi rehottaa kuin viimeistä päivää. Syötävää siitä riittää!

Tykkään käyttää raparperikeittoa puuron ohessa. Sopii hyvin yhteen.

Rapaperin kukka Pixabaysta

🤎

🤎

Drooniuhassa

ukrainalaiset jo osaavat toimia. Ks. alla. (Lähde: Yle) Osaisimmeko me?

Ukrainalaisille on sodan aikana syntynyt selkeä rutiini, miten toimia ilmahälytyksen sattuessa.

💭💭💭

• Hälytyksen alettua ihmiset hakeutuvat suojaan esimerkiksi kellareihin, metroasemille tai parkkihalleihin.
• Jos suojaa ei ole lähellä, ihmiset menevät käytävään, kylpyhuoneeseen tai jopa ammeeseen. Joka tapauksessa mahdollisimman kauas ikkunoista.
• Töihin ja kouluun lähdetään vasta sen jälkeen, kun vaara on ohi.
• Kouluissa lähiopetus on sallittua vain, jos koulurakennuksessa on toimiva pommisuoja.

Yrttejä keräsin

Villiyrttejä siis. Flunssatoipilaisuus kestää ja mentävä maltilla. Asioita odottaa, ei mahda mitään. Mutta jotain sentään voin ja jaksan; lämpimällä säällä kerätä villei yrtei. Saako eli ei, en tiedä. Mutta keräilin näitä: kuusenkerkkää metsästä - vähän syötäväksi ja kuivattavaksi. Hiukan vielä koivunlehtiä suuresta koivusta. Muutamia mustikanlehtiäkin maistelin. Ketunleipiä. Horsmia en vielä nähnyt.

Kuuntelen luentoa erilaisuudesta. Kalle Jokinen puhuu. Onpa rikasta olla tässäkin verkostossa, kokemustoimijoiden (sotejärjestöt) nimittäin. 

Päivä kerrallaan tänäänkin eteenpäin.

💚💚💚