Nuukailua, mikä maistuu ja maistuuko mikkään

Lukuvinkki: Helenalla menee ruokaan.. 

..Eli että puolellatoista eurolla pärjää ruoan puolesta per päivä. Se on hyvin tehty. Uskon, että onnistui hyvin. Näitä on aina mukava lukea, nuukailujuttuja. 

Edessäni kököttää nyt krassiviljelmä. Napsin siitä välillä hyvänmakuisen krassin. Suihkuttelin niitä niin paljon, että mullat ovat huuhtoutuneet pois ja voi syödä niitä näin.

Toisessa kipossa on linssiä itämässä. Saa nähdä miten onnistuu. Linssien laatu idätyksen suhteen on vaihdellut. Laitoinpa seesaminsiemenetkin likoamaan, jauhan ne myöhemmin seesamkastikkeeksi.

Omat kuivatut sipulit muuten loppuivat juuri, viime kesänä kasvatetut sipulit. Jouduin ostamaan kaupasta nyt ensimmäisen sipulinipun tänä talvena. 

Pian alkavat kuitenkin uudet kasvut palsptalla. Saa taas salaatit ja muut vihreät tuoreena maasta. Eikä maksa paljoa.

Nyt long covidissa on  koitettava syödä mitä saa ylipäätään syötyä. Tuoretta tietenkin mahdollisimman paljon. Yleensä en avocadoja osta, mutta nyt sitä teki mieli, vaihtelun vuoksi (vaikka on kallista ja pitkän matkan takaa tuotettua(:

Kun sairastaa, ei ruokakaan tosiaan aina  maistu. Näin se on monella. Olemme niin kokonaisvaltaisia, että sairaudet ja mielen murhekin voi viedä ruokahalun - tai muuttaa sitä, että joskus maistuukin vain makea ja epäterveellinen.

En ole koskaankaan ollut mikään kulinaristi. Nuorena mietin että jospa olisi joku pilleri, mikä korvaisi ruoan. Ruoka oli niin tylsä asia. Jotenkin vaikea. Ei siis ihme että sairastuin selittämättömään laihtumiseen myöhemmin. Joka kehittyi huomaamatta anoreksiaksi. - Kun lääkkeillä anoreksia taltutettiin, jäi itse syömishäiriö elämään. Paljon myöhemmin aloin hahmottaa omaa kehoani uudelleen, ja tajuta, miten sitä kohdella.

 Vasta aikuisiällä minulle alkoi maistua puurotkin, mitkä on hyvää ruokaa niin aamiaisella kuin lounaallakin. Teenpä nyt joskus jopa iltapuuron. Kasvissyöjä olin pitkään, mutta kun allergiat parani, niin ruokavaliokin taas laajeni. Enimmäkseen kuitenkin kasviksia syön edelleen.

Tänä talvena on tullut tehtyä keittoja paljon. Nyt keittelen enempi pastaa ja riisiä.

Oikeastaan se mitä sitä syö, ei olekaan niin olennaista, kunhan saa tarvittavat ravintoaineet ja sen oman budjettinsa puitteissa. Tietenkin sopivuuden, allergiat ja muun huomioonottaen ja makunsakin puitteissa. Että ylipäätään voi sen puolesta hyvin. Eettisyyskin on merkityksellistä.

Alun linkin artikkelissa Helena valmistaa kaiken itse ja tekee sen mielellään.  Näin saakin niin edullista kuin hyvää. 

🌿🌿☘️🌿🌷🍀

Hain tänään metsästä mustikanvarpuja. Niihin kasvaa pian pienet kukat ja lehdet, kun ovat lämpimässä.

Maa oli yhden männyn juurella jopa vähän sulaa. Jotkin linnut tsirputti.  Miten ihmeellistä, uusi kevät pukkaa,

siihen pitääkin päästä mukkaan.

Metsäkylpyyn!

Mitä se on? No se on oleskelua metsässä. Ei sen kummempaa. Yksinkertaista tosiaan..

Mutta miten ihmeellisesti metsä rentouttaakaan! Verenpaine laskee, hengitys avautuu, mieli virkistyy, murheetkin voivat unohtua siellä.

Metsässä voi tehdä myös jumppaa. Samaa kuin kotona, mutta myös puuavusteisesti. Nojata puuhun ja ottaa tukea. Puuta voi halatakin.

Puuta voi ihmetellä, rungon kaarnaa, jäkäliä ja muuta ihmeellistä. Aina löytyy jotakin mitä muualla ei löydy.

💚💚💚

Muuten, metsästä voi ottaa mukaansa mielikuvan. Metsäisen mielikuvansa kanssa voi rentoutua myöhemminkin. Jos on ottanut valokuvan metsäisestä kohteesta, jossa kävi, voi valokuvan avulla palata metsäänsä ja saada rentoutuksen tunteen. 

Luonto-ohjelmia katsoessa voi myös rentoutua, ja varsinkin kun näytetään jotakin itselle tuttua josta jo on oma hyvä kokemus; metsää, järveä mitä vain.

Mennään metsäkylpyyn!


Kirjoitustani inspiroivat omat metsäkokemukseni ja juuri kuulemani Mira Sassin luento luontoyhteydestä.

Kuva on Helsingin Kalliosta

                                           

Mielensähyvittäjä

 

Eilen yhden porukan kanssa mietittiin, etänä tietenkin, miten jaksaisi näiden negatiivisten uutisten keskellä.

- Yksi tapa on, että älä kuuntele tai katsele uutisia. No sekään ei ole paras mahdollinen ratkaisu aina... Sitten voit tehdä niin että kuuntelet riittävästi, seuraat riittävästi ja osaat sitten hahmottaa asian niin että olet siihen itse jollain lailla tyytyväinen, eli siihen että olet asioista perillä.-- Somekin nielee meidän ajastamme ison osan ja tätä pandemia-asiaa riittää somessakin yllin kyllin. Somea kannattaisi jotenkin rajoittaa.

Olisiko niin, että melkein kun tekee parhaansa ja neuvoo, auttaa muitakin, niin se on riittävää. Perusasiat on silloin hyvä tietää, se riittää.

Elämä näinä aikoina voi silti olla raskasta. Niin tärkeää onkin muistaa itsemyötätunto, mielihyvälukujärjestys (lue lisää tästä postauksesta) osana tätä ja kaikenlainen armollisuus itseä kohtaan ja vähän muitakin kohtaan.

Pitää huolta perusasioista, toimia järkevästi ja antaa tunteillekin tilaa ja keskustella muiden kanssa niin paljon kuin mahdollista, hyödyntäen kaikkia käytettävissään olevia etävälineitäkin.

 Kun menettää jotakin niin hyvä jos saa jotakin tilalle. Tärkeintä että itsellä on tunne että on saanut jotakin tilalle, siitähän tulee mieli hyväksi. Mielihyvälukujärjestykseen siis kaikkea hyvää ja voimaannuttavaa!

 

Mielen hyvitys

Kaiken keskellä jos muistaa kiittää, se on sitä mielensä hyvitystä. Voi sanoa, että 'niin minä mieleni hyvitin.. kun..'

• kiitin minua auttanutta
• kiitin itseäni
• kiitin, niin, vaikka tätä isänmaatamme
•  
•  
•  
  

Niin minä tänään mieleni hyvitin, kun huomasin säätiedotuksen lupaavan aurinkoista, ensi viikolle.  Ja kun joulukaktukseni alkoi kukkia, avasi ensimmäiset kauniit valkoiset kukkansa.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ruvetaan mielensähyvittäjiksi. Aiheita riittää siinä kuin mielensäpahoittamisessakin. Eikä tämä mielenhyvitys ole mitään kovin kallistakaan.