Nyt on huono omatunto

 ..kun en ole julkaissut blogia pitkään aikaan. Siihen on eri syitä. Muut hommat, toipilaisuus ja.. yleinen harmitus - maailman tilanteista ja varsinkin näistä viime aikaisista.

Pidin luennon maaliskuussa ikääntymisestä.  Olin oikein iloinen siitä. Minulla oli siinä kollega mukana, hän teetti kehollisia harjoituksia. Monia uusia ajatuksia nyt noussut ja niiden sulattelussa menee..

Flunssan pitkittyminen teki että kevät tulla humpsahti etten huomannutkaan. -Ja kasvimaa kutsui rapsuttelemaan itseään. Minkä sitten tein hänelle, ihan kääntelinkin, etsien mahdollisia perunanjäämiä ja maa- artisokkaakin. 

Harmitus kuitenkin, itse asiassa ihan kiukku, ollut viimeaikainen tunnetila, miksi ihmiskunta haluaa tuhota itseään?

Pääsiäisruoat hoituivat Lidlistä, 5 pv ruoat 45 e. Sisältää tarjottaviakin. Vielä keltaiset tulppaanit ja kynttilät ja pääsiäinen saa tulla.

Miten suuri on hiilijalanjälkesi

Kenenkään ei kannata kasvattaa syyllisyyttään. Onhan aikamoisia aikoja tässä kestetty. Mutta voihan vähän tutkia elämäntapojaan kun sopiva aika löytyy:

Minun hiilijalanjälki oli 4 800 kg CO₂e, ao. testillä. Ei ihan paha.

Sitran elämäntapatestiin tästä.

 

Mitä helmiä?

Ja mitä ne helmet sitten ovat?


Helmi on se, kun ymmärrän jonkin asian vaikean kautta, surun kautta.
 

Se on, kun oivallan asian, joka on koskettanut lähimmäistäni.


Kun menen läpi jonkin, joka tuli puhdistaa aistit kokemaan kaiken uudella tavalla.


Surun pisarat näyttäytyvät helminä, sitten kun aika on ja sydän ottaa vastaan taas.

 

Ensi viikolla: Ruokakauppavertailuja

 

Ilmaiset itselöydetyt marjat vetoavat luolanaisen vaistoihin

Miten minulta menikään ohitse nämä lähimustikat, luulin että kaikki metsät on haravoitu ennen minua..

Vaan eipä ollutkaan. Eilen kun löysin sekä ylikypsää mustikkaa että juuri kypsynyttä puolukkaa. Kumpaakin otin, voi sitä tyytyväisyyttä!  Ja kuin elämä olisi taas virrannut suonissa ihan eri tahdilla.

Pala kesää on lautasellani keitossa ja puuron päällä, jälleen monta päivää!

Itsekasvatetut herkut

Oi. Kyllä nyt on kelvannut. Nimittäin salaatit minulle, oman maan, ja täysin ilmaista. Onko?
                                    

Palstalta

No palstaan ei tosiaan montaa kymppiä kesässä mene, ja tuloksena on nyt esimerkiksi näitä vihersalaatteja usean kuukauden ajan joka päivä, parikin päivässä. Lisukkeeksi laitan joskus fetajuustoa, tonnikalaa tai kananmunaa, joskus lisään vain öljyä. Vihersalaatti, oi huippua. Ei ole turhan paljon nitriittejä kun lannoitus ollut hyvin niukkaa.

No, nythän olikin juttua (HS viime viikolla), että vihreää ei saakaan syödä niin kovin paljoa; salaattia, lehtikaalia, rucolaa siis, naatteja yleensä. Naatit ja suuret lehtikaalin lehdet on hyvä ryöpätä tai muuten kypsentää! Pieniä lehtiä syödä raakanakin. -Otinkin tästä opikseni. Sittemmin olen tehnyt paljon jonkinlaisia sipsin tekeleitä lehtikaalista, pannussa paahdellen. Ne ovat todella hyviä. Ryöppään, ja paistan lisään keittoihin, pastaan, ja vihreän lisäksi käytän muunkin värisiä kasviksia. Mutta se siitä.

Salaattiateriani koostumus on esim. tällainen: lehtisalaattia, sipulia, sipulinvarsia, tilliä, kehäkukan terälehtiä, rucolaa (vähän), retiisejä/nauriita, valkosipulin kukintoja plus lisukkeet tai rypsiöljy. Kesäkurpitsaakin voi pilkkoa/raastaa salaattiin ja pinaattiakin voi toki pienen määrän käyttää tuoreena. Vaihtoehtoja on monia, ja huom. kehäkukkia ja krassinkukkia voi myös syödä. Pähkinäistä makua saa piharatamon tuoreista kukinnoista! Piharatamoa löytyy yleensä monesta paikasta luonnossa.

                         

Viljelylaatikossa tai parvekkeellakin onnistuu

Peruskasviksia on helppo kasvattaa niin palstalla, viljelylaatikoissa pihalla, kuin parvekkeella. Parvekkeella onnistuvat hyvin vaikka kaupan salaatin kannan uudelleen salaatiksi kasvatus, persilja, muut yrtit, sipulikin ja tuo ihana kauniisti kukkiva krassi.

Herneenversoja voi kasvattaa ulkona ja sisällä ruukussa, samoin valkosipulin versoja. Garden gress, vihanneskrassi on hauska kasvatettava sisällä. Tästä on oma postauksensa ks. tästä.

Peruna kasvaa missä vain, ämpärissä parvekkeella saa kasvatettua yhden peruna-annoksen, ja hyvää on sekin. Itsekasvatettu on aina paremman makuista kuin kaupan:)

Purkissakin voi viljellä

Pakko minun oli taas hehkuttaa tätä viljelyä, ihan siksi kun on niin tuottavaa, saa itsekasvatettua hyvää ruokaa, todellista sentinvenyttäjän puuhaa siis on tämä. Ihan kuin purkissa idätyskin, jota tosiaan voi tehdä ympäri vuoden. Tästä on postauksia, ks. esim. tässä

Loppukesän hitti minulla on herneen- ja auringonkukanversot. Vaikka palstalta saakin paljon vihreää, on kiva että on erilaisia kasviksia, monenlaisia makuja ja tosiaan ettei ole niitä nitriittejä sisältäviä pelkästään.
                                                             

Kustannus-hyöty-analyysista

Laskin yhtenä kesänä miten paljon viljelypalsta tuotti. Noo... se on vähän vaikeakin laskea, mutta laskin siis käyttämäni kasvikset kaupan hintojen mukaan, suurinpiirtein, laskin mukaan myös kukkakimput jotka palstalta poimin.. tulos oli että noin 600 eurolla käytin sinä kesänä omia tuotteita.. syyskuun puoleen väliin mennessä, ne kukkakimput sitten kasvatti summaa; niitä kun sain kymmenittäin.

Ja jaan mielelläni näitä omia kasviksia ystäville ja tutuille. Todellinen ns. tuotto on siis hieman vaikea laskea eikä tällainen viherkissa loppuviimeksi niiin kauhean innostunut ole moisesta laskemisesta. Voi silti olla, että vielä innostun uudelleen laskemaan näitä hyötysuhteita..kukaties kuitenkin.

Viljelyn merkitys on kuitenkin niin paljon myös liikunnallinen, sekä aistimuksellinen monin muinkin tavoin kuin syömällä. Viljelyssä saan silmänruokaa, kuulen lintuja ja muita luonnon ääniä, haistan ja maistan. Tunnen luonnon kosketuksen konkreettisesti, sen eri muodoissaan, mullasta kukkaan. Tapaan myös erilaisia ihmisiä, joita en muualla elämässä välttämättä tapaisi lainkaan; viljelijöiden kirjo kun on laaja. Enkä nyt oikein sanoin pysty kuvailemaankaan tätä kaikkea.

Tässä Ylen uutisista poimittu miten mansikankannatkin voi käyttää:

Vielä on hyvää kesää jäljellä. Parasta päivää, kun ei näy huolen häivää. Marjoja kilo, sydämelle ilo.

Kesäisiä poikkeamispaikkoja

Monenlaista, hauskaa, ilmaista 

 

 

Olen aiemmin kirjoittanut ilmaisista harrastuksista, mm. kävelystä, mikä voi olla innostavaa ja inspiroivaa, sopii monille ja lisää vieläpä terveyttä.

Monenlaista muutakin virkistystä tarjoaa kesäinen kaupunki, kuten nyt vaikka Helsinki. Spåralla, metrolla ja bussilla sekä junalla, välillä kävellen, perille pääsee.
 

Kirppureita, tapahtumia:       

Puistokirpputori Lapinlahden Lähteellä


Helsinki-päivä 12.6

Puistoja ym. :

 

Haagan alppiruusupuisto (kesäkuussa)

Meilahden arboretum (kaikkina vuodenaikoina)

Talvipuutarha ja sen ruusutarha (kukoistaa erityisesti heinäkuussa) - talvipuutarha tietenkin erityisesti talvisin ihana viherkeidas.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha
ulkopuutarha ilmainen, nyt kukkakoistossaan.

Seurasaari

Muita kauniita puistoja, esim. Pikku-Huopalahden puisto, Lapinlahden Lähteen puisto, rannat kuten vaikka Lauttasaaren ja Herttoniemen, Kauppatorin, ym.ym. unohtamatta Rantaraittia !

Hautausmaat - joissa myös järjestettyä kävelyitä; Esim. Kuolleiden kirja- kävelyt Malmin hautausmaalla 


Uimarantoja Helsingissä

Uimarantoja Espoossa

Muuta ilmaista:

Kirjastot, nähtävää erityisesti Oodi tai vaikkapa hieman vanhempi Rikhardinkadun kirjasto.

Ilmaisia urku- ym. konsertteja

Kirkotkin ovat nähtävyyksiä


Tässä nyt ihan joitakin poimintoja ilmaisista menoista ja paikoista. Paljon on kaunista näkemistä ja tuota näkemistä voi tallettaa valokuviksi.

On niin ilo huomata vaikka sorsanpoikia marssimassa tien yli, tai kettu asemanseudulla. Kaunis kukkaistutus. Taidetta kadulla, torilla tai kirkossa. Tai vaikka mitä. Joskus pieni on suurta.

Ja sitten: metsä! Onneksi metsää vielä riittää.  Metsä hoitaa mieltä ja kehoa, lue lisää tästä

                                                                                              

Kesä on Sinua varten!

            

              😊