Elokuu. Kesä kypsyy vähitellen. Juurekset, pavut, marjat alkavat valmistua pian loputkin.
Niin erilainen aika on tämä kuin alkukesä. Silloin halusin vaan kylvää, suojata, kastella, seurata kasvua välillä jännitykselläkin. Nyt tuo aika on jo kaukana takana ja ihan uudet puuhat on nyt. Sadonkorjuu!
Oma työnsä on kuivatella sipuleita, pilkkoa ja pakastella vihanneksia. Kaikessa kuitenkin tuoksuu vielä kesä.. jota on jäljellä edelleen..
Onnistuminen tuo hienoista ylpeyttä. Kun on tehnyt paljon ja onnistunut, saa tunnetta pystyvyydestä. Epäonnistuminen sitten jossakin, se opettaa jotakin. Jotakin pitäisi tehdä toisin, tai sitten; suhtautua toisin.
Nimittäin kun suhtaudun alati uteliaana asioihin, myös epämiellyttävämpiin ilmiöihin, kuten vaikka tuhohyönteisiin tai etanoihin, opin lisää niistä ja miten niitä torjua. Muillekin voin vinkkejä antaa, sepä usein kiitosta kantaa:)
Kauniita hetkosia elokuun lopun päiviin! 🪷
