Nuukailua, mikä maistuu ja maistuuko mikkään

Lukuvinkki: Helenalla menee ruokaan.. 

..Eli että puolellatoista eurolla pärjää ruoan puolesta per päivä. Se on hyvin tehty. Uskon, että onnistui hyvin. Näitä on aina mukava lukea, nuukailujuttuja. 

Edessäni kököttää nyt krassiviljelmä. Napsin siitä välillä hyvänmakuisen krassin. Suihkuttelin niitä niin paljon, että mullat ovat huuhtoutuneet pois ja voi syödä niitä näin.

Toisessa kipossa on linssiä itämässä. Saa nähdä miten onnistuu. Linssien laatu idätyksen suhteen on vaihdellut. Laitoinpa seesaminsiemenetkin likoamaan, jauhan ne myöhemmin seesamkastikkeeksi.

Omat kuivatut sipulit muuten loppuivat juuri, viime kesänä kasvatetut sipulit. Jouduin ostamaan kaupasta nyt ensimmäisen sipulinipun tänä talvena. 

Pian alkavat kuitenkin uudet kasvut palsptalla. Saa taas salaatit ja muut vihreät tuoreena maasta. Eikä maksa paljoa.

Nyt long covidissa on  koitettava syödä mitä saa ylipäätään syötyä. Tuoretta tietenkin mahdollisimman paljon. Yleensä en avocadoja osta, mutta nyt sitä teki mieli, vaihtelun vuoksi (vaikka on kallista ja pitkän matkan takaa tuotettua(:

Kun sairastaa, ei ruokakaan tosiaan aina  maistu. Näin se on monella. Olemme niin kokonaisvaltaisia, että sairaudet ja mielen murhekin voi viedä ruokahalun - tai muuttaa sitä, että joskus maistuukin vain makea ja epäterveellinen.

En ole koskaankaan ollut mikään kulinaristi. Nuorena mietin että jospa olisi joku pilleri, mikä korvaisi ruoan. Ruoka oli niin tylsä asia. Jotenkin vaikea. Ei siis ihme että sairastuin selittämättömään laihtumiseen myöhemmin. Joka kehittyi huomaamatta anoreksiaksi. - Kun lääkkeillä anoreksia taltutettiin, jäi itse syömishäiriö elämään. Paljon myöhemmin aloin hahmottaa omaa kehoani uudelleen, ja tajuta, miten sitä kohdella.

 Vasta aikuisiällä minulle alkoi maistua puurotkin, mitkä on hyvää ruokaa niin aamiaisella kuin lounaallakin. Teenpä nyt joskus jopa iltapuuron. Kasvissyöjä olin pitkään, mutta kun allergiat parani, niin ruokavaliokin taas laajeni. Enimmäkseen kuitenkin kasviksia syön edelleen.

Tänä talvena on tullut tehtyä keittoja paljon. Nyt keittelen enempi pastaa ja riisiä.

Oikeastaan se mitä sitä syö, ei olekaan niin olennaista, kunhan saa tarvittavat ravintoaineet ja sen oman budjettinsa puitteissa. Tietenkin sopivuuden, allergiat ja muun huomioonottaen ja makunsakin puitteissa. Että ylipäätään voi sen puolesta hyvin. Eettisyyskin on merkityksellistä.

Alun linkin artikkelissa Helena valmistaa kaiken itse ja tekee sen mielellään.  Näin saakin niin edullista kuin hyvää. 

🌿🌿☘️🌿🌷🍀

Hain tänään metsästä mustikanvarpuja. Niihin kasvaa pian pienet kukat ja lehdet, kun ovat lämpimässä.

Maa oli yhden männyn juurella jopa vähän sulaa. Jotkin linnut tsirputti.  Miten ihmeellistä, uusi kevät pukkaa,

siihen pitääkin päästä mukkaan.