Nostalgisia säästäväisyysmuistoja

Ennen oli elämä ekologisempaa ainakin kodeissa. Osattiin käyttää kaikki loppuun, jatkaa ruokaa jne.

Ks. Is artikkeli:

Makaronivelliä ja pelkkää perunaa! Listasimme 30 nostalgista tapaa venyttää penniä entisaikain malliin https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008341728.html

Poimin tästä pari:

”Meillä hoettiin aina, että ei kahta särvintä leivän päälle! Eli vain yksi juuston pala tai vastaavasti kinkun pala – ei koskaan molempia.”

”Harrastin lapsena ja nuorena lähinnä metsissä kävelyä, kirjaston kirjojen lukemista sekä jotain kirkon ilmaista kerhoa joskus.”

”Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.”

Kuulostaako tutulta?

- Säästäväisyys on ekologisempaa. Se voi olla luovempaa ja rikkaampaakin elämää. Kuitenkaan ei liiankaan tiukkaa pidä olla kellään, se ei luovuutta välttämättä edistä vaan voi viedä lamaantumiseen.

🧡🧡🧡

Lapset ovat luonnostaan luovia ja lasten tärkein elinehto on turvallinen koti ja rakastavat aikuiset. Makaronivellikin muistetaan silloin herkkuna, vaikka aikuiset eivät siitä niin ajatelleetkaan.

Ruokaostokset Lidukasta

Välillä on kiva tsekata mitä kaikkea rahalla saa. Pyrin siihen ettei ruokaan ja päivittäistavaroihin menisi viikossa ainakaan yli 70 euron. 

Alkuviikosta meni ruokaan alle 20 e. Pääruoaksi valikoitui uudet perunat. Annabelle oli tarjouksessa alle 2 e kg. Raejuustot 400 g 2 prk yhteishintaan 4 e ei paha. Ja iso ruukku jääsalaattia vähän yli 1 e. Banaanit normiedullisia. 

Kotona onkin yleensä leipää, juustoa, Alentajaa, kauramaitoa, linssejä, hapankaalia, munia. 

Lidlin Annabellet oli muuten tosi hyviä. Suosittelen.

Oman sadon valmistumista odotellessa..

🏵🏵🏵

Hinnathan vaan nousseet.. ei ihme että rahaa hupsahtaa helpolla yli budjetinkin:

Kuluttajahinnat nousivat kesäkuussa 1,9 prosenttia | Uutisia lyhyesti | Yle https://share.google/4w55cJoTwhhjDoCEv

Niukkuus ei aktivoi

 – Oletus siitä, että niukkuudella olisi aktivoiva tai tehostava vaikutus on ristiriidassa sen tiedon kanssa, että niukkuus johtaa keskittymään päivästä toiseen pärjäämiseen, toteaa väitöskirjatutkija Elina Turunen tutkimuksessaan.

- Haastavissa tilanteissa elävillä ihmisillä on paljon omaan elämään liittyviä pyrkimyksiä, mutta esimerkiksi mahdollisuuksien puutteen, vähäisten voimavarojen tai niukkojen taloudellisten resurssien vuoksi he eivät usein pysty tekemään sitä, mitä haluaisivat.

- Oman elämän hallinnan heikentyminen tai estyminen aiheutti epävarmuutta. Pystyvyys ja oman elämän hallinta olivat tärkeitä itsenäisyyden ja elämän mielekkyyden vuoksi.

Väitöstutkimuksessa nousivat myös esille kokemukset kuulumattomuudesta ja hyväksynnän puutteesta. Haastavissa elämäntilanteissa oleville oli tärkeää saada arvostusta sosiaalisissa suhteissa. Sosiaalisista suhteista sai tukea pärjäämiseen, ja myös palveluissa sosiaaliset tekijät olivat keskeisiä.   

Hyvinvointivaltio voisi Turusen mukaan vaikuttaa konkreettisesti pystyvyyteen ja itsenäisyyteen esimerkiksi mahdollistamalla ihmisen voimavaroja vastaavan toiminnan tai työskentelyn, kokeilemalla entistä ennakoitavampaa toimeentuloa ja panostamalla sellaiseen politiikkaan, joka mahdollistaa ihmisten oman toiminnan.

Lähde: Helsingin yliopiston tiedote 25.2.25.

Minustakin jokainen itsestään selvästi tarvitsee pystyvyyden ja elämän hallinnan kokemusta. Unelmia. Arvostustakin kaipaa jokainen. Muut ihmiset merkitsevät paljon, myös ne 'luukut' missä asioidaan, miten siellä kohdataan. 

Aika moni joutuu keskittymään selviytymään päivä päivältä, ja kokemukset ovat sen myötä pystymättömyydestä, epävarmuudesta ja huonommuudesta. Ei kenenkään soisi joutuvan kokemaan tuota. 

- Nyt vuoden 2025 Suomessa valitettavasti yhä useampi joutuu. Sentin venytys on hyvästä kaikille meille, mutta jossakin tulee raja vastaan.

Väitöstutkimus:

Valtiotieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto (University of Helsinki)

Pystyisin paljon enempään

Köyhyydessä ja muissa haastavissa tilanteissa elävien selviytyminen 2000-luvun alun Suomessa

Elina Turunen

2025

Keittoja ja muuta ruokaa

Onpa tullut tehtyä kasviskeittoja. Nimittäin kun ollut tarkoitus käyttää viime kesän pakastetut vihannekset kaikki pois.

Keitto syntyy helpolla perunasta, porkkanasta ja niistä pakastetuista lehtikaaleista, pavuista, persiljasta, tillistä. Heitän joukkoon joskus linssejä, papujen sijasta, ja lisäksi kuivattuja yrttejä, lähinnä lipstikkaa. Näin syntyy ihan hyvä keitto, josta syö vielä seuraavanakin päivänä. Keittoon sopii tietenkin myös sipuli, kikherneet, kaikki muutkin kaalit.

Paitsi kasviksia, käytän maitotuotteita vaikkakin rajallisesti, ja kananmunia. Yhtenä päivänä viikossa teenkin munakkaan. Ja yksi päivä on pastapäivä. Näin se yleensä menee.  Silti ruokaan menee enemmän kuin muutama vuosi sitten, no kahvinkin hinta kun on, muotisanaa käyttääkseni: pöyristyttävä😟

Kun ollut kiirettä on tullut ostettua myös valmisruokia. Nyt on niiden aika taas onneksi ohi. Onneksi. Suolaa ja lisäaineita kun liikaa. Ja: kallista.

Suomeen on tullut uusi ruokakauppaketju: Spar. Saako Lidl kilpailijan?

Suomen ensimmäinen Sparkauppa on..

Blogi 6 vuotta

Senttiblogi täyttää juuri 6 vuotta!

Suosittuja postauksia on olleet mm. nämä:

Kohti taloudellisempaa...

Aletuotteista ja kotivarasta

Kaupassa kolme M-alkuista sanaa

Ruokahävikistä, osa 3.

Some saa meidät...

Vipeistä...

Muistetaanpa käytöstavat...

Ihanaa kevättä kaikille!

Hinnoista, miten rahat riittää

Tässä hintojen laskusta uutisoi S ryhmä.

Osa kauppojen omien merkkien tuotteista tosiaan laskee, S- ja K- ryhmässä. Lidl mainostaa myös aika ajoin hintojen laskusta.

Me ruokaa ostavat ja varsinkin vähävaraisemmat - työttömäksi joutuneet, osa- aikatyöläiset, pieneläkeläiset, opiskelijat, pitkäaikaissairaat sitten testataan, onko näin käynyt, onko ne hinnat laskeneet. Syytähän olisi kun monella on käytettävissä huomattavasti vähemmän rahaa kuin ennen.

Kahvia tuli hamstrattua kymmenkunta pakettia kun sitä joulun aikaan oli S ssä 3,45 e pkt. Joskus hamstraan jotakin muutakin mikä säilyy.

Niin paitsi ruokaa tarvitsemme myös lääkkeitä. Ja niiden hinnat nyt nousee. Alkuomavastuu lääkkeissä nousee myös.

Perusruoka ja välttämättömät lääkkeet on asioita joista ei voi juuri tingata. Eikä asumismenoista jotka on mitä on.

Kun tulee tilanteita että pitää tingata niin se on kuitenkin usein juuri ruoasta.

Missä kohtaa tilanne on vaikea? Se on varmaan yksilöllistä. Yksinasuvan elämä on myös kalliimpaa. Esom. ruokaa kun tekee isomman erän, isommassa taloudessa, niin ruokamenot henkilöä kohden pienenee, kuten muutkin perusmenot.

Jos joutuu elämään rimaa hipoen selviytyen, voimat menee paljolti siihen. Yllätyksiäkään ei saisi tulla. Ja niitä kuten vaikka että jokin laite -kuten pesukone tai pakastin- hajoaa, tai joku varastaa polkupyöräsi, voi tulla.

Yksin eli jos ei ole huollettavia, tällaiset tilanteet ei sitten ehkä satuta samalla tavalla kuin jos on lapsia tai muita, joista myös on vastuussa. Lapset ovat aina kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.

Kun laskuja kertyy ja niitä jää maksamatta, on edessä ulosotto. Jo tätä ennen on parasta hakea apua!!

 Oman talouden kirjanpitoa kannattaa pitää. Silloin ainakin on selvillä siitä, missä mennään. Sentilleen.  Ja näitä laskelmia tarvitsee jos hakee apua.

Toimeentulotukijärjestelmä on aika mekaaninen. Hyväksyttävät menot on ne mitkä on. Muitakin menoja kun on, niin ne juuri voivat olla romahduttaneet tilanteen.

Kirkon diakonia- apu on käsittääkseni se viimesijainen vaihtoehto. Siellä voi olla joustoakin enemmän.

Jos muuten ihmisiä passivoidaan kuten esimerkiksi toimeentulotukijärjestelmä helpolla tekee, esim. eli ei saa säästää rahaa, niin se ei oikein voimaannuta ketään.. Olen sitä mieltä että säästää kannattaa silti, vaikka possuun pöydän reunalla. Tavoitteeseen joka voi olla iso tai pieni. Itse säästösumma tai jokin kohde. Pienetkin tavoitteet motivoi.

 Tilanteessa kuin tilanteessa, aina kun voi itse vaikuttaa, tsempata jossakin, se on hyvästä. Niin se muuten on näissä nivel- ja muissa pitkäaikaissairauksissakin, kun voi vaikuttaa, se pitää toivoa yllä.

Ja me tarvitaan tsemppiä myös muilta! Olen miettinytkin nuukailukerhon perustamista. 

Facessa nuukailuryhmiä löytyykin jo, mm: Säästäjät ja sentinvenyttäjät. Hyvä ryhmä ja kannustava. Vertaistuen voima on suuri, asiassa kuin asiassa!

Jaksamista uuteen vuoteen!

🩵

   🤎

      🧡

Säästövinkit perheenäideiltä

Tämä artikkeli  jossa kaksi perheenäitiä kertoo arkisäästövinkkinsä, osui facessa feediini. 

Tosiaan ihan jees, kun saa päivittäistavarat 200 eurolla kuussa.

Artikkeliin

Lyhyesti: osta edullisimmasta kaupasta, suunnitelmallisesti, ei mitään turhaa ja tee itse. Jätä pois kaikki mahdollinen, mitä et käytä tai ylipäätään tarvitse. Kasvisruoka muuten tulee edullisemmaksi.

Ajattelen, ihan kuin vaikka laihduttamisessa, niin sentin venytyksessäkin on pitkäjänteisyys tärkeää. Ei nuukuuspuuskia vaan suunnitellut jokapäiväiset rutiinit. 

😊😊😊

Asunnottomien yön 17.10

viettoa Lapinlahden Lähteellä. Tuotto VVA ry lle. Taas kerran mietin miksen käy useammin täällä! Tämä on kyllä tunnelmallinen paikka, ja lounaspaikkanakin mitä parhain. En toki usein syö 8 euron lounasta, ( joka toki vielä edullisempi kuin normi lounaan hinta) mutta joskus sentään:)

Tapahtumia Lähteellä on vaikka miten paljon. Seuraavaksi kiinnostaa kukkasipulien istutustalkoot. Kantsii muuten mennä, siellä on ruskan aikaan tosi kaunista. Puisto on suuri ja avara ja meri ympäröi kolmeltakin reunalta aluetta.

Lapinlahden Lähde

Retriittipäivässä

Viime lauantaisessa, (12.10) Levollisuuden retriittipäivässä saimme mm. katsella valokuvia, kirjoittaa niistä ja vaeltaa syksyisessä luonnossa. 

Munkkiniemen seurakunnan järjestämän retriitin ohjaajina toimivat Nina Kellokoski, Tarja Frilander ja Leena Eronen.

Kuva Nina Kellokosken valokuvasta

.

Jotakin niiin ihanaa on tehdä yhdessä, syödä yhdessä ja tosiaan, olla hiljaa yhdessä. 

Tällaiset seurakuntien järjestämät päiväretriitit ovat usein ilmaisia ja sisältävät myös lounaan tai kahvin.

🧡🧡🧡

Tänä syksynä tämä oli minulle jo kolmas hiljaisuuden päivä. Elokuussa Kalliossa osallistuin Tunnekuvat- päivään. Se sisälsi maalausta, kirjoittamista ja kehoharjoituksia. Nina Klemmtin ja Heidi Erikssonin ohjaama päivä jätti paljon evästä tulevaan. 

Syyskuun, Nina Klemmtin ohjaamassa päivässä, me valokuvattiin, kukin itsekseen. Vaikka tehtiin itseksensä ja jokainen vaelsi omia polkujaan kauniissa Kalliossa, niin kuitenkin oltiin yhdessä. Kokemus oli sekä yksityinen että yhteinen.

Halusin pari sanaa näistä kirjoittaa tänne, koskapa olen niin kiitollinen näistä mahdollisuuksista. 

Vaikka olisit miten sentin venyttäjä, ja kalliisiin viikonloppuretriiteihin ja muuhun ei olisi varaakaan, niin tällaisia päiväretriittejäkin siis löytyy.  Ajattelen että nämä ovat hyvin merkityksellisiä tässä meluisassa ajassa, jossa pysähtyminen voi muuten olla joskus vaikeaa. Hengellisessä mielessä myös, nämä ovat merkityksellisiä.

Kuva: Osallistujien ajatelmia kuvista

Ps. Nina Kellokoskella on parhaillaan myös valokuvanäyttely Munkkiniemen kirkolla

Säästäväisyyttä ja voimanlähteitä

 

Olen ollut pitkään hiljainen tämän Sentin venytyksen blogini osalta. Sentti on kyllä tänäkin aikana venynyt monessa. 

Syitä hiljaiseloon on mm. kuntoutuskurssini, meille raihnasille sekä ikääntyneemmille suunnattu. Sain polskia vedessä joka päivä, järvessäkin kävin. Se oli niin hyvä. Rakentui myös tavoitteita, joita kohti askeltaa nyt.

Toiseksi sitten, syystyöt palstalla vieneet oman aikansa. Niitä riittää yhä ja aina. Ja vielä, matkan järjestely ja matka läheisen luo. Matkustaminen ei ole mun juttu, kun istuminen on pahasta. Pienellä järjestelyllä autossa istuminen on helpompaa ja päivän aikana jumppatuokiot, edesauttaa nekin.

Kun on hitaampi, ja liikuntarajoitteinen sekä vielä uupumusta jäljellä, kaikessa on haasteensa. Tavallisessa arjessa, jonka huolivyyhtejä olen setvinyt myös yhdessä toisen kanssa.

Mutta nyt on kaunis syksy. Olen poiminut aroniaa ja pudokkaita omenia. Ihaillut noita metsien, peltojen maisemia. Löytänyt välillä vähän sieniäkin.

Ja missä on se sentti venynyt? No palstan ja luonnon antimia on voinut hyödyntää. Muuten, kahvia olen vähentänyt. Se on niin win-win kukkarolle ja vatsalle. Ja kuten koko kesän, ruokaostokset kulkevat fillarin päällä, ei ole tarvinnut niin usein käydä kaupassa kun on voinut ostaa isomman erän kerralla. Se on aina säästöä mitä harvemmin käy kaupassa. Nimittäin mitä useammin käy, niin mukaan tarttuu sitä useammin ylimääräistä ja turhaketta.  Olen tyytyväinen säästäväisyyteni ja sehän on hyvä asia, tyytyväisyys omiin tekemisiinsä:)

Enempi muuten puuhaan vapaaehtoistöissä ja mietin välillä sitäkin, millaista elämä olisi jos vapaaehtoistöitäni ei olisi. Aika lailla köyhempää monin tavoin. Nyt saan suunnitella, tehdä yhdessä muiden, ihanien ihmisten, kanssa. Järjestää asioita, mahdollistaa. Auttaa. Kaikki tuo vaikka vie voimia niin antaa voimia ja mielekkyyttä. 

Kuka muuten saa sanoa itseänsä köyhäksi? Onko se köyhä jokin arvonimi vai? Ei, ei ole. Luin Auli Viitalan kirjoittaman kolumnin tästä aiheesta. Se löytyy alta.

Ihmisarvoa voi ylläpitää, köyhänäkin. Mietin monia jotka elävät omannäköistä elämää, yrittäjänä, eläkeläisenä, tai jopa työkyvyttömänä. Vaikka nuukaillen niin huomaten kaikkia hyviä asioita elämässään ja ympärillään. Jakaen siitä mitä itsellä on. Auli Viitala on hyvä esimerkki. Miten hän antaa sanat, ne jotka monella on sisällään, hän sanoo ne ääneen. Kun osaa.

Korpimuija, metsässä yksin elävä ja sieltä tubettava nuori nainen antaa iloa meille ihanissa videoissaan.

Kaikki te pienipalkkaiset kulttuurin tuottajat, arvostan teitä. Auttamistyötä tekevät. Siivoojat. 

Ja arvostan sinua, palstakaveri, joka osaat kaikkea ihanaa kasviksistasi ja pärjäät vähillä senteillä. Elät pienellä eläkkeellä mutta et valita kun sinulla tuntuu olevan kaikkea muuta kuin valittamista; luonnon kauneus ja itsetekemisen ilo, minimalistinen elämä joka tuo selkeyttä jokapäiväiseen arkeen.

Jokaisen oman hyvinvoinnin vuoksi, mielenterveytensä vuoksi olisi tärkeää löytää niitä asioita, mistä olla kiitollinen. Niiden asioiden HUOMAAMINEN on niiin tärkeää. Nimittäin vaikka ajat ovat synkkiä, niin on paitti se synkkä polku myös valosia polkuja. Kuljemme kuitenkin monia polkuja yht aikaa. Ja niin pitääkin ja saa kulkea.

Rakenna jokin valon polku syksyyn. Jokin tavoite, ihan pieni, jota kohti ja jolla askeltaa.

Auli Viitalan kolumniin: Kuka saa sanoa olevansa köyhä

Aleksis Kiven päivän iltana

 pieni postaus. Olen ollut luvattoman kauan pois täältä... nyt toivotan hyvää Aleksis Kiven päivää ja Maailman mielenterveyspäivää ja niin, on myös Mielikirjapäivä.

Pian postaan lisää. Muuten mielikirjojani on olleet viime viikkoina Tommi Kinnusen kirjat. Vie mukanaan toden totta.

Syksyn värejäkin katselen mielelläni. Luonnon kaikki aistiherkut tekee niin hyvää..

                       ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Käytä vaatteet loppuun

 ..koska se on mukavaa ja sillä säästää paaaljon.

Lue mainio artikkeli aiheesta: Vaatteiden loppuunkäyttäminen

Mulla meni tänä kesänä kaksi t- paitaa niin loppuun että reikiintyi. Ei kun lattiarätiksi ja roskiin. Oli kyllä niin mielivaatteita.

Yleensä käytän kaiken aikaa samoja perusvaatteita, välillä tietty niitä pesten.

Siksipä on varaa laittaa kierrätykseen paljon edelleen.

Kiva jos kaikki vaatteet olisi niitä mielivaatteita.

Menovinkki: Vaatevaihtajaiset Redissä

Lisätuloja vai menojen vähentämistä

Tai molempia? Menojen vähentäminen sopii kaikille eli menojaan on mahdollista vähentää tilanteessa kuin tilanteessa.

Yleensä karsitaan viihteestä, maksullisista palveluista ja kulttuurista, ensin. On muuten hyvä huomata että kulttuuria on paaaljon saatavilla myös ilmaiseksi.

Viimesijalla karsitaan sitten ruoasta. Näin olen itsekin tehnyt. Ihailen niitä ihmisiä, jotka pärjäävät jopa vain 150 eurolla kuussa ruokaostoksista per naama. Minä en. Nyt loppukesästä toki kun syön oman maan kurpitsaa ja lehtikaalia, kun keräkaali on edullista ja omenia saa ilmaiseksi. Samoin saa marja-aroniaa ilmaiseksi kun vain poimii, täälläpäin niitä puskia ainakin löytyy. Kuka pärjää metsässä niin sieniä löytyy ja puolukkaa, ihanaa marjaa mitä löydän itekin lähimetsästä ainakin naposteltavaksi.

Kaalipatoja on tullut tehtyä. Kurpitsapaistoksia. Puuroja. Ja leipä aina alelaatikoista jos löytyy. Tietty pitää syödä myös proteiininlähteitä.

Vielä tämä: ihailen heitä jotka taikoo vähästä vaikka mitä. Faceryhmissä näitä löytyy.

Lisätuloja

Aika moni listojen, kuten yllä olevan, lisätyöpaikoista, ei välttämättä sovi kaikille. Mutta ehkä joku tuoltakin löytyy.

Kiinnostavaa on, miten you tube - videoilla ansaitsee ja ansaitsehan niillä kunhan seuraajia ja katsojia on tarpeeksi. Ja videoilla voi ilahduttaa, opettaa ja auttaa muita. Arvostan kyllä videoiden tekijöitä paljon. Itse seuraan mm. Korpimuijaa ja Kirsti Kärkeä.

€€€€€€€€€

- Kun halvalla sain, sanoi sen yhden tv- sarjan tähti, Suloko se oli, kun oli taas ostanut jotakin turhaa. 

Ei kannata, oikeesti, koskaan ostaa mitään mitä ei tarvitse. 

Miten kaunis on syksy. Värejä ja sävyjä riittää. On kiva liikkua ulkosalla, tällaisilla lämpimillä keleillä. Noista heinistä voisi vaikka koota nipun ruukkuun parvekkeelle.

Tunnetaloutesi -kirjanen

Tästä voi ladata Varapuun Tunne taloutesi, Tunnetaloutesi - kirjan.

Cien voide

 ..ja taas se mainostaa Lidliä! No juu, ja ihan ilmaiseksi vielä. (Minulla ei ole mitään mainostuloja, kuinka voisi ollakaan:)

Mutta asiaan. Olen käyttänyt aikanaan paljon Lumenen voiteita. Sitten meni pitkäksi aikaa, moneksi vuodeksi perusvoidelinjalle, paitsi että kun edellinen perusvoidetuubi tyhjeni, huomasin että onpa naama kuiva. 

Päätin katsoa, mitä Lidlistä löytyy ja löytyihän sieltä sievä purkki Cien- päivävoidetta. Ai että tuntui hyvältä ja pehmensi ihoa, tuoksu myös miellyttävä - vaikka tässä long covidissa hajuaisti onkin suurelta osin poissa.

Hinta: 4,95/purkki. (99,00/litra) minun käytöllä tuo purkki riittänee suurinpiirtein 3 kuukautta.

Olen siis iloisesti yllättynyt. Aiemmin olen ostanut Lidlin huulipunaa ja kynsilakkaa, hyvin edullisia nekin verrattuna moneen muuhun.

Voidetta edeltäen voi tehdä kurkkunaamion. Yksi tuore kotimainen kurkku maksoi viimeksi 1,05/kpl. Siitä tekee hyvän naamion ja riittää loppu kurkku muutamaksi päiväksi leipien päällekin.

🤎🤎🤎

Miten saada arkimenot pienemmiksi

Keräsin muutamat järkevänoloiset vinkistöt tähän.

Se että olla tarkka kautta linjan kaikessa ja aina, on se pointti kuitenkin.

Vinkistöt antaa inspiraatiota joskus. Voi peilata, että jaa tuo ja tuo on minulle jo tuttua. Tai että tuotakin voisi kokeilla. Siksi:

Kuluttajaliiton säästövinkit

Marttojen vinkistö

OP: Miten säästää pienituloisena

Ja sitten vielä Kotiliesi on listannut ne surkeimmat sästövinkit. Tässä on esimerkiksi  niitä huonoja niksipirkkavinkkejä - siis niksipirkassa on ollut aina hyviäkin vinkkejä, mutta on huonojakin:) 

Tulee mieleen myös täällä blogit.fi ssa aikanaan pitkään ollut blogi Paskat kirppislöydöt. Se oli tosi hyvä, harmi että sitä ei enää ole. Jostakin syystä ne postaukset nauratti ihan sikana. Tietenkin sanoma on se, että mitä tahansa ei kirpputorille pidä viedä. Eikä kirpputorilöydöt aina ole hyviä.

Surkeimmat säästövinkit

Vielä tästä blogistani varhaisempaa tuotantoa -säästövinkkejä.

Askeleita kohti taloudellisempaa elämäntapaa

Possua tai ei, jokunen euro viikossa säästöön, hei. 

Mitteekä sitä senttiä saes venymmään?

Video sentin venytyksestä (tai sen yrityksestä): https://youtu.be/ahrOccZHYEE?si=GF7KHiP_ay2S1-df

Että sillee. Tosin sentti on sentti vain eikä se paljon venymällä parane, sen ostovoima on aika pieni.

Kuinka moni muuten säästää kolikoita possuun? Minä säästän. Jostakin niitä kolikoita kun siunaantuu niin possuun vain. Possun tyhjennys talletusautomaattiin pari kertaa vuodessa ja siinäpä mukava hetki, kun huomaa säästäneensä ihan melkein vahingossa.

Raparperista on moneksi

Paitsi piirakkaa, keittoa tai kiisseliä voi raparperista tehdä myös siirappia.

Tässä blogissa nimeltä: ku ite tekee löytyi tämä raparperisiirapin resepti:

Raparperisiirappi 

Kokeillaan! Ja mistä sitä raparperia saa.. 

Minä saan omalta palstalta,

ja huomaan että sitä ylituotantoa on suurimmalla osalla palstaviljelijöistä tämän raparperin suhteen nimenomaan. 

Joten jos sinulla ei ole omaa palstaa tai pihaa niin voisitko ajatella mennä lähimmälle palsta-alueelle ja kysyä siellä joltakulta viljelijältä että voisiko hän antaa ilmaiseksi nipun raparperiä tai vaikka myydä niitä halvalla. 

Raparperi varhain keväällä

Pienituloiset miettivät mihin rahansa käyttää

Tässä juttu seinäjokisesta Sadusta; miten paljon rahaa menee ja miten menot jaetaan puolison kanssa.

- Yhteiset menot voi siis jakaa tarkasti tasan..  Juttu on tosin vuoden takainen. Nyt kun ruoan hinta on noussut, rahaa menee juuri ruokaan huomattavasti enemmän kuin ennen. Se voi ehkä muuttaa käytäntöjä.

 Ruoan hintojen nousu jatkuu rajuna ja se takaa pienituloisilla tarkan miettimisen siitä, mitä ostaa.

On masentavaa suorastaan, kun ostoskorin hinta on (yhden hengen) vaikka kahdenkympin sijaan säännöllisesti yli kolmekymppiä, eikä sittenkään ole mitään ekstraa ostanut, päinvastoin. Tulee olo, että eihän tässä oikein pärjää. Suklaasta ja muista herkuista tulee säännöllisesti huono omatunto. Jääkaappi on usein  tyhjän näköinen ja ruokahalukin menee.

Vanhat opit; syö juureksia, linssiä, papuja, pätee silti edelleen. Nämähän nyt ei ole nousseetkaan sellaisiin summiin etteikö niitä pystyisi ostamaan. Vihreiden linssien kilohinta oli 4 euroa, joten siitä vain linssikeittoa, litrakaupalla:) Juuresruoat ovat aina myös hyviä. Jälkiruokaherkkua saa banaaneista jotka eivät ole järin kalliita nekään. On melkein parempi että kulkee kaupassa siellä raaka-ainepuolella, eikä edes mene eines- ja valmisruokahyllyille.

On kevätsiivouksen aika. Teen sen ruokakaapeissakin. Onpa tuota kotivaraa yhtä sun toista, ja on syytä käytellä sitäkin. Kotivara inspiroi. Kuten Facebookin nuukailuryhmätkin, vertaistuesta kun saa vahvistavaa voimaa.

                                            HYVÄÄ VAPPUA!

Taimishow

 

Nämä ne valtaa tilan yksiössä. Vielä vähän aikaa.

Vielä hetki kunnes maa lämpenee. Vai parikin hetkeä:) Luntakin kun vielä luvassa.

Kasvatan aina mm. samettiruusut itse. Siinä säästän kymmeniä euroja jopa, siihen nähden että ostaisin taimet.