Suklaata ja tsemppausta

No ni. sain Lidukasta synttärinä suklaalevyn lahjaksi. Valitsin tummaa suklaata.

Se vain on niin että nyt on menossa tietyt ruokarajoituspäivät. Vaan auta armias sitten eli viikon kuluttua minä nautin niin laskiaispullasta kuin suklaasta! ... Pakko myöntää yhden palan jo maistoin tuosta levystä.

Miten helppoa on muuten muuttaa ruokavaliotaan? - Ei ole helppoa. 

Se voi kuitenkin olla hyvin palkitsevaa.

Sillä kun onnistuu, missä tahansa, se vahvistaa pystyvyyden kokemusta. Josta seuraa itseään toteuttava hyvä kehä. Onnistuminen auttaa jaksamaan ja silloin on helpompi onnistua taas.

Muuten, pienii asioita, epämukavia varsinkin, kannattaa tehdä. Vaikka laiskottaisi. Itsemyötätunto on myös itsekuria.

Miten puhun itselleni?

Vieraskynä kirjoittaa:

Viisitoista vuotta sitten istuin vastapäätä ihmistä joka sanoi minulle ” puhut kivasti ja kauniisti toisista ihmisistä, itsestäsi puhut aika kovasti ja lyhyesti, Miksi”. Tämä henkilö tiesi minusta ja oli ammattisuhteessa minuun. Hänellä oli uskallusta ja syytä haastaa minut. Jouduin miettimään omaa sisäistä puhetta itselleni.

Hyvän sisäisen puheen vaaliminen ei ole helppoa ainakaan silloin jos elämäntilanne on haastava ja elämässä on enemmän ”Ei oo ei tuu ” meininkiä, kuin suvantoa. Viisitoista vuotta sitten olin itse tällaisessa tilanteessa ja jouduin miettimään, miten löytää voimavarat, joilla puhua itselleen kannustavasti ja armollisesti.

Jo silloin, kuten nytkin kauppojen hyllyt olivat täynnä elämänhallintaoppaita ja self made kirjoja. En kuitenkaan jaksanut tarttua niihin. Nyt netin kautta elämään tulee entistä enemmän vaikutteita ja ohjeita. Niiden edessä lannistuu, eikä minulla ole aikomusta kertoa sinulle kuinka sinä puhut itsellesi kauniisti tai armollisesti. 

Voin kertoa kuitenkin omasta löydöstäni: Minua kannattelee ajatus, että ihminen on arvokas oman itsensä takia, siksi että hän on olemassa, ja hengittää. Kun ymmärsin että minullakin on arvo ilman suorituksia, ja että olen arvokas vaikka kokisin toisin, aloin harjoittaa myötätuntoa itseäni kohtaan.  

Myötätunnon harjoitus muotoutui tietoiseksi , vaikka en osannut aina sanoittaa asioita itselleni. Hiljalleen alkoi löytyä sanojakin.”Onpa rohkeaa että uskalsin vielä kerran yrittää, vaikka olen usein pettynyt” tai ”Olen tehnyt parhaani ja olen ihan hyvä tällaisenaan”. Sisäisen puheen vaaliminen oli ja on itselläni yhteydessä siihen, että ymmärrän ettei toisten ihmisten odotuksia pysty aina täyttämään, ja työmarkkinoilla tai niiden ulkopuolella kilpailu on aina rankkaa riippumatta siitä osallistunko noihin kisoihin, ja kuinka pärjään. Parhaimmillaan sisäinen puhe muuttuu voimaksi, joka ei kiellä sitä mitä joutuu kokemaan, mutta kannustaa tai lohduttaa omaa itseä.

Itselleni sisäinen puhe on tarvinnut myös ulkopuolisen tekijän. Tämä tekijä on ollut Jumala ja toiset ihmiset. Kokemus hyväksytyksi tulemisesta ja rakastettuna olemisesta on kantanut siihen, että oma sisäinen puhe on voinut muotoutua. Tällä hetkellä mietin puhuisinko itselleni hyviä sanoja, vaikka kokisin olevani hyvin yksin, kaiken rakkauden ulkopuolella tai muuten kaukana ihmisistä tai Jumalasta. En osaa vastata itselleni. 

Sisäisen puheen ylläpito on varmasti helpompaa, jos on saanut rakkautta muilta. Itse koen kuitenkin tavoitteeksi puhua itselleni armollisesti, riippumatta siitä mitä ulkoisissa olosuhteissa tapahtuu. Samasta asiasta puhun työssäni ihmisille joita tapaan. Ymmärrän kyllä että sisäinen puhe ei ole kikka jolla kaikki asiat selviävät ja elämä muuttuu ongelmattomaksi. Sisäinen puhe alkaa kuitenkin vahvistaa itse itseään, kun puhun itselleni kannustavasti tai arvostavasti, ymmärrän arvoni riippumatta siitä, millaista elämäni on.

Avuksi sisäisen puheen harjoittamiseen

1 Rukous: Jos sinulla on tapana rukoilla, voit pyytää Jumalaa rohkaisemaan itseäsi, ja vahvistamaan sinua hetkinä jolloin alat puhua itsellesi sisäistä puhetta.

2 Tunnemaalaaminen tai piirtäminen: Nauti väreistä, piirrä tai maalaa paperille muotoja, älä tee esittävää kuvaa, vaan nauti muodoista ja liikkeistä. hengitä rauhallisesti, ole läsnä itsellesi.

3 Puhu peilikuvallesi, kerro itsellesi joka päivä jollakin lauseella vahvistava asia.

Sisäinen puhe saattaa vahvistua. 

Nina Klemmt (Kallion seurakunnan diakoni aikuistyössä)

(Kuva:Pixabay)

Herkästi rohkeana uuteen

 

 

 Älä anna eilisen viedä liikaa tilaa tältä päivältä.

Tällaisen lauseen bongasin tänään jostakin. Se oli lappusella, joita minulla on lukuisia, kerättynä niin itseäni kuin ryhmiäni ja muita tarpeita varten. Olen varsinainen lappuliisa, lappua kun riittää joka asiaan. On näitä mietelmälappuja, on myös ajatuslappuja, muista-lappusia, muistoja, kauppalappujakin...

Mutta se lapuista. Tarkoitus oli kirjoittaa ajatuksia siitä, miten eilinen vie tilaa, joka päivä, se on oikea aikavaras. Ja nimenomaan, se joskus vie juuri aikaa, ja se juurikin varastaa sitä aikaa. Aikaa ei ole kellään liikaa, ja toiseksi en halua että aikaa menee liikaa menneen pohtimiseen.

Haluanhan olla ratkaisukeskeinen. Olen sitä opetellut ihan kursseilla ja olen siihen saanut ohjata muitakin. Ratkaisut tämän hetken ongelmiin, niitä löytyy omista osaamisista, niitä löytyy unelmista ja arvoista ja niitä löytyy kun tiukasti suuntaa kohti tavoitteitaan.

Löytyykö aina? Taakse voisi kurkata vähän kumminkin, ja pitäisi? - Pitäisi kyllä kurkata. Vahvuutemme ovat rakentuneet eilispäivänä, arvomme niin ikään, kuten unelmammekin. Siellä ovat rakentuneet myös uskomuksemme itsestämme, ja siellä ovat -ehkä- jääneet märkimään haavamme.

Jos näitä ei katsota, niin miten voi jatkaa eteenpäin. Vaikea ajatellakaan.



Mennyt ei aina päästä irti

Kun unet toistuvat, kun mieli kääntyy muistoihin yhä uudelleen, kouluaikaan, varhaisiin ihmissuhteisiin ja tapahtumiin, tai vaikka viime vuosikymmenellä tapahtuneisiin, tuntuu että niitä muistoja pitää ottaa käsittelyyn paremminkin kuin lakaista maton alle. Yksi tapa ottaa käsittelyyn on niistä kirjoittaminen, kirjoittaa muistonsa auki. Sen tehtyä.. voi muisto jäädä taakse..

Sitten se jo heiluttaakin iloisesti kättään ja toivottaa hyvää matkaa eteenpäin. Vai?



Tunteet

Mikä tahansa asia, mikä mietityttää, on tärkeä. Kaikki kun meissä haluaa tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Ja vapautetuksi…ihan niin, ja joskus, se käy helpostikin.

Tunteiden pitää nousta, muuten ei muutosta tapahdu. Tunteet ovat osa meitä. Ja onhan tunteet kipeitäkin, kipu voi raastaa niin että tuntuu ettei koskaan enää siitä pääse vaan se jää olemaan- Kuitenkin siitä voi päästä irti, yhä uudelleen kohtaamalla, puhumallakin, ja tilalle tulee uusi tunne, ajan mittaan. Se voi olla kuin ihme.



Anna olla

Älä anna menneen, eilisenkään, viedä liikaa tilaa tältä päivältä, tältä hetkeltä. Tämän päivän seikkailut kun odottavat, vaan eivät loputtomiin. Hoputtavat, että lähdetään jo, ala tulla sieltä, pian pian.

Eilinen voi viedä tilaa -- mutta eilinen, voi todellakin antaa tilaa, kun sitä huomioi. Ja monia asioita ei muutenkaan tarvitse aloittaa alusta, vaan jatkaa jostakin, mihin jäi.

On meillä niitäkin muistoja, joita vaalimme, joku ja joitain, jouluisin, tiettyinä päivinä, joitain joka päiväkin. Ne ovat osa omaa rakasta elämäämme, jotkut niistä kaipuun ja surunkin täyttämiä.

Kiitollisuudentäyteisyys on sitä parhainta mitä nuo muistot voivat tuoda elämään sitten kuitenkin. Jokainen joka tuntee kiitollisuutta, kun saa myös ripauksen onnea kaupanpäälle.



Muistoista rikas

Niin paljon elämässä ehtii tapahtua. Millainen olikaan viime vuosikin, sen muistamme kaikki jollain lailla, loppuelämämme ajan. Mitä ajatteletkin viime vuodesta omalla kohdallasi, siitä voit löytää kiitos- ja ilonaiheita. Ehkä vuosi toi oppimiskokemuksia, joita voit hyödyntää ja käyttää muidenkin auttamiseen. Hetki viime vuodelle, vaikkapa kalenteria selaten, otettuja kuvia katsellen, pakaten vuosi aiempien jatkumoon, on hyvä ottaa.


Laitan tuon mietelmälapun nyt omaan mappiinsa, muiden sekaan. Siellä ne kaikki pysyvät. Ne jotka tuovat monet muistot monesta; monet arkiset asialistat, muistiin merkinnät, merkittävät maininnat ja mukavat mietelmät. --Nostan katseen tulevaan, se myös vaatii rohkeutta.
Eteenpäin, huomiseen, askel kerrallaan, aina herkästi rohkeana!

(Tämä blogipostaus on julkaistu aiemmin Rohkeastiherkkä -blogissa, 4.1.2021)

 

 

 

Ruokaostoksille kiintiö

 Ruokakauppaostoksiin voi mennä rahaa miten paljon vain. Itse rajaan ostamista tekemällä kaksi kertaa viikossa kauppalistan jonka mukaan sitten ostan ruokaa. Lista on laadittu aika tarkkaan tiettyyn hintahaarukkaan. Näin toimien menee suunnitelmien mukaan kokolailla.

Tulee kuitenkin ylimääräisiä ostoksia. Silloin pitäisi vain heti vähentää muusta, jättää kaikki ylimääräinen pois; vaikka kohdallani ylimääräinen juusto, ehkä pähkinät ja pulla pois. Tasapaino säilyy. 

Yksi keino rajata ihan selkeästi ruoka- ja päivittäinstavaroihin menevä rahamäärä on nostaa se viikon ruokabudjetin rahasumma ja käyttää vain ja ainoastaan se TAI pitää erikseen ruokatiliä, tili jonne siirtää koko kuukauden ruokabudjetti ja käyttää vain ja ainoastaan tätä.

Joulun alla kysytään itsekuria tavallista enemmän. Suklaat ja muut herkut kutsuvat niin ja pimeä aika saa kaipaamaan makeaa. Suklaahyllyt pitäisi vain sivuuttaa. Se, että on kylläinen kauppaan mennessään, auttaa hallitsemaan ylimääräisiä houkutuksia. Ja saahan yhden pienen suklaalevyn viikossa ostaa...  Onneksi tulee pian tammikuu, ja niin silloin joulusuklaita saa puoleen hintaan:)

Mielensähyvittäjä

 

Eilen yhden porukan kanssa mietittiin, etänä tietenkin, miten jaksaisi näiden negatiivisten uutisten keskellä.

- Yksi tapa on, että älä kuuntele tai katsele uutisia. No sekään ei ole paras mahdollinen ratkaisu aina... Sitten voit tehdä niin että kuuntelet riittävästi, seuraat riittävästi ja osaat sitten hahmottaa asian niin että olet siihen itse jollain lailla tyytyväinen, eli siihen että olet asioista perillä.-- Somekin nielee meidän ajastamme ison osan ja tätä pandemia-asiaa riittää somessakin yllin kyllin. Somea kannattaisi jotenkin rajoittaa.

Olisiko niin, että melkein kun tekee parhaansa ja neuvoo, auttaa muitakin, niin se on riittävää. Perusasiat on silloin hyvä tietää, se riittää.

Elämä näinä aikoina voi silti olla raskasta. Niin tärkeää onkin muistaa itsemyötätunto, mielihyvälukujärjestys (lue lisää tästä postauksesta) osana tätä ja kaikenlainen armollisuus itseä kohtaan ja vähän muitakin kohtaan.

Pitää huolta perusasioista, toimia järkevästi ja antaa tunteillekin tilaa ja keskustella muiden kanssa niin paljon kuin mahdollista, hyödyntäen kaikkia käytettävissään olevia etävälineitäkin.

 Kun menettää jotakin niin hyvä jos saa jotakin tilalle. Tärkeintä että itsellä on tunne että on saanut jotakin tilalle, siitähän tulee mieli hyväksi. Mielihyvälukujärjestykseen siis kaikkea hyvää ja voimaannuttavaa!

 

Mielen hyvitys

Kaiken keskellä jos muistaa kiittää, se on sitä mielensä hyvitystä. Voi sanoa, että 'niin minä mieleni hyvitin.. kun..'

• kiitin minua auttanutta
• kiitin itseäni
• kiitin, niin, vaikka tätä isänmaatamme
•  
•  
•  
  

Niin minä tänään mieleni hyvitin, kun huomasin säätiedotuksen lupaavan aurinkoista, ensi viikolle.  Ja kun joulukaktukseni alkoi kukkia, avasi ensimmäiset kauniit valkoiset kukkansa.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ruvetaan mielensähyvittäjiksi. Aiheita riittää siinä kuin mielensäpahoittamisessakin. Eikä tämä mielenhyvitys ole mitään kovin kallistakaan. 

                                                      

Älä anna häpeän määrittää elämääsi

Häpeätkö sitä, että olet vähätuloinen, vähävarainen, köyhä...

Ei pitäisi.

Ensinnäkin, et ole itse aiheuttanut tilannetta. Asiat ovat monen asian summa muutenkin. Ja jos oletkin niin:  Kuka meistä on virheetön? - Ei kukaan. 

Ja virhearviointeja ratkaisuissamme teemme yhä edelleen. Niistä kaikista voi myös oppia.

Toiseksi, se, että on vähän tuloja tai omistaa vähemmän kuin muut, ei muuta sinua itseäsi miksikään itse ihmisenä.  Ehkä vain, että saatat hyvinkin olla ystävällisempi muita kohtaan, kenties auttavaisempi ja anteliaampikin.

Kolmanneksi, minkään muun ei pitäisi aiheuttaa ihmiselle häpeää, kuin sen, että on tehnyt jollekulle toiselle pahaa.  

- Häpeä on enemmän heidän, jotka arvottavat muita oli se sitten sukupuolen, iän, ihonvärin, kansallisuuden tai varallisuuden perusteella. Jonkinlainen köyhyys on silloin heidän osansa myös; köyhyys ja puute elämän moninaisuuden rikkaudesta.

 

Häpeästä pois!

Puhu! Puhuminen on vastamyrkkyä häpeälle. Puhuminen on tietenkin askel, jonka ottaminen pelottaa. Esim. Facen Hallitse rahojasi -ryhmässä voi puhua rahasta avoimesti.

Ole armollinen itsellesi! Pienet askelet ovat ihmistä varten ja ne ovat juuri sopivankokoisia jokaiselle.

 Omia tavoitteita voi asettaa ja tsempata itseään tavoitteiden avulla ja häpeän suhteen altistaa itseään vähä kerrallaan. 

 

Parhaat koomikot kertovat mokistaan. Tämä osuu häpeän tunteisiime ja siksi naurattaa niin vapauttavasti.

Stressiä kannattaa aina vähentää, vaikka sitten juuri huumorilla,  myös liikkuminen on oiva keino tähän.

 

(Kuva: Pixabay)

Vinkit on monet - mutta auttavatko vinkit?

 Vähän väliä löytyy lehdistä vinkkilistoja säästäväisyyteen. Listat ovat monikymmenkohtaisia.

- Säästä pesuaineessa, säästä tiskiaineessa, kukkamullassa, wc paperissa ja ties missä. Hyviä vinkkejä osa, mutta niinkin, että säästö monessa kohtaa on aivan marginaalinen, joitakin senttejä kuukaudessa, kymmeniä senttejä tai euro vuodessa.. varsinkin yksineläjän taloudessa.

Toimivat perusperiaatteet ja lisävinkit omaa elämää koskettavissa asioissa, takertumatta kuitenkaan ihan lillukanvarsiin, muodostavat pohjan järkevälle taloudenpidolle.

 

Isensä huijaamisesta

Pikkuvinkeillä vedotaan usein tunteisiin. - Jee, tämäpä on huippua.. ja niillä voidaan hämätä omaa järkeä ja .. tunteita.

Usein ylikulutus tai vaikeus järkevöittää taloudenpitoaan juontaa juurensa tunteista: Olen ansainnut tämän, minä kun muutkin, tarvitsen tämän, en jaksa vaivata päätäni säästäväisyydellä.. on syytä hemmotella itseään, edes tällä, en jaksa jos en saa piristystä elämääni..

-Niin. Tutulta kuulostaa. Ja pikkuvinkkien pruutaa pesuainetta kahden teelusikallisen sijaan puolitoista, tai säästä langanpätkä seuraavaan paikkauskertaan, ..paikkaa omaatuntoa muttei ratkaise asioita.

 

Kissa pöydälle

Kissan pöydälle nostaminen on ensimmäinen askel toimivampaan taloudenpitoon. Mihin rahani oikeesti menee? Miksi olen hankkinut jotakin, tarvitsenko sitä todella. 

Omien tunteiden perkaaminen, minkä tunteen vallassa tein jotakin, ja mikä tunne siitä teosta seurasi. Entä miltä se nyt tuntuu?, on kauhean tärkeää näissä rahankäyttöön liittyvissä kuin missä muissakin asioissa.

Ja kun huomaat, että teit tunneostoksen, ja sen huuma haihtui pian, keskity asiaan mutta ystävällisenä itseäsi kohtaan.

Että seuraavat kaksi viikkoa nuukailet vessapaperissa tai hammastahnassa muutaman tai kymmenen sentin, ei auta.

 

Kohtaamalla viisastuu

Tässä tuli nyt kahta asiaa, huomio omiin tunteisiin ja huomio omaan järkeen.

Niin ostamisessa kuin säästämisessä, vaikuttavat tunteet ja järki. Ja kumpaakin tarvitaan tietenkin, kumamtkin meillä myös on jatkuvassa käytössä..

Kuunnellaan omia tunteita, viisastutaan. Mietitään järjellä, toimitaan viisaasti.

Kun asiat on hyvin kilpailutettu, turha kulutus perattu, ei tarvitse miettiä vessapaperinkaan määrää ja--- voi joskus tuhlata vaikka siihen parempaan kukkamultaan tai leivoskahveihin tai muuhun herkutteluun, mikä kenellekin sopivaa on.

Vai mitä? 

Bobby Aro: Where my Raha goes?

 

Itsemyötätunnolla muutokseen

Hyvinvointia ja mielenterveyttä koetellaan monella tavalla.

Yhteiskunta on jakautunut. Menestyjiin ja ei niin menestyjiin.

Menestyjätkään eivät tosin aina voi hyvin. Ulkokuoren alla on aina elämää, joka on rosoista, resuista, raakaakin. Se voi olla raakaa juurikin muita kohtaan..

Ja joka on raaka muille, ei koskaan loppuviimeksi voi hyvin.

On kiiltokuvaelämiä, niitä näkee fb ssa ja vaikka missä.. vaan mitä kiiltävämpi on kuori sitä sameampi voi olla sisus. Siis voi olla, tämä ei tarkoita että kaikilla olisi:)


Kiiltokuvamaiset elämät, niiden katselu, niistä lukeminen, saavat rosoisempaa tietä kulkevat tuntemaan, että oma elämä on huonompaa.. että on huono jos on vähävarainen, tai raihnainen, tai eronnut, työpaikkansa menettänyt, muuten epäonnistunut.. Huono olo voi kasvaa, siitä monet ihmiset saattavat hyvinkin pitää huolta.. Miksikähän? Ehkä pelosta.

Ei se ole kuitenkaan niin, että epäonnistumisen tarvitsisi olla lopullista – se ei ole siis lopullista epäonnistumista.

Sillä epäonni aina joskus, se kuuluu kaikille ja joskus se voi olla myös onni, opettaessaan jotakin uutta.

Asiat voivat muuttua. Ja ne muuttuvat. Pieniä itsemyötätunnon pisaroita, pieniä askelia, aluksi vähempi, sitten jo enemmän, eteenpäin, uusia tavoitteita kohti.. Kun niitä alkaa ottaa, tulee maailmankaikkeus aina jossakin vastaan, ja auttaa.. se voi olla joku ihminen, toinen hyvä ihminen, samalla tiellä vaikkapa, tulossa vastaan tai sitten menossa samaan suuntaan.



Armollisuutta niin itseään kuin muita kohtaan

jouluna

ja joulun jälkeen!


💓



Manovinkkejä joulun aikaan:

Vielä ehtii kauneimpiin joululauluihin Helsingissä

Didrichsenin taidemuseoon ilmaiseksi

Ilmaiseksi Ateneumiin 31.12



Kiitos kaikille blogini lukijoille, siihen kirjoittaneille vieraskynäilijöille sekä blogia kommentoineille! Oikein parasta tulevaa vuotta kaikille!

Tulethan taas sivulleni! Palstablogikin muuten vilkastuu kevättä kohden, tervetuloa lukemaan sitäkin!


💓