Retriittipäivässä

Viime lauantaisessa, (12.10) Levollisuuden retriittipäivässä saimme mm. katsella valokuvia, kirjoittaa niistä ja vaeltaa syksyisessä luonnossa. 

Munkkiniemen seurakunnan järjestämän retriitin ohjaajina toimivat Nina Kellokoski, Tarja Frilander ja Leena Eronen.

Kuva Nina Kellokosken valokuvasta

.

Jotakin niiin ihanaa on tehdä yhdessä, syödä yhdessä ja tosiaan, olla hiljaa yhdessä. 

Tällaiset seurakuntien järjestämät päiväretriitit ovat usein ilmaisia ja sisältävät myös lounaan tai kahvin.

🧡🧡🧡

Tänä syksynä tämä oli minulle jo kolmas hiljaisuuden päivä. Elokuussa Kalliossa osallistuin Tunnekuvat- päivään. Se sisälsi maalausta, kirjoittamista ja kehoharjoituksia. Nina Klemmtin ja Heidi Erikssonin ohjaama päivä jätti paljon evästä tulevaan. 

Syyskuun, Nina Klemmtin ohjaamassa päivässä, me valokuvattiin, kukin itsekseen. Vaikka tehtiin itseksensä ja jokainen vaelsi omia polkujaan kauniissa Kalliossa, niin kuitenkin oltiin yhdessä. Kokemus oli sekä yksityinen että yhteinen.

Halusin pari sanaa näistä kirjoittaa tänne, koskapa olen niin kiitollinen näistä mahdollisuuksista. 

Vaikka olisit miten sentin venyttäjä, ja kalliisiin viikonloppuretriiteihin ja muuhun ei olisi varaakaan, niin tällaisia päiväretriittejäkin siis löytyy.  Ajattelen että nämä ovat hyvin merkityksellisiä tässä meluisassa ajassa, jossa pysähtyminen voi muuten olla joskus vaikeaa. Hengellisessä mielessä myös, nämä ovat merkityksellisiä.

Kuva: Osallistujien ajatelmia kuvista

Ps. Nina Kellokoskella on parhaillaan myös valokuvanäyttely Munkkiniemen kirkolla

Syksy koettelee meitä

Nythän se sitten on pimeää. Viikonloppuna kun oikein laiskottaa ei tajua lähteä ulos ennen kolmea että ehtisi valoisaan aikaan vielä. Ei vaan menee myöhempään ja pimeässä sitten saa tallustaa.

No sitten kun vielä sataa. Ei ole kiva.  Toisaalta, poutapäiviä on enemmän kuin sadepäiviä. Vai onko?

Lähtökohtaisesti koetan ajatella myönteisesti. Johan totesin tuolla aiemmin että Marraskuu voi olla paras kuukausi. Niin voihan se ollakin..

Jotenkin sitä vain jokaisen ihmisen osa on että pitää kiinni rutiineista, elää kohtuullisesti, yleensä ottaen. Liikkuu, lepää, syö sopivasti. Jos esim. viikonloppuna on aikaa niin kannattaa lukea vaikkapa. Hyvä on tehdä jotakin myös toisin, siinä aivot saavat jumppausta. Tehdä asioita eri järjestyksessä.

Sitten askartelu niin turhalta kuin se tuntuukin, niin se kyllä virkistää. Minulla on punaisia korttipohjia, rupean pian tekeen joulukortteja.

Nyt.. Pimeys uuvuttaa minut täysin. Saan migreenin pimeän ja valon yhdistelmästä. En jaksa. Millään. Kauhea pahoinvointi ja huoli miten huomenna oikein jaksan. 

Lepään, otan lämpimän suihkun, juon kahvia, otan särkylääkettä. Olen vain. Rukoilen. Tajuan, että ei ole mitään hätää. Ei kiirettä. Että nyt otan tunnin kerrallaan, en enempää.

Olo helpottuu.

Minua odottaa muutamia kirjoja. Ehkä luen vain lehtiä. Yksi leffa on kesken.

Kaikki järjestyy.