Niukkuus ei aktivoi

 – Oletus siitä, että niukkuudella olisi aktivoiva tai tehostava vaikutus on ristiriidassa sen tiedon kanssa, että niukkuus johtaa keskittymään päivästä toiseen pärjäämiseen, toteaa väitöskirjatutkija Elina Turunen tutkimuksessaan.

- Haastavissa tilanteissa elävillä ihmisillä on paljon omaan elämään liittyviä pyrkimyksiä, mutta esimerkiksi mahdollisuuksien puutteen, vähäisten voimavarojen tai niukkojen taloudellisten resurssien vuoksi he eivät usein pysty tekemään sitä, mitä haluaisivat.

- Oman elämän hallinnan heikentyminen tai estyminen aiheutti epävarmuutta. Pystyvyys ja oman elämän hallinta olivat tärkeitä itsenäisyyden ja elämän mielekkyyden vuoksi.

Väitöstutkimuksessa nousivat myös esille kokemukset kuulumattomuudesta ja hyväksynnän puutteesta. Haastavissa elämäntilanteissa oleville oli tärkeää saada arvostusta sosiaalisissa suhteissa. Sosiaalisista suhteista sai tukea pärjäämiseen, ja myös palveluissa sosiaaliset tekijät olivat keskeisiä.   

Hyvinvointivaltio voisi Turusen mukaan vaikuttaa konkreettisesti pystyvyyteen ja itsenäisyyteen esimerkiksi mahdollistamalla ihmisen voimavaroja vastaavan toiminnan tai työskentelyn, kokeilemalla entistä ennakoitavampaa toimeentuloa ja panostamalla sellaiseen politiikkaan, joka mahdollistaa ihmisten oman toiminnan.

Lähde: Helsingin yliopiston tiedote 25.2.25.

Minustakin jokainen itsestään selvästi tarvitsee pystyvyyden ja elämän hallinnan kokemusta. Unelmia. Arvostustakin kaipaa jokainen. Muut ihmiset merkitsevät paljon, myös ne 'luukut' missä asioidaan, miten siellä kohdataan. 

Aika moni joutuu keskittymään selviytymään päivä päivältä, ja kokemukset ovat sen myötä pystymättömyydestä, epävarmuudesta ja huonommuudesta. Ei kenenkään soisi joutuvan kokemaan tuota. 

- Nyt vuoden 2025 Suomessa valitettavasti yhä useampi joutuu. Sentin venytys on hyvästä kaikille meille, mutta jossakin tulee raja vastaan.

Väitöstutkimus:

Valtiotieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto (University of Helsinki)

Pystyisin paljon enempään

Köyhyydessä ja muissa haastavissa tilanteissa elävien selviytyminen 2000-luvun alun Suomessa

Elina Turunen

2025

Välittämisen käytännöt

Perheissä välitetään toinen toisistaan, ainakin tavallisesti. Välittämisen kehä myös rajoittuu usein juurikin omaan perheeseen.

Mitenkähän on, kasvaisiko tuo välittämisen kehä tulevaisuudessa? Se olisi nimittäin niin kovin tarpeellista. Yhteinen jaettu todellisuus, muiden huomioiminen esimerkiksi asuintaloissa, kortteleissa, lähiöissä.

Onhan tätä. On asuintaloja joissa on yhteisiä itsenäisyyspäivän ja pikkujoulujuhlia. Talkoita. Viljelylaatikoita pihoilla.  Entä naapuriapu? Jossakin on, monessa paikassa taas ei. 

Välittämisen kehän soisi ulottuvan ainakin lähimpiin naapureihin, varsinkin ikäihmisiin. Niin helpottaisi joskus myös sukulaisten, kotihoidon työtaakkaa ja saisi ihmisiä onnellisiksi.

Minä toimin yhdistyksissä, joissa kyllä välittämistä on ohi sen tekemisenkin. Kun syntyy henkilökohtaisia suhteita, se on tosi rikasta. Ja aouakin voi saada tarvitessa.

😍😍😍

Facessa löytyy puskaradiot ja asuinalueryhmät. Kun hukkaat puhelimesi, voi löytäjä ilmoittaa siitä puskaradiossa. Se on hyvä.  Jos koira karannut tai jollekin sattunut jotakin, jaetaan, autetaan.

 Ja ihanaa sekin kun jaetaan kokemuksia missä toinen on auttanut toista, postaukselle ropisee sydämiä. - Ei välittäminen ole siis kadonnut. Niitä arkielämän käytäntöjä vaan olisi hyvä ihan konkreettisesti kehittää.

Ollaan kilttejä joulun alla. Joka päivä vaikka yksi kiltti teko. Niin mitäpä siunausta se tuokaan ensi vuoteen.

😍😍😍

Lähteellä kirjoitin muutaman joulukortin hoivakoteihin lähetettäväksi. Se on yksi hyvin helppo pieni kiltti teko.

Miekkarissa 1.2.

SAK ja STTK järjestivät STOP nyt - mielenilmauksen hallituksen työelämäuudistuksia ja sosiaaliturvaleikkauksia vastaan, 1.2.

Ks. Yle uutisista

..paitsi että oli väkeä ja tunnelmaa, toivottavasti myös vaikutusvaltaa! 

Ja värikästä oli, keväinen aurinkokin paistoi ja lämmitti.

Kiitos kaikille järjestäjille, ja osallistujille💛

Umpisolmu ei ota auetakseen

Elämisen ehdot

 

Elämisen ehdot taas muuttuvat. Monessa kohtaa leikataan, työttömyysturvassa, suojaosuuksissa, asumistuissa ja moni asia muuttuu.

Tuntuu että ihmisten vaikeudet vain jatkuvat; pandemian aikana toimeentulonsa menettäneet, terveytensäkin ehkä menettäneet ihmiset joutuvat tulemaan toimeen yhä vähemmällä.

Hintojenkin noustua on monella jo nyt tosi tosi tiukkaa, teki pienipalkkaista työtä, osa-aikaista tai ei, oli työkyvytön tai osatyökyvytön työtön.

Pandemia ja Ukrainan sota ja näiden seuraukset ovat kurittaneet meitä, ollaan jotenkin aivan nukkavieruja moni näiden ja vielä edelleen jatkuvien jäljiltä.  

Huoliuutisia väsyneille... Ei hyvä ei. En edes ryhdy maalailemaan skenaaroita tulevaisuudesta.

Paras elää päivä kerrallaan, tehdä parhaansa omissa töissään, tehtävissään ja velvollisuuksissaan. Pitää huolta itsestään. Auttaa lähintä lähimmäistään. Pitää yllä toivoa.

Lue lisää asumistukien leikkauksesta

Professorit epäilevät

               🤔🙏🍀

Köyhä mutta arvokas, vaan tuen hakeminen nöyryyttää

Köyhä. Kauhea sanakin tuo.

Entä vähävarainen, pienituloinen, tai sitten työtön, pennitön..

Tyhjätasku, luuseri, loinen..

Hyvät ihmiset

Millainen on ihminen, joka laittaa ruokaa kahtena päivänä viikossa ilmaiseksi muille? Sama henkilö käy auttamassa myös vanhusystäviänsä viikottain.

Hän myös valmistaa kaiken oman ruokansa itse, käyttää hävikkiä ja välttää tuottamasta hävikkiä. Kierrättää. Poimii marjaa metsästä. Pakastaa ja rakastaa.

Hän menetti työnsä ja elää työttömyyskorvauksella, kuitenkin tekee työtä joka rahassa mitattuna olisi toki sen verran että silläkin eläisi. Mutta hän tekeekin 'vain' vapaaehtoistyötä.

Hmm. En sanoisi loiseksi ainakaan.

Entä hän joka istuu luottamustehtävissä ilman palkkaa, tai pienellä palkkiolla, vaikuttamassa vähemmistöihin kuuluvien hyvinvointiin. Tämä ihminen myös osallistuu talkoisiin, järjestää niitä ja lisää näin yhteisöllisyyttä omassa elinpiiri sään.

Muuten hän elää kohtuudella. Hänenkin hiilijalanjälki ja ilmaston jalanjälki on pieni. Hän on ystävällinen luonnolle ja muille ihmisille.  Hän saa toki työmarkkinatukea ja asumistukea ehkä toimeentulotukeakin...

Monenlaista työtä tehdään kokonaan tai lähes kokonaan ilman palkkaa; työtä muiden ihmisten auttamiseksi, ja ilman näitä vapaaehtoisia monen sadan tuhannen ihmisen hyvinvointi olisi alhaisempi. Yhteiskunta joutuisi käyttämään suunnattomasti enemmän rahaa tuki-, terapia- ja avustustyöhön.

Ylläolevat henkilökuvat esimerkkeinä ihmisistä jotka ovat säilyttäneet arvokkuutensa vaikka tukiviidakko voi olla raskas.

Jokainen on arvokas

Vapaaehtoiset toimivat kuka yksin itsekseen kuka pienessä porukassa ja aika moni yhdistysten ja järjestöjen kautta, seurakuntienkin ja kaupunkien myös.

Vapaaehtoinen on tärkeä ihminen kun hän tekee asioita muiden hyväksi. 

Ihminen joka elämässään toimii muuten luonnon ja muiden ihmisten hyväksi on hänkin tärkeä ihminen. 

Hän joka huolehtii läheisestään ja myös hän joka huolehtii itsestään, esim.  hoitaa pitkäaikaissairauttaan sinnikkäästi, tekee parhaansa hänkin ja on yhtä arvokas kuin muutkin!❤️

Silti ilman palkkaa ja pienillä sairauskorvauksilla, eläkkeillä, työttömyystuilla täydennettynä usein toimeentulotuella, elävät ihmiset niputetaan joksikin joukoksi jolla ei ole samaa ihmisarvoa kuin työpalkkaa nauttivilla ihmisillä..

Se on väärin. Mutta tämän tapainen asenneilmasto meillä on. 

Niin toivoisi että kaikki alas painetut jaksaisivat nostaa päänsä ja pystyisivät arvostamaan itseään ja tuosta arvostuksesta lähtien löytäisivät pieniä ilon palasia elämäänsä ja voisivat paremmin. Olisihan se hyödyllistäkin kaikille:) ..Voimaantuneena kun jaksaa tehdä vaikka sitä vapaaehtoistyötä, tai löytää palkkatöitäkin.

Ei millään jaksaisi

Ks.  Alla: Ylen artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta joka tehtiin Kelan toimeentulotuen asiakkaille:

Toimeentulotuen asiakkaat kokivat tuen hakemisen nöyryyttävänä ja hankalana ja varsinkin jos on esim. sovitettava mahdollisiin pieniin satunnaisiin tuloihin. 

- Pieniäkin satunnaisia palkkatöitä olisi toki hyvä voida tehdä jos ja kun niitä keksii. Tai ottaa vastaan palkkio luottamustehtävistä ym.

Toimeentulotuen asiakkaita on paljon; joka 10. kotitalous saa toimeentulotukea. 

Mietinkin että jos suuri joukko ihmisiä  senhetkisen köyhyyteensä vuoksi ja  tukien hakemisen vuoksi on kuukaudesta toiseen nöyryytettynä, niin ei se kyllä hyvää tee. Ei ihmiselle,  eikä se tee hyvää myöskään yhteisölle.

Eihän sellaista jaksa ihminen pitkään. 

Kysely toimeentulotuen asiakkaille..

Sinä sentin venyttäjä, jos elämäntilanteessasi joudutkin hakemaan etuuksia, se ei ole häpeä!

Lue myös aiempi blogipostaukseni köyhyydestä

💮💮💮

Lue myös;

Ostovoima vähenee

Tuntuu pienituloisen kukkarossa. Mitenkä paljon se tuntuu palkkaasaamattoman kukkarossa?

Ensi viikoilla tästä aiheesta:

Miten ehkäiset luontokatoa

💛💜💙

Ruoka, tumput ja taivasten valtakunta

No niin, hieman nousevat Kelan etuudet.  Perustoimeentulotuen taso nousee n. 10 eurolla. Ruoka on toki noussut enemmän ja nouseekohan lisää. Eli leipäjonoille on tarvetta yhä vain.

Mikä muuttuu 

 

👀👀👀

Mikähän pakkastalvi on tässä vielä edessä meillä? Paleleminen ei ole kivaa. Hyvä jos olisi joitain talvisaapas- ja villatumppujakeluita leipäjonon ohessa, joillekin olisivat tarpeen.

 

👀👀👀

Mitä meistä jää jäljelle, on se, miten suhtauduimme heihin, joilla oli vähemmän kuin meillä, asiat huonommin tai enemmän kesken kuin meillä. Se suhtautuminen jää jäljelle vielä muistopuheiden jälkeenkin..

Se taivasten valtakunta joka oli jo täällä, siis jos oli. Kunpa tämän vain muistaisin joka päivä.

 

 

 

Entistä  parempaa  alkanutta  uutta  vuotta  2022!

 

Työttömyys, tuet, hyvinvointivaltio

Kasvaako työllisyys siitä että työttömien etuuksia kavennetaan?

Että köyhien pieniä tukiaisia pienennetään?

Että suhtaudutaan yhä nurjemmin niin työttömiin, sairaisiin, ja pienituloisiin?

Lisääntyykö työllisyys muuten siitä että ollaan pahansuopia, ja jopa kahdehditaan toimeentulon rajoilla elävia, jokapäiväistä leipääkin jonottavia ihmisiä? Joista muuten iso osa tekee myös arvokasta työtä esimerkiksi muiden hoivaajina lähipiirissään tai muita auttaen ja monia tärkeitä rakenteita ylläpitäen vapaaehtoistöissä (vaikkapa tukihenkilötoiminta, kerhotoiminta lasten ja monien erityisryhmien, sekä auttavat puhelimet, ystäväpalvelu, nälkäpäiväkeräykset, talkootyöt jne. jne.).

Presidenttimme Sauli Niinistö totesi kerran, että riittää kun tekee sen mitä voidaan kohtuudella vaatia, kultakin.

 Minusta tämä oli aika hyvin sanottu. Ajattelen, että hän joka sairastaa, hänen tulee hoitaa itseään kuten vain kykenee. Hän joka pystyy osa-aikatyöhön, yrittäisi etsiä sitä tai sitten tehdä vaikkapa vapaaehtoistyötä sen verran kuin jaksaa ja kykenee. Jokainen voi auttaa muita jollakin lailla, ja se kohtuus toteutuu myös tässä.

Meidän moraalimme ja arvomme jälleen punnitaan. Hyvinvointivaltio on hyvinvointivaltio vain, jos sen kaikista kansalaisista pidetään huolta.

Alla joitakin poimintoja artikkeleista, liittyen työttömyyden hoitoon, työllistymiseen ja hyvinvointivaltioon.

Uuninpankkopoika Sakari Timonen kirjoittaa: Hyvinvointia harvoille 

Uudesta työnhakumallista Yle uutinen

Kannustinloukuista Yle uutinen

Pekka Seppäsen kolumni: Rupusakki..

Lue myös Ylen juttu ylisukupolvisesta köyhyydestä ja miten kierteen voi saada katkaistua