Semmoisen löysin yhtenä iltana, radion areenasta.
Äänikirja oli: Taikatalvi. Tove Janssonin suloista seikkailutarinaa, ja paljon enemmänkin. Taikatalvessa Muumipeikolle alkoi tapahtua - hän nimittäin heräsi - ja vaikka se, talvi, oli aluksi kuin kiusankappale ja vihollinen, niin vähitellen näytti se muitakin ominaisuuksiaan! En viitsi kertoa mitä kaikkea talvesta löytyi ja talvi antoi, ja mitä sitten tapahtui. Vaan vain, että niin leikkisän kepeää, toden totista, ja taianomaista olivat Muumipeikon, Tuutikin, Pikku Myyn ja lukuisan joukon muita elollisia, kuten hemuli, ötökät, puhumattakaan esi-isästä talven vietto oli! Jokaiseen lukuun kätkeytyi myös viisaus, milloin elämästä yleensä, milloin ihmissuhteista tai luonnonvoimista.
Äänikirja muuten on vähän enemmänkin kuin kirja. Siinä kun tulee lisänä lukijan tulkinta.
Kumpi on sitten kivampi, kirja vai äänikirja, sitä ei ole helppoa valita, riippuu niin tilanteesta.
- Areenasta löytyy äänikirjoja, kuunnelmia ja vaikka mitä muuta kuunneltavaa muuten yllin kyllin.
Perinteisistä kirjoista en kyllä kuitenkaan luopuisi koskaan, siinä saa vapauden lukea ja tauottaa mielensä mukaan. Ja kirja on kirja, käsin kosketeltava.
Kirjoja ja äänikirjoja saa ennenkaikkea kirjastosta eikä maksa mitään. Varaillakin voi ilmaiseksi ja se onkin aivan loistava palvelu lukunälkäiselle! Monissa kirjastoissa on myös kirjojen kierrätyspiste, mistä voi napata kirjan ihan omaksikin.- Hurraa kirjastot! Tekemistä, olemista, ja ennenkaikkea lukemista, tasa-arvoisesti.
Jos talvi ei tänä vuonna vienyt lumisille laduille, niin voihan viedä iloisiin ja seikkailuntäyteisiin lukumaailmoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti