Talousvaikeudet ja köyhyys

Talousvaikeudet, tilapäisetkin, tai pidempiaikainen vähätuloisuus tai suoranainen köyhyys, voivat johtaa muihinkin vakaviin ongelmiin.

Talousvaikeuksista ei aina ole helppoa edes puhua, eikä avunhakeminenkaan ole helppoa.

Talous voi kuitenkin romahtaa kenellä vaan, monista syistä. Koska se ei ole mitenkään epätavallista, siitä voisi alkaa myös puhumaan ja päästä niin nopeammin selvemmille vesille asiassa.

Lue tästä ylen artikkeli aiheesta: Tunnistatko taloutesi riskit


Kaikenlaista apua on onneksi tarjolla,  ks.esim. tästä blogista postaus Apua talousvaikeuksien keskellä. Apua kannattaa hakea!
Asiat tosin voivat olla myös hyvin monimutkaisia, varsinkin jos elämässä on vielä sairauksia tai tulee muuta kriisiä. 
Ylen dokumentit Areenassa: Some deep stories kertovat suomalaisesta köyhyydestä, mm. pienituloisen yksinhuoltajan elämästä.

↔↔↔ 

Ihminen haluaa yleensä pärjätä hyvin. Kun pärjääminen heikkenee, ei olo ole mikään mahtava.

Kunpa jokaista joka apua huutaa, asiassa kuin asiassa, kuitenkin autettasiin.

Toinen ihminen on yleensä aina hyvä auttaja. Kuulevat korvat ovat jo paljon.

↔↔↔

Leipäjonot/ruoanjakelut ovat paikka, mistä saa ainakin ruokaa nälkäinen. Onneksi.
Katso artikkeli Hurstin Valinnasta tästä: Nälkä ajaa leipäjonoon.

↔↔↔

Mietin usein tätä ihmisen vastuuta lähimmäisestään.
- Toivoa kun on aina siellä, kun joku jaksaa auttaa toista.

Jolla on, tämän tulisi auttaa lähimmäistään. Jakaa omastaan, ei vain käyttää ja kuluttaa omaksi hyödykseen. Sentin venytystä se on on sekin, että jakaa omastaan, useampi saa silloin iloa siitä. Sentti näinkin venyy, ja hyvä lisääntyy ja venyy. Maailma on jälleen hieman parempi paikka. 👍

Muistetaan toisiamme ja tullaan onnellisemmiksi!

Täss postauksessa Helsingin ruoanjakelut syksyllä -19: Ruoanjakeluista


MARRASKUUSSA: PUHETTA MM. HARRASTUKSISTA!

Syksyn kauneus ja haikeus

Syksy on kaunis ja se on -haikea.

Syksy voi voimaannuttaakin, kun kuljet katsellen,
ihmetellen luontoa ja maisemaa. Hengittäen raikasta ilmaa.

Se on nyt tätä. Haikeaa. Pian laskeutuu lumiverho maan ylle, ja uusi haikeus valtaa mielen.










On paikkoja, missä voi kokea mukavuutta, rauhaa ja virkistystä - sellainen on vaikkapa tämä Lähteen puisto ja kahvila - ympäri vuoden.

Uutta: 1.11. avataan Lähteellä hävikkikukkakauppa!

Muutto maalle voi auttaa

Vieraskynä kirjoittaa:

Olen taustaltani pääkaupunkilainen – ja pidän kaupungeista. 1990-luvun laman aikaan minulle tarjottiin mielenkiintoista vuoden projektia – tosin Janakkalan Turengista. Hetken mietittyäni ajattelin, että mikäpäs siinä.
Turenki on lähellä Hämeenlinnaa, joka oli tuttu paikka lapsuuden mummola-reissuista. Matka Helsinkiin taittuisi kätevästi tunnissa junalla, sillä Turenki on aivan pääradan varressa. Näillä mietteillä laitoin kaksioni vuokralle ja lähdin ”maalle”. Oikeammin kyseessä oli kuntataajama vehreässä Hämäläisessä kunnassa. Siellä toki on maatiloja ja paljon metsää, mutta suurin osa väestä saa toimeentulonsa ihan tavallisista töistä kaupassa, kouluissa, terveydenhoidossa ja teollisuudessa. Taajamassa on kaikki peruspalvelut – koulut, kaupat, pankit, Alko, Kiskat (siis posti!), kirjasto, liikuntahalli – yhdessä kasassa.

 Miten sitten kävikään?

Vuosi venyi toiseksi, kolmanneksi ja lopulta paikkani vakinaistettiin.
Puolisokin löytyi omalta kylältä ja niin minusta tuli maalainen. Mitä kukkaro tästä tuumi? No, asuntoni Helsingissä meni hintojen laskukaudella myyntiin, mutta asuntojen hinnat maalla olivat myös hyvin alhaiset. Saimme siis tilavan asunnon hyvin huokealla. Sama pätee myös juuri nyt, kun erityisesti uusien asuntojen hinnat ovat Helsingin seudulla karanneet täysin omiin lukemiinsa. Turengista saa siistin parinsadan neliön 2000-luvulla rakennetun omakotitalon jopa halvemmalla kuin uuden kaksion Espoon Tapiolasta. Asunnot ovat edullisia.

Elämä maalla

Elämä maalla on halpaa ehkä lähinnä siksi, että se on suoraviivaista. Täällä ei aamuisin pohdita, että mitä tehtäis illalla. Yleensä se on jo selvillä: Toiset hoitaa lapsiaan ja puutarhaa, toiset valmentaa junioreita, kolmannet tekee halkoja myyntiin, neljännet treenaa ja joku istuu paikallisessa kavereiden kanssa.

Jos haluaa harrastaa, ovat mahdollisuudet usein lähellä. Voi mennä lenkille tai suunnistamaan, sieneen tai uimaan. Työväen opiston kurssitarjonta on laajaa, vaikkei kaikkea tarjolla olekaan juuri omassa taajamassa. Myös hevostalleja ja golf-kenttiä on näillä kulmilla useita eivätkä hinnat ole mahdottomia, vaikka elitisti-lajeista puhutaankin.

Hämeenlinnaan pääsee julkisilla. Toki lisämukavuutta kaipaavalle auto on tarpeen. Aikataulut kun ovat harvat ja monet luontoharrastukset myös vaativat autoa. Auton pitäminen tunnetusti maksaa. Tosin Janakkalaan tuli juuri yhteiskäyttöauto, jota kuntalaiset voi varata iltaisin – aika näyttää, miten idea vakiintuu.

Itse tekemällä säästää 

Täällä elämisen tekee halvemmaksi myös tietty omavaraisuus: puut takkaan tai saunaan haetaan hakkuujätteistä metsästä, kerätään sienet ja marjat, kaveri tuo ylimääräiset omenansa sinulle ja monet harrastavat kalastusta lukuisissa järvissä, joita lähistöllä riittää. Itse raivataan perunapenkki, nikkaroidaan leikkimökki lapsille, kudotaan sukkia koko suvulle tai säilötään ja hillotaan. Jos jotain ei osata tehdä itse, myös apu on lähellä.

Paikallisia remonttiyrittäjiä on useita ja apua saa sopu hintaan. Koska piirit ovat pienet, ei tule ihan helposti huijatuksi. Täällä yrittäjän maine kiirii heti kaikkien tietoon! On siis mahdollista löytyy elämänikäinen luotto-hammaslääkäri, kampaaja, ompelija tai pitopalvelun pitäjä!

Kumpaan ryhmään kuulut?   

  
Voin suositella maalle muuttoa kaikille käsistään käteville, jotka tykkäävät vähän rauhallisemmasta meiningistä. Maaseudun taajamaan voi muuttaa vaikka peukalo olisikin keskellä kämmentä. Paikalliseen menoon pääsee toki parhaiten mukaan hankkimalla kumppaniksi paikallisen työmiehen/-naisen. Näin oppii myös monia uusia taitoja – ja kenties löytää ”sisäisen maalaisen” itsestään! Yhdessä on muuten halvempaakin, kun kaikki asumis- ja monet muut kulut voi puolittaa.

𓏄𓏄𓏄

PS. Hämeenlinnan kahviloista ja ravintoloista saa aina kahvit alle 3 euron ja lounaan alle kympillä – ei meinaan onnistu Helsingin keskustassa! (tilanne syyskuussa 2019).


Liisa Helamaa   

Miten marttailla raha-asioissa

Vieraskynä kirjoittaa:

Maailma tarvitsee esikuvia. Puolitoista vuotta työn puolesta tilannetta seuranneena voin todeta, että heitä löytyy maastamme myös talousasioissa. Riittävän laajan empiirisen havainnoinnin perusteella olen päättänyt kutsua tätä taloudellisesti esimerkillistä toimintaa osoittavaa ihmisryhmää marttailijoiksi. Seuraavassa esittelen muutamia havaintoja marttailijan toiminnasta raha-asioiden hyväksi niin hänen henkilökohtaisessa elämässään kuin laajemmallakin yhteiskunnallisella tasolla.

Kuva: Shutterstock

Marttailija seuraa talouttaan. Tähän on olemassa lukemattomia keinoja. Marttailu tunnetusti pitää mielen virkeänä ja tällöin tilinpito onnistuu myös mielessä menoja ja tuloja järjestelemällä. Tämän tueksi hyväksi havaittuja apuvälineitä ovat paperinen tai sähköinen Penno, Marttojen tilinpito-Excelpohja (tai sen erikseen lomabudjetin tekoon suunniteltu versio) tai klassiset kynä, laskin ja ruutuvihko. Menneinä vuosina Martat julkaisivat myös Penninvenyttäjän tilikirjaa. Tätä nykyisin keräilyharvinaisuutena pidettävästä teoksesta kysytään säännöllisesti uusintapainoksia. Tämä kertoo osaltaan sitä, että kaikkea ei nykymaailmassakaan kannata jättää digitaalisuuden varaan.

Marttailija ei sorru heräteostoihin. Viikon ruokasuunnitelman ja ostoslistan tekeminen sekä kylläisenä kauppaan meneminen ovat marttojen vakiovinkkejä kauppareissusta ehjin lompakon nahoin selviämiseen. Huhut kertovat myös kauppareissuilla käytettävistä polvisuojista (edullisimmat tuotteet ovat usein alimmilla hyllyillä), kuulosuojaimista (näin välttyy heräteostoihin kannustavilta mainoksilta) ja silmälapuista (ettei hairahdu suunnitellulta reitiltä) mutta nämä lienevät vahvasti liioiteltuja. Tosiasia kuitenkin on, että marttailua harjoittava ostaa suunnitelmallisesti, tarpeeseen ja impulsiivisuutta välttäen.

Marttailija varautuu pahan päivän varalle. Teimme syksyllä 2018 kyselyn 50-65 -vuotiaille Marttojen jäsenille rahankäyttöön liittyen. Kyselyyn vastanneista noin 1800:sta martasta huikeat 85 prosenttia oli varautunut taloudellisesti pahan päivän varalle. Vastaavasti OP:n, Marttaliiton ja Takuusäätiön keväällä 2019 tekemässä Rahapuhetta -tutkimuksessa vain 59 % oli varautunut taloudellisesti vähintään 1-3 kuukauden menojen mukaisella summalla. Pahan päivän varalle varautuminen on paitsi taloudellista, niin myös tietotaitoihin liittyvää. Oli kyseessä millainen kriisi hyvänsä, Martta ja marttailija korjaa, muokkaa, hyödyntää luonnon antimia ja selviää. Tuleviin eläkevuosiin marttailija varautuu esimerkiksi Hallitse rahojasi -verkkovalmennuksen avulla.

Marttailija tekee tekoja huomisen hyväksi. Tämä toteutuu sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla. Omassa taloudessa katsontakannan kääntäminen kohti tulevaisuutta pelkän hetkessä elämisen sijaan tuo turvaa myös talouteen. Kestävää ja ekologista suosiva, ruokahävikkiä vähentävä ja turhaa kulutusta karttava marttailija taas jättää jälkeensä puhtaamman planeetan myös seuraaville sukupolville. Samalla hän tekee liikkumalla hyvää itselleen niin henkisesti kuin fyysisestikin viettämällä kolmanneksen vuodesta erilaisia sesongin raaka-aineita metsistä poimien. Lisäksi nämä kestävään kulutukseen kannustavat marttavinkit kulkevat niin äidiltä tyttärelle kuin isältä pojalle. Marttailija tietää Mitä eläminen maksaa ja osaa suhteuttaa omaa kulutustaan kohti kohtuullista ja sen alle.

Kuva: Shutterstock

Parasta tässä kaikessa on tietenkin se, että kuka tahansa voi harrastaa marttailua raha-asioissaan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Marttoihin liittymällä saa toki samanhenkisen yhteisön tuen myös raha-asioidensa huolelliseen ja ekologisesti kestävään hoitamiseen, mutta alkuun omassa talousmarttailussaan pääsee esimerkiksi tutustumalla Marttakoulun Omat rahat -osioon.



Erkki Ukkola

Marttaliiton ja Takuusäätiön yhteisen Rahat riittää! -hankkeen koordinaattori, johon niin Martat kuin marttailijatkin tekevät lähtemätöntä vaikutusta päivittäin

Miten suhtaudun rahaan? – ja voiko sitä muuttaa…

Vieraskynä kirjoittaa:

”Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot” näin toimien säästää ”pahan päivän varalle”. Mutta osaako tuosta vararahasta nauttia? Vai tuleeko nuukailusta saituutta? Mikä on oma suhteeni rahaan?

Anteliaisuus

Jo edesmennyt enoni saattoi antaa meille lapsille satasen käydessään kylässä. Hän ei ollut rikas, mutta ei hän halunnut rahojaan hautoakaan. Minusta se oli todella erikoista – ei keltään muulta koskaan saanut kuin enintään muutamia kymppejä. Hän sai aikaan paljon iloa – rahan antaminen kertoi välittämisestä. Kun hän lähti taivasten valtakuntaan (olihan hän pappi), päätin että minäkin suhtaudun rahaan siitä iloiten.

Tavoitteeni on siis olla hieman suurpiirteinen, mutta oikeissa kohdissa. Voin maksaa taksikyydin kaverinkin puolesta, jos kuitenkin olisin ajanut taksilla. Teen sen myös, koska uskon hänen seuraavalla kerralla ottavan minut kyytiin maksutta. - No, tässäkin se ystävyys sitten punnitaan..

Suhde rahaan kertoo meistä paljon

Ehkä huomasitkin, suhtautuminen rahaan kertoo mielestäni enemmänkin ihmisestä. Kuka haluaisi ystäväkseen henkilön, joka aina kertoo olevansa rahapulassa eikä sen tähden voi osallistua leffa-,kahvila-,yms. tapaamisiin?

Jos rahaa on rajatusti käytössä, voisi olla hyvä uskaltaa sanoa, ettei tunne tarvetta laittaa rahoja kalliiseen elokuvalippuun, mutta haluaisi kutsua ystävän kotiinsa/ kävelylenkille tmv!  (Muuten: Elokuvaliput ovat mielestäni kohtuuttoman kalliita nykyään.)

Asenne kohdilleen

Seuraava episodi tapahtui muutama viikko sitten. Olin menossa kuuntelemaan Hannu Taanilan esitystä Saksan historiasta ja pääsymaksu oli 10 euroa. Kun pääsin paikalle, huomasin että lompakko oli jäänyt kotiin. Kysyin vastaantulevalta pariskunnalta, että oisko kymppiä lainata. Nainen vastasi, että ”Onhan mulla - ja saat pitää”.

..Ilta oli upea – suorastaan ikimuistoinen (Taanilaa kannattaa kuunnella, jos vain tilaisuus koittaa). Vaihdoimme rahan lainanneen kanssa kuitenkin puhelinnumerot, sain tilitiedot ja maksoin hänelle lipun. Viestikenttään kirjoitin: ” mahtavaa kohdata aidosti sydämellinen lähimmäinen”. - Rennolla asenteella rahaan saa paljon hyvää aikaiseksi! Se ei ole helppo harjoitus, mutta sitä kohti! 👍

Liisa Helamaa

Lapinlahden Lähde -kulttuuria ja osallisuutta

Lapinlahden Lähteen puolesta,  Lapinlahti 360 - ehdotuksen puolesta ks. video.

Lapinlahden Lähde on suuri, kaunis, vanha puistoalue, kulttuuria tanssista ja teatterista kirjoituspajoihin ja keskusteluryhmiin. Se on ihana käsityökauppa Puoti ja kirpputori Patina.  Monelle se on työhuone, monelle paikka jossa olla ja nauttia hetkiä läsnäolon. Se on keskellä kaupunkia ja se on rauhallinen keidas vastapäätä hautausmaata.

Siellä on kahvila ja hävikkiruokaravintola, sauna ja uimaranta. Seltä löytyy jälleen leipomo, ja paljon muuta käsitöläisyyttä. Siellä on viljelypalsta-alue ja merenrantaa. Siellä voi kävellä, istua, meloa ja kesällä vaikka loikoilla kallioilla.

Minulle se on ennenkaikkea paikka jonne poiketa, juoda kuppi teetä ja nauttia hiljaisuudesta, pysähtyä hetkeksi.

Tää paikka halutaan säilyttää. Meitä on satoja ja tuhansia, joille tämä paikka on tärkeä osa osallisuuttamme kaupunkiin, paikka jakamisen ja vuorovaikutuksen, uuden oppimisen ja monenlaisten taitojen harjoittamisen.

Sentin venyttäjällekin tää paikka on mukava. Ei maksa mitään osallistua moniin toimintoihin, pajoihin ja ryhmiin!

Katso myös:

Lapinlahden Lähde


Pro Lapinlahti Mielenterveysseura ry

Onni ja pienet asiat

Minun onneni on kuin räsynukke, joka ei hylkää minua koskaan.

Se on kuin villasukat eripariset, ne jotka kumminkin lämmittää..

Tai kuin syksyn pudonneet verenpunaiset lehdet, jotka muistuttaa minua puista muista. 

Sitä se on. Ja joskus se naurattaa..




Se on pienissä asioissa. Kun lehdet tippuvat yksitellen. Kun linnut suhahtelevat puussa ja pudottavat päälleni urpusateen.. Niin täynnä on elämää luonto.

Taskussani on taas pussi sienten varalle. Otan haperoita, otan nyt ne kaikki. Sieniä ne on haperotkin.

Laitan sitten oman maan perunat kiehumaan, ja haperot paistuvat pannulla, kaurakermaa höysteenään. Namskista ja nälkä lähtee...


Mitä enemmän olen läsnä siinä mitä teen, sitä enemmän minulla on. Sitä rikkaampi olen!

Kiire vie läsnäolon tunteen, muttei lopullisesti. Saan sen takaisin vielä, jos en tänään, niin huomenna..

Kun haavat lepattavat hennossa tuulessa, radiosta kuuluu aamun uutiset ja tuore kahvi tuoksuu niin hyvältä...




       

Ruokahävikistä, osa 3.

Vieraskynä kirjoittaa:

Oikeanlainen säilytys estää hävikin

Tutkimusten mukaan kotitalouksissa vihannesten ja kasvisten hävikki on yksi suurimmista ruokahävikin ryhmistä (n. 26%). Aihe on ajankohtainen, sillä satokauden herkkujen aika on juuri käsillä. Paneudutaanpa siis hetkeksi näiden raaka-aineiden säilytykseen.

Hedelmät, erilaiset kasvikset ja juurekset ovat biologista materiaalia. Niissä on hengittävää solukkoa, joka edesauttaa niiden kasvamista ja kypsymistä. Ikävä kyllä, materiaalin soluhengitys myös johtaa pitkän varastoinnin aikana pilaantumiseen. Hedelmä pehmene, tulee värimuutoksia ja lopulta se mätänee.


Kaasunmuodostusta

Osa kasviksista tuottaa etyleeni nimistä kaasua, joka on omiaan kiihdyttämään kypsymistä. Siksi onkin tärkeää, että etyleeniä tuottavat raaka-aineet pidetään erillään niitä tuottamattomista.
Etyleeniä tuottavat omenat, tomaatit, banaanit, luumut ja avokaadot.
Etyleeniä eivät tuota sitrukset, kiivi, yrtit, kurkku ja kesäkurpitsa. Samoin etyleenille herkkiä ovat satokauden suosikkini peruna, kaali ja porkkana.

Oikea lämpötila

Kaikille näille mainituille syötäville on yhteistä se, että ne vaativat tietyn lämpötilan säilyäkseen. Kasvikset ja juurekset vaativat usein viileän n. 8-15 asteen säilytyksen. Harvalla on sellaista varastopaikkaa, joten usein jääkaappikin kelpaa (n. 8 astetta). Hedelmistä monet on hyvä pitää huoneenlämmössä, jos sopivan viileää aikka ei löydy tai varsinkin jos hedelmä on vielä vähän raaka.


Tomaatti

Seuraava tieto voi järisyttää maailmaasi, mutta sen kertomisesta on tulossa elämäntehtäväni: Tomaattia EI saa säilyttää jääkaapissa. Tästä on ihan tutkimustietoa ja asian voi toki testata kotona. Pidä tomaatit huoneenlämmössä 3-7 päivää ennen käyttöä. Maku on kypsynyt ja lähentelee sitä elämystä, jonka koit lapsena tomaatteja syödessäsi!
No, jalostus on tehnyt tomaateista kuljetuksen kestäviä ja siinä ohessa on kyllä menetetty makuominaisuuksia, mutta kylmäsäilytys pilaa lopunkin. Tämän viestin kun vielä saisimme suurkeittiöihin.


Liisa Helamaa
Elintarviketieteiden maisteri


Lue myös tässä blogissa lisää ruokahävikistä: Osa 1 Kotitalouksien hävikki on kallista ja
osa 2. Viimeinen käyttöpäivä meni jo

Ks. artikkeli Raaka-aineiden säilytys kotona


TULOSSA PIAN: ASIAA MARTTAILUSTA!

 

Shoppailu - lohduttaako se sittenkään?

Tunteet vaikuttavat niin monessa asiassa. Myös siinä, mitä ostamme, miten ostamme ja miten paljon ostamme.

Kun on mieli maassa, sitä ehkä koettaa helpottaa oloaan shoppailemalla. Jotakin kivaa. Nättiä. Hyvää. Trendikästä. Lohduttavaa. Me lohduttaudutaan monesti ulkonaisilla asioilla, kuten tavaroilla tai ruoalla. Kun saa jotakin, se helpottaa vähäksi aikaa.

Vaikka parempi olisi tehdä jotakin oikeata, sellaista mikä ihan todella sitä oloa helpottaisi. Mistä se mieli meni maahan? Mikä siihen auttaisi nyt ja jatkossa?

On niin monia asioita, mitä painaa alas, huolestuttaa tai masentaa. Työ, työttömyys, kiire, uupumus, syksy, miten rahat riittävät...mikä auttaisi huolissa?


Auttaisiko kuitenkin edes vähän, lähteä ulos, heti kun kerkiää? Ottaa vastaan auringonsäteitä jos niitä sattuu olemaan saatavilla? Ihmetellä luontoa? Entä kirjoittaa tunteistaan, niitä ulos itsestään? Jutella ystävän kanssa mieltä painavista asioista. Levätäkin.


Tarvitaanhan me ruokaa, vaatteita ja jotakin kaunistakin turhuutta joskus. Se on selvää. Yli varojen ei kuitenkaan kannata ostaa. Eikä liikaa mitään. Ei niistä tule loppuviimeksi hyvä olo kuitenkaan.

Vai mikä on ollut sinun kokemuksesi?

👆👆👆

Asioita on aina helpompi sanoa kuin tehdä. Kuitenkin kannustan miettimään tunteita ja ostamista, ja niiden vuorovaikutusta. Ja sitten ajan kanssa satsaamaan siihen mitä todella oikeasti tarvitsee, ei satunnaisiin herätteisiin ja houkutuksiin:)

Kun on miettinyt mitä tarvitsee, ja vertaillut tuotteita ja hintoja, ja tämän jälkeen tehnyt päätöksen, rauhallisessa mielentilassa, se voi tuottaa tyytyväisyyttä pidemmäksikin ajaksi.

Lue myös artikkeli ostamisesta ja mielihyvästä.

Mietin tässä omia ostosjuttujani ja alkaa olla yhä enemmän niin -rahankäytön kannalta tosiaan aika hyvä asia- että joudun vähän melkein kuin pakottautumaan kauppaan, silloin kun tarvitsen jotakin.

Kun kaikenlaiset lieveilmiöt kuten melu ja muu hälinä rasittaa, enkä viihdy kaupoissa, ainakaan suurissa kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Lue toisaalla aiheesta julkaistu blogipostaukseni tästä


SAA KOMMENTOIDA!

KÄY LUKEMASSA MYÖS PIAN JULKAISTAVA HÄVIKKISARJAN 3. OSA!