..siis oikea asenne rahaan ja tavaraan!
Ilahdutti alkaa lukea McCall Smithin Mma Ramotswe -sarjan kirjaa: Olemmeko sukua, se alkoi näin. Lue sinäkin yo. sivu.
Niin, tavaralla on arvonsa. Mutta ei mikään ole sen arvoista että maksaisi siitä turhaan liikaa.
Nuukailu kunniaan!
Minulla ei ole mitään omaisuutta mihin olisin erityisen kauhean kiintynyt, niin paljoa etten pystyisi siitä luopumaan. Esineet ovat käyttöä varten. Uutta tarvii joskus harvoin hankkia.
Käyttökelpoisuus on hyvä juttu, joskus kyllä kauneuskin.
Tunnearvo tietenkin merkitsee. Siksi pieniä muistoesineitä kuitenkin riittää ja kyllä, onhan ne muistojen täyteisiä ja sitä kautta rakkaita ja tai merkittäviä. En sitä kiellä. Siskolta saatu korurasia, äidin kori, pieni helmisalamanteri ja nuo sukkapuikotkin jotka sain pari vuotta sitten lahjaksi ja joita en vielä ole ottanut käyttöön. Lahjaksi saatuja Mma Ramotswe -kirjoja..
Mitenkähän monta yksittäistä esinettä sitä onkaan ja miten monta oikeasti tarvitsee.
Hyvä että arvot ja tavarat ovat kuitenkin erikseen. Loppuviimeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti