Epidemia koskettaa eri ihmisiä eri tavalla. Joku ahdistuu, joku taas ei ainakaan niin paljoa.
Tilanteet kun ovat erilaisia keskenään.
On kysymyksessä kriisi. Se on kyllä yhteinen, meille kaikille. Mutta se on eri ihmisille erilainen. Monestakin syystä. Onko riskiryhmää, onko itse tai joku läheinen sairastunut, ja miten vakavasti, onko oma toimeentulo vaarassa… Siirtyykö valmistuminen oppilaitoksesta, ja jos ei pääse katsomaan vanhoja vanhempiaan, ovat isoja asioita nekin.
Kriisissä on vaiheensa, ja kriisistä selviytyminen vaatii joustavuutta ja muutosvalmiutta. Kriisistä selviytymiseen vaikuttaa myös se, miten on aiemmin kriiseistä selviytynyt.
Tämä on kriisi, josta kellään ei vielä ole kokemusta. Selvät ohjeet toimintaan ovat hyväksi, ja niitähän on saatu. Loppu pitää hoitaa itse ja mielellään myös muiden, vertaisten tuella.
Vihollinen on nyt kuitenkin näkymätön, kaikille. Ovatko päätökset oikeita, moni miettii. Epätietoisuus voi siis kuitenkin vaivata.
Yksinäisyys voi olla ongelma. Se on monelle ongelma jo muutenkin. Nyt eristäytyminen voi kärjistyä entisestään. Eriarvoisuus tekniikan suhteen myös kärjistyy. Moni asia on jo aiemmin mennyt nettiin, nyt sitten vielä useampi. Ja jos tietokonetta, älypuhelinta ja nettiä niiden myötä ei ole, ei sitten juuri nettiin pääse.
Joku riskiryhmään kuuluva voi tuntea myös syyllisyyttä. Toisaalta, kiireisen elämäntahdin uuvuttamat ihmiset nyt pysähdyksen tultua, voivat tuntea myös helpotusta, ja tällaisessa tilanteessa juuri se voi aiheuttaa syyllisyyttä. Turhaa kuitenkin, jokainen ottaa päivänsä kuten ne tulevat, ja koittaa siitä tehdä parasta mahdollista, itselle ja toivottavasti jollain lailla muillekin.
Katselin ajankohtaisia koronakeskusteluja keskiviikko-iltana TV:stä ja siinä käsiteltiin näitäkin asioita. Ylläolevia syyllisyysmietteitä pohdittiin siellä.
👀👀👀
Kun on aikaa ajatella elämäänsä. Mitä silloin ja silloin oli, entä jos olisin silloin tehnyt toisin.. siinä ja siinä. Muistoja nousee, ja niitä on aikaa muistella. Myös sitä vaihtoehtoista polkua, mitä olisi voinut olla.
Jos vain mietteissään pääsee kiitollisuuden tilaan, ainakin joidenkin asioiden suhteen, tässä hetkessä, niin tulee tilaisuus siihen mielen rauhaan ja lepoon.
Tässä ja tänään.
Ensimmäiset leskenlehdet nähty. Joka päivä löytyy luonnosta jotakin uutta. Eikun luontoon liikkumaan jos voi ja aina kun voi.
Tässä blogissa kirjoitan järkevästä kuluttamisesta, jaksamisesta ja hyvästä elämästä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogitekstisuositus
Sentin venyttäminen taitolajina
Kun miettii, että pitäisi alkaa säästäväisemmäksi, kuluttaa vähemmän ja saada rahat riittämään paremmin, saattaa tulla ensimmäiseksi mielee...
Suosittuja postauksia
-
Kulunut viikko on ollut hävikkiviikko eli taas muistutusta ruokahävikin vähentämisestä. Tästä pääset testaamaan HÄVIKKITIETOUTESI . Jk. 14...
-
Karkkien vero nousee syksyllä. Pitäisiköhän hamstrata vähän suklaata? Olen niin pöllö, että ajattelin hamstrata. Nyt Lidlin superviikonlop...
-
Tämä on niin hyvä, että nykyään kannustetaan puhumaan ja käsittelemään asioita. Tässä asiassa nykyään on paremmin kuin ennen:) Alla joitakin...
-
Osanotto kouluampumisen uhreille ja omaisille ja meille kaikille . Krassia 💜💜💜 Sinappia Miten voi tämä talvi olla tällainen.. sotaa, suru...
-
Lukuvinkki: Helenalla menee ruokaan.. ..Eli että puolellatoista eurolla pärjää ruoan puolesta per päivä. Se on hyvin tehty. Uskon, että on...
-
Pian on koivuissa lehdet. Ken uskoisi kun katsoo ulos lumimyräkkää... Mutta näin on, kyllä kevät kohta tulee. Tässä mitä kokeilen ensi tilas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti