lauantai 6. helmikuuta 2021

Miten puhun itselleni?

Vieraskynä kirjoittaa:


Viisitoista vuotta sitten istuin vastapäätä ihmistä joka sanoi minulle ” puhut kivasti ja kauniisti toisista ihmisistä, itsestäsi puhut aika kovasti ja lyhyesti, Miksi”. Tämä henkilö tiesi minusta ja oli ammattisuhteessa minuun. Hänellä oli uskallusta ja syytä haastaa minut. Jouduin miettimään omaa sisäistä puhetta itselleni.

Hyvän sisäisen puheen vaaliminen ei ole helppoa ainakaan silloin jos elämäntilanne on haastava ja elämässä on enemmän ”Ei oo ei tuu ” meininkiä, kuin suvantoa. Viisitoista vuotta sitten olin itse tällaisessa tilanteessa ja jouduin miettimään, miten löytää voimavarat, joilla puhua itselleen kannustavasti ja armollisesti.

Jo silloin, kuten nytkin kauppojen hyllyt olivat täynnä elämänhallintaoppaita ja self made kirjoja. En kuitenkaan jaksanut tarttua niihin. Nyt netin kautta elämään tulee entistä enemmän vaikutteita ja ohjeita. Niiden edessä lannistuu, eikä minulla ole aikomusta kertoa sinulle kuinka sinä puhut itsellesi kauniisti tai armollisesti. 

Voin kertoa kuitenkin omasta löydöstäni: Minua kannattelee ajatus, että ihminen on arvokas oman itsensä takia, siksi että hän on olemassa, ja hengittää. Kun ymmärsin että minullakin on arvo ilman suorituksia, ja että olen arvokas vaikka kokisin toisin, aloin harjoittaa myötätuntoa itseäni kohtaan.  

Myötätunnon harjoitus muotoutui tietoiseksi , vaikka en osannut aina sanoittaa asioita itselleni. Hiljalleen alkoi löytyä sanojakin.”Onpa rohkeaa että uskalsin vielä kerran yrittää, vaikka olen usein pettynyt” tai ”Olen tehnyt parhaani ja olen ihan hyvä tällaisenaan”. Sisäisen puheen vaaliminen oli ja on itselläni yhteydessä siihen, että ymmärrän ettei toisten ihmisten odotuksia pysty aina täyttämään, ja työmarkkinoilla tai niiden ulkopuolella kilpailu on aina rankkaa riippumatta siitä osallistunko noihin kisoihin, ja kuinka pärjään. Parhaimmillaan sisäinen puhe muuttuu voimaksi, joka ei kiellä sitä mitä joutuu kokemaan, mutta kannustaa tai lohduttaa omaa itseä.

Itselleni sisäinen puhe on tarvinnut myös ulkopuolisen tekijän. Tämä tekijä on ollut Jumala ja toiset ihmiset. Kokemus hyväksytyksi tulemisesta ja rakastettuna olemisesta on kantanut siihen, että oma sisäinen puhe on voinut muotoutua. Tällä hetkellä mietin puhuisinko itselleni hyviä sanoja, vaikka kokisin olevani hyvin yksin, kaiken rakkauden ulkopuolella tai muuten kaukana ihmisistä tai Jumalasta. En osaa vastata itselleni. 

Sisäisen puheen ylläpito on varmasti helpompaa, jos on saanut rakkautta muilta. Itse koen kuitenkin tavoitteeksi puhua itselleni armollisesti, riippumatta siitä mitä ulkoisissa olosuhteissa tapahtuu. Samasta asiasta puhun työssäni ihmisille joita tapaan. Ymmärrän kyllä että sisäinen puhe ei ole kikka jolla kaikki asiat selviävät ja elämä muuttuu ongelmattomaksi. Sisäinen puhe alkaa kuitenkin vahvistaa itse itseään, kun puhun itselleni kannustavasti tai arvostavasti, ymmärrän arvoni riippumatta siitä, millaista elämäni on.


Avuksi sisäisen puheen harjoittamiseen


1 Rukous: Jos sinulla on tapana rukoilla, voit pyytää Jumalaa rohkaisemaan itseäsi, ja vahvistamaan sinua hetkinä jolloin alat puhua itsellesi sisäistä puhetta.

2 Tunnemaalaaminen tai piirtäminen: Nauti väreistä, piirrä tai maalaa paperille muotoja, älä tee esittävää kuvaa, vaan nauti muodoista ja liikkeistä. hengitä rauhallisesti, ole läsnä itsellesi.

3 Puhu peilikuvallesi, kerro itsellesi joka päivä jollakin lauseella vahvistava asia.

Sisäinen puhe saattaa vahvistua. 


Nina Klemmt (Kallion seurakunnan diakoni aikuistyössä)


(Kuva:Pixabay)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Sentin venyttäminen taitolajina

Kun miettii, että pitäisi alkaa säästäväisemmäksi, kuluttaa vähemmän ja saada rahat riittämään paremmin, saattaa tulla ensimmäiseksi mielee...

Suosittuja postauksia