Minimalismissa on yksi niin minuun vetoava ja koukuttava juttu. Se on: Miten pärjätä vähimmällä mahdollisella tavaralla?
Onko se sen tarkoitus aina? Ei välttis ole.
Se että selkeyttää sitä tavaramäärää mikä ympärillään on, saa tilaa ja mielenrauhaa. Se onkin tärkeä tavoite.
Olen huomannut että jo pöydän siivoaminen, tavaroiden paikoittelu kaappeihin ja muihin niiden omille paikoille, tuo rauhaa.
Jos tällä saa rauhaa, niin vau!
Lue lisää Minimalistin siivoustaktiikasta.
💚💚💚
Katselin Sari Simoskan videoita minimalistisesta elämästään.
Sari yrittää pärjätä mahdollisimman vähällä. Samoin tekee Korpimuija.
Mökissään on kaikki tarpeellinen ja tilaa myös eläimille. On kotoisaa mutta kaikki turha karsittu pois. Vanhat tavarat ovat kuitenkin arvossaan.
🧡🧡🧡
Miten minä sitten voisin raivata elintilaa? - Joka päivä ainakin tuolla paikoittelulla. Karsin myös koko ajan, ja ennenkaikkea en oikeastaan hanki mitään uutta.
Huoh. Kun suunnittelee muuttoa, onkin tavaroiden vähentämiselle iso iso motiivi. Se voi olla sitten jopa hauskaa.
Ammattijärjestäjä Ilana Aalto kehottaa kysymään itseltään Onko se käytössä tai Onko se rakas. Moni kirjani on aina joskus käytössä. Moni vain hyllyssä, mutta on rakas. Hmm. Sitten on ehkä niitä, jotka ei ole kumpaakaan. Lehtien vuosikertoja laitan taas kiertoon. luen kyllä vanhojakin lehtiä mutta enimmäkseen en.Iso tavaraerä on astiat. Ja niitäkin voi laittaa kiertoon helpolla. Jotkut niistä on sekä rakkaita että käytössä ja valinta on helppo eli Jatkoon.
(Kuvassa on Miina Äkkijyrkän teos Kaapelitehtaalla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti