Niin se on. Kun on siistiä, ja kaikki hyvässä järjestyksessä, on kivampi olla.
Lukea iltahämärissä, sytyttää lopulta lamppu valaisemaan sitä hämärtyvää iltaa, mutustella paahtoleipää, hörppiä minttuteetä.. Ja katsella kun peikonlehti on jälleen tehnyt uuden lehden.
Raivaan lehtiä. Selaan ne kaikki ensin, sitten vien lehtiroskikseen. Ettei vaan jokin tärkeä artikkeli menisi ohitseni. Siksi viekin aikaa. Olen jo hyvässä vauhdissa onneksi, saan valmista..
Kirjoja vien taas kierrätyspisteisiin pari kirjaa kerrallaan. Haluan päästä melkein kaikista eroon. Kaksi hyllyllistä saa jäädä; lahjaksi saamiani ja tietokirjoja joita tarvitsen kaiken aikaa.
Vaatteita lähtee taas pieni pussi kerrallaan, vaatekeräyslaatikkoon. Minulla on mielivaatteet joita pidän ja pesen. Talvelle omansa ja kesävaatteet menee varsin pieneen tilaan.
Vaatteet joita en käytä, joutaa pois.
Siitä on 31 vuotta kun viimeksi kunnolla karsin. On melkein puolet tähänastisesta elämästäni.
Järjestyksen tekeminen tekee hyvää aivoillekin. Sama se mitä järjestää, kunhan järjestää..: olisko niinkin. Ehkä on. Siltä tuntuu.
Miten vähällä saa paljon.
Ammattijärjestäjä Ilana Aalto kirjoitti blogissaan miten meillä on pintasotkua ja sedimenttiä.
Ensinmainittu on vielä helposti viikkosiivottavissa. Mutta tuo toinen laji, sedimentti, ajan kanssa kerrostunut, vie kaappitilaa turhaan ja vaatiikin vähän enemmän.
Sedimentin raivaaminen tuo tilaa monin tavoin.
Niin, ajatuksiinkin tosiaan ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti