Sosiaaliturvaopas tälle vuodelle luettavissa

Tästä linkistä pääset lukemaan Järjestöjen Sosiaaliturvaopasta, josta löydät tietoa mistä hakea apua mihinkin tilanteeseen. Tästä sosiaaliturvan tarkistulistaan.

Sosiaaliturva on kiemurainen maasto. Kun perehtyy asioihin on hiukan helpompaa toimia, itsensä ja muiden auttamiseksi.

 

   Hyvää ystävänpäivää! 

Onko varaa olla hyväntekijä?

Vieraskynä kirjoittaa:

Aiemmin pidin hyväntekeväisyyttä vain amerikkalaisten hupina. Ajattelin myös, ettei minulta liikene senttiäkään pois annettavaksi – ja mihin ne roposet sitten edes päätyisivät? Onhan aiemmin useinkin kirjoitettu varsinkin kehitysmaihin suuntavien avustusrahojen päätymisestä vääriin käsiin.

Tilanne on selvästi muuttumassa. Keskiluokkaisen suomalaisen tulee osallistua tavalla tai toisella huono-osaisten auttamiseen. Joukossamme on yhä enemmän niitä, jotka eivät pärjää ja yhteiskunnan antama apu ei aina riitä. Itse ainakin olen halukas auttamaan täällä Suomessa – myöhemmin ehkä muuallakin. Sain idean aiheen pohtimiseen Julia Thurenin kirjaa Kaikki rahasta lukiessani. Siihen haastatelluista monet mainitsivat antavansa osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. - Pitäisikö minunkin? No, rahaa ei juuri mistään tule, eli rahan luovuttaminen ei onnistu. Mutta aikaa minulla kyllä on. Antamalla aikaa voi myös tehdä hyvää.

Hyväntekeväisyyttä ilman rahaa

Jo vuosia olen melko säännöllisesti käynyt SPR n verenluovutuksessa. Tämä tapa syntyi, kun silloinen työnantajani oli järjestänyt verenluovutusmahdollisuuden työajalle. Huomasin muuten, että Helsingin Sanomatalossa sijaitsee SPR:n verenluovutuspiste, johon voi mennä itse valitsemanaan aikana. Kätevää. Tosin en itse vielä ole paikkaa testannut. Täällä Hämeessä tilaisuuksia järjestetään harvemmin, mutta toisaalta luovutusten välillä on pidettävä kuukausien tauot.

Suosittelen luovuttajaksi ryhtymistä, sillä hommasta jää ainakin oman kokemukseni mukaan hyvä mieli. Tilaisuudessa on tarjolla kahvia ja pientä syötävää – ja usein mukavaa juttuseuraa. Tämä ei vaadi liittymistä yhdistyksiin tai sopimista toisten kanssa. Siis todella matalan kynnyksen avustustoimintaa!

SPR:n sivuilta löytyy lisätietoja siitä, kuka voi ryhtyä luovuttajaksi ja miten homma toimii. Tiivistetysti sanoisin, että terve, keski-ikäinen, vakisuhteessa elävä, selvä, normaalisti syönyt henkilö kyllä kelpaa (sairaudet, huumeet, irtosuhteet, yms. tuottavat tässäkin asiassa ongelmia).

 

Muita ideoita 

 

 On paljon yhdistyksiä, joiden ohjelmaan kuuluu jonkin muotoista hyvän tekemistä. Tällaisia ovat ainakin nuorten valmentaminen (urheilupiirit) ja vanhusten ulkoilutus. Tehtävänä onkin etsiä itselle sopivin ryhmä. Viime vuonna tutustuin paikallisen naisosaston puheenjohtajaan ja hän kutsui minut mukaan Lions´hin. Alun epäröinnin jälkeen huomasin, että tämä porukka haluaa todella auttaa paikallisia huono-osaisia.
Jouluna oli ruokalahjoitus-kampanja. Erään lauantaisen kauppareissun yhteydessä ihmiset ostivat muutaman kuivaruokatuotteen, esim. kahvia ja keksejä, jaettavaksi eteenpäin. Tähän oli helppo osallistua ja rahallinen panos oli hyvin kohtuullinen - senkin sai itse määrittää.

Olin myös mukana kun järjestimme vammaisten joulujuhlaa – jouluista syötävää, yhteislaulua, joulupukin vierailu ja pikkupaketti kotiin viemisiä. Kolme tuntia omaa aikaa; tarjoilua, astioiden kantamista, kahvin kaatelua yms. Siinä oli minun panokseni. Mitä parempaa tällä ajalla olisi voinut tehdä?

Hyvän tekeminen ei paljoa maksa ja minkä maksaakin, sen tuottaa takaisin moninverroin - vähintään hyvänä mielenä itselle, puhumattakaan mitä se tuottaa avun saajalle! Tästä on hyvä jatkaa.

Liisa Helamaa

Konmaritus ja omat varastot

Konmaritus on muotia. Joko osaat? Minimoida tavaramäärä kotona. Myydä, lahjoittaa, heittää pois turha tavara. Selkeyttää ja luoda järjestystä.

Se on helppoa. Vai onko? .. Luopuminen ei taida aina ollakaan ihan niinkään helppoa...

Tavaran vähentämisellä on muitakin puolia

Jos hävitän jotakin sellaista, mikä nyt tuntuu turhalta, niin entä jos tarvitsenkin sitä vuoden kuluttua? Tai kahden?

Kun olen hävittänyt jotakin, siitä voi seuraa vaikkapa, että kun seuraavan kerran etsin a) langanpätkää kukan sitomiseen, en löydäkään sellaista.. pitääkö mennä ostamaan kokonainen villlankakerä siis?
b) kuminauhoja eri tarkoituksiin, ei niitä olekaan, mitäs nyt, Tokmannilleko suuntaan?

Entä missä se vanha baskeri on, mikä nyt olisi hyvä ja sopiva näillä keleillä?- Ei missään, heitin pois.
Vanhat farkkuni, joista saan paikka-ainetta toisiin? Ei missään enää nekään..
Askartelutarvikkeita laatikollinen, vanhat kupit, joihin voisi kokeilla posliinivärejä,
entä se termosmuki, johon olisi nyt ihan mahtava napata kahvi mukaansa, vaikken aikoihin ollutkaan harrastanut moista..
Missä on ne kukkaruukunpäälliset joita ennen käytin parvekekukille ja jotka nyt olisi just in tähän juttuun mitä teen?

En siis konmarita ainakaan kaikkea. Sitä kun tarvitsee satunnaisesti sitä sun tätä.
Järjestää voin, yrittää ainakin.


Löytöjä vintiltä

Kun tarvitsen jotakin erilaista, menen vintille. Minulla on siellä aika lailla niin pieneksi kuin suureksi jääneitä vaatteita varastossa. Sieltä saattaa löytyä juuri etsimäni. Niinkuin löytyykin. Mikä ilo!

Omalla vintilla/varastossa voi käydä siis 'shoppailemassa' ... hyvä etten ole konmarittanut..


 Järjestys on oma juttunsa

Miten ihanaa jos kaikki tavarat olisivat hyvässä järjestyksessä. Ei ne tule kyllä koskaan olemaan. Kuten ei juuri mikään muukaan tule valmiiksi.  Minulla on kuitenkin joitakin arkistoja, jotka pidän järjestyksessä. On myös yksi sivupöytä, joka on aina siisti ja jonka päällä on kukkavaasi tuorein kukin; sillä on merkitystä minulle, siinä vallitsee se järjestys ja harmonia.
Myös kylpyhuoneeni on hyvin organisoitu. - Nämä tuo iloa, järjestyksen palaset, enemmän ja vähemmän sekasorron keskellä. Järjestyksen palat myös motivoivat järjestämään lisää niitä paloja, mitä milloinkin. On oikeastaan mukavaa, että järjestettävää riittää.

Konmarista, konmarittajilta, ammattijärjestäjiltä voi saada vinkkejä. Minun vinkkini sentin venyttämisen näkökulmasta on, että älä heitä pois sellaista, mitä saatat vielä hyvinkin tarvita.

Lue myös kirpparimyynnistä esim. tästä Liisan blogipostauksesta: Kirpparit koukuttaa

Lue konmarituksesta lisää vaikka tästä.

Syödäkö vai eikö syödä - mitä niissä lihankorvikkeissa oikein on?

Vieraskynä kirjoittaa:

Avasin torstain 23.1.2020 Hesarin ruokaliitteen. Siellä on arvioitu lihankorvikkeiden terveellisyyttä – harmi vaan, että hinnat puuttuivat.
Hinta on itselläni ollut todellinen kynnyskysymys – kasviperäiset prosessoidut hetivalmiit -korvikkeet kun maksavat niin kuin niihin olisi upotettu vähintään jalometalleja. Mutta siis vertailuun.

Terveellisestä ruuasta pitää saada sopivasti hiilihydraatteja, proteiineja, hyviä rasvoja, elimistölle välttämättömät aminohapot (siis ne, joita elimistö ei itse pysty tuottamaan), hivenaineita (kuten rautaa ja magnesiumia) ja kaiken pitäisi olla vain vähän suolaista. Näitä siis tässä lehden vertailussakin käsiteltiin.

Nyt vedän vertailuuni vain omat ”kolme kärjessä” eli Valion Mifun, paljon mediajulkisuutta saaneen Gold&Greenin Nyhtökauran ja VegeSunin Soijarouhe. Nämä ihan vaan siksi, että ne ovat itselleni tutuimpia.
                                         

Mifu on vertailun ainoa maitopohjainen tuote

Mifu tyrmätään täysin. Eikä ihme, sillä se valmistetaan lehmän maidosta eli aikas epä-ekologista. Lehmien ruokintaan kun tarvitaan paljon kasvipohjaista ravintoa ja yhden juustokilon valmistamiseen jopa 10 litraa maitoa. Mifu on yhdenlainen juustorae. Eläinperäiset tuotteet eivät tässä vertailussa pärjää. Mutta siis emme valitse Mifua. Siinä kun on tyydyttyneitä rasvoja, se on liian suolaista ja vaikka se on maidosta valmistettu, siinä ei ole kalsiumia. Maitotaloudesta palkkani saaneena täytyy puolustaa tuotetta sen verran, että siinä on mukavasti proteiinia sekä kasvisravinnosta puuttuvaa B12-vitamiinia – ja tarkin ravintotietoseloste. Helsingin Sanomien vertailu on osin puutteellinen, sillä kaikista tuotteista ei kerrota vitamiini- tai hivenainepitoisuuksia. Monet ravitsemusväitteet voi toki tarkistaa THL:n Fineli-nettisivulta. On myös muistettava, että ruokavalion terveellisyyden ratkaisee kokonaisuus, ei yksittäinen ruoka-aine.

Nyhtökaura on vertailun teollisesti käsitelty, hetivalmis tuote

Nyhtökaura saa lehden asiantuntijaraadilta arvion erinomainen lihan korvaaja. Itselläni – katson olevani asiantuntija minäkin – arvio on ”kohtalainen korvaaja”. Heikkouksia ovat korkea kilohinta, teollinen, muoviin pakattu muotituote. Tässä vaiheessa rupesinkin todella ihmettelemään, miten vertailussa olevat tuotteet ovat valikoituneet? Eihän autojakaan verrata kuin omissa hintaryhmissään. Siispä vertailuun tulisi ottaa Kaurarouhe. Siinä muuten vasta oiva tuote. Ja vertailu soijarouheeseen olisi edes jotenkin mahdollinen.

Rouheista on moneksi – ja vertailussa arvioitu terveellisiksi

Itse olen lihan jatkeena (en korvaajana) käyttänyt tummaa soijarouhetta. Se on lehdenkin vertailussa saanut arvion ”erinomainen”. Rouhe sisältää kaikki elimistölle välttämättömät aminohapot, runsaasti kuitua ja rautaa. Lisäksi tuote on riittoisa – rouhe kypsennetään kiehuvalla vedellä ja se turpoaa tuntuvasti.

Jätän tämän vertailun nyt tähän. Sen verran kuitenkin vinkkaan, että liharuokia voi mainiosti keventää ja monipuolistaa lisäämällä sekaan reilusti kotimaisia tuoreita juureksia raasteina tai suikaleina. Tämä toimii niin padoissa, kastikkeissa, murekkeissa kuin lasagnessa. Terveellistä ja edullista.

Toinen vinkkini on, että lukekaa lehtiä kriittisin silmin.


Liisa Helamaa
Elintarviketieteiden maisteri

Kun talvi vie seikkailuihin... lukemalla

Kun sade ropisee ikkunoita vasten, tuuli ujeltaa ja sisällä on hieman vetoisaa, voi pukea ylleen lämpimästi, asettautua parin peitteen alle ja ottaa kirjan käteensä. Niin tai äänikirjan kuuloetäisyydelle. -
Semmoisen löysin yhtenä iltana, radion areenasta.
                                                                                   

Äänikirja oli: Taikatalvi. Tove Janssonin suloista seikkailutarinaa, ja paljon enemmänkin. Taikatalvessa Muumipeikolle alkoi tapahtua - hän nimittäin heräsi - ja vaikka se, talvi, oli aluksi kuin kiusankappale ja vihollinen, niin vähitellen näytti se muitakin ominaisuuksiaan! En viitsi kertoa mitä kaikkea talvesta löytyi ja talvi antoi, ja mitä sitten tapahtui. Vaan vain, että niin leikkisän kepeää, toden totista, ja taianomaista olivat Muumipeikon, Tuutikin, Pikku Myyn ja lukuisan joukon muita elollisia, kuten hemuli, ötökät, puhumattakaan esi-isästä talven vietto oli! Jokaiseen lukuun kätkeytyi myös viisaus, milloin elämästä yleensä, milloin ihmissuhteista tai luonnonvoimista.

Äänikirja muuten on vähän enemmänkin kuin kirja. Siinä kun tulee lisänä lukijan tulkinta.
Kumpi on sitten  kivampi, kirja vai äänikirja, sitä ei ole helppoa valita, riippuu niin tilanteesta.
- Areenasta löytyy äänikirjoja, kuunnelmia ja vaikka mitä muuta kuunneltavaa muuten yllin kyllin.

Perinteisistä kirjoista en kyllä kuitenkaan luopuisi koskaan, siinä saa vapauden lukea ja tauottaa mielensä mukaan. Ja kirja on kirja, käsin kosketeltava.

Kirjoja ja äänikirjoja saa ennenkaikkea kirjastosta eikä maksa mitään. Varaillakin voi ilmaiseksi ja se onkin aivan loistava palvelu lukunälkäiselle! Monissa kirjastoissa on myös kirjojen kierrätyspiste, mistä voi napata kirjan ihan omaksikin.- Hurraa kirjastot! Tekemistä, olemista, ja ennenkaikkea lukemista, tasa-arvoisesti.

Jos talvi ei tänä vuonna vienyt lumisille laduille, niin voihan viedä iloisiin ja seikkailuntäyteisiin lukumaailmoihin.