Sato- ja syysmietteitä

Omalta palstalta saa paljon syötävää! Elo-lokakuu on sitä satoaikaa, joka kyllä on ihan huippua - muuten joskus ankeassakin syksyssä.

Nyt olen nostellut maasta punajuuria, keltajuuria, porkkanoita, palsternakkoja, pian nostan vielä maa-artisokkia. Yrttejä. Lehtikaalia.

Palsta on sentinvenyttäjän paratiisi. En käytä siihen paljoakaan rahaa, kunhan palstamaksu, kanankakkaa, kalkkia, harsot ja siinä se kaikki taisi ollakin. Joitakin siemeniä tietenkin, mitä ei edellisvuodesta jäänyt tai itse tullut kerättyä.

Kevät ja syksy ovat aikoja, jolloin palsta on ihan erityisen rakas. Keväällä kun pitkästä talvesta on jälleen selvitty.  Ja sitten syksyllä kun kaivaten katselee maataan aina kun sieltä tallustelee poispäin..
pian, pian kasvu lakkaa, yöhallat tulevat jäädäkseen ja ehkä lumipeitekin, armahtaen huolimatonta viljelijää - peitellen loput keskenjääneet asiat lempeään unohdukseen.

Ja sitten alankin odottaa kevättä...

↔↔↔

Onneksi voi sentinvenytyksen harrastusta jatkaa! Siinä sitä riittää puuhaa, ei lopu tekeminen kesken:)

On ollut mukavaa pitää kurssia Työväenopistolla. Kokkauskerta oli ihan huippua.-  Näiden kurssien tarkoitus on oikeastaan tarjota virikkeitä siihen muutoksen polulle kohti taloudellisempaa elämäntapaa, jolle sitten astutaan, vähitellen tai nopeamminkin, kunhan aika on sopiva.

Nyt on muuten hyvä aika alkaa innostua ruoanlaitosta. Kotimaisia juureksia saa edullisesti, myös tomaatteja, sipuleita ja vielä hyvää perunaa. Syysiltoina on mukava kokkailla vaikka mausteisempiakin ruokia tai vaikka käyttää jotakin uutta maustetta tai raaka-ainetta. Onko sinulle jo kauramaito tuttu? Se on edullisempaa kuim maito. Kaurakermaa voi käyttää ruokiin kerman sijasta.

Papuja on hyvä oppia käyttämään monipuolisesti. Pavut ja vilja samassa padassa sopivat yhteen ja kokonaisuus antaa hyviä proteiineja. Linssejä ja papuja voi käyttää vaikka keitoissa, ja voipa niitä hyödyntää leivässäkin.
Mungpapuja ja linssejä voi idätelläkin, ja saada näin tuoretta syötävää, vitamiineineen.

↔↔↔

Asiat, vaikka nuukaileminen tai uusien ruoka-aineidenkin käyttöönotto ja opettelu, kypsyvät ajallaan. Ihankuin kasvimaallanikin. ei mikään valmistu viikossa parissa, se vie kuukausia yleensä.

Yksi hitaimmista lehtivihanneksista muuten tänä kesänä on ollut paksoi; se on kasvanut nyt 5 kuukautta ja on vieläkin pientä:) Mutta elossa on kumminkin.
Tein kai jotakin väärin mutta ei se haittaa, onpa ollut iloa siitä, että jokin elollinen on vielä minuakin hämäläistä hitaampi😉

↔↔↔

Lempeää huolenpitoa itsestään, rauhallista etenemistä asioissa, hyväksyä mitä ei voi muuttaa ja vaikuttaa niissä mitä voi muuttaa. Sellaista syysaikaa toivotan sinulle.

Katso seuraava 'nuukailukurssi' tästä:
Rahat riittämään -kurssi Lähteellä

Tästä  aiempaan blogipostaukseen: perunaruokia

Tässä blogipostauksessa joitakin vinkkejä edulliseen ruoanvalmistukseen:
Edullista perusruokaa

Lisää palstaviljelystä ja hortoilustakin:
Palstaviljelystä ja hortoilusta

Sentinvenyttäjät kokkasivat kasvisruokia

Sentinvenyttäjien kokkausillassa Opistotalolla tehtiin ihan mahtavan hyviä ruokia viime keskiviikkona. Jaan tässä muillekin näistä joitakin:

Paahdoimme juureksia;

jotka ovat hyviä sellaisenaan, ja joista
voi sitten tehdä myös keiton.


Alla keittoja monenkin värisiä, tämä paahdetut juurekset- keitto, mikä tuossa porisee liedellä ja lisäksi linssi- juureskeitto kookoskermalla, ja hernesosekeitto.
Paahdetut juurekset -keittoon tuli myös kikherneitä sekä lopuksi vielä sulatejuustoa suurusteeksi. Linssikeittoon kookoskermaa, mikä todella aateloi keitoin.

Härkäpapupihveissä härkäpapurouhetta ( mikä ei ihan halpaa, mutta on vain yksi ainesosa), kauraryyynejä, runsaasti kuullotettua sipulia ja porkkanaa, munia, grahamjauhoja  ja lisäksi paljon mausteita.

Keittojen kanssa maistuu tietenkin vaikka grahamsämpylät.

Lisäksi valmistettiin kasvislasagne sekä jälkiruoaksi uuniomenat.



Kyllä tuli vatsat täyteen ja ruokaa riitti vielä mukaankin. Meitä ohjasi kotitalousopettaja Sofia Engström, kiitos hyvästä ohjauksesta!

Keittokimara.

Tuhdit sämpylät

Ruokahävikistä, osa 2.

Vieraskynä kirjoittaa:

Viimeinen käyttöpäivä meni jo!

Ruokahävikki kotitalouksissa on huolestuttavan suuri. Osittain tämä johtuu ylivarovaisuudesta – heitetään hyvää ruokaa pois varmuuden vuoksi. Ehkä ruokamyrkytyksistä on uutisoitu liikaa…. no, onneksi ei kyllä pitkään aikaan. Välttääksemme turhan ylireagoinnin, on syytä ymmärtää ero merkintöjen ”Viimeinen käyttöpäivä” ja ”parasta ennen” välillä. Siispä pieni oppitunti elintarvikepakkausten ”leimoista”, joksi niitä teollisuudessa kutsutaan.

Viimeinen käyttöpäivä

”Viimeinen käyttöpäivä” merkintä on helposti pilaantuvissa elintarvikkeissa. Sellaisia ovat raaka liha, maito kala ja äyriäiset. Juuri samat raaka-aineet, jotka säilyäkseen vaativat toimivan kylmäketjun - myös kun kuljetamme ostoksia helteellä kaupasta kotiin. ”Viimeinen käyttöpäivä” on melko tiukka. Se tosiaankin tarkoittaa, että nyt tuotteen pitäisi päästä jo ruokalautaselle. Muutaman päivän ylitys on harvoin kohtalokasta. Tarkista tilanne haistamalla ja maistamalla. Oppituntimme tärkein viesti onkin: Usko aisteihisi! Kun mitään outoja hajuja tai makuja ei ole, käytä tuote normaalisti.


Parasta ennen

”Parasta ennen” ilmaisu onkin sitten hieman epämääräisempi. Tuote on kuin uusi ennen ”Parasta ennen” päiväystä, mutta ihan käyttökelpoinen se on pitkään tuon päivän jälkeenkin. Silloinkin neuvona on – Luota omiin aisteihisi! Elintarvikkeiden pilaantuminen nimittäin kyllä ilmaisee itsensä. Hyvän lopputuloksen takaa riittävä kuumennus lihojen kohdalla. Paistinpannulla lämpö nousee yli 70 asteeseen, joka kyllä tappaa tautia-aiheuttavat (eli patogeenit) bakteerit. Sama tavoite on maidon pastöroinnilla – siinä maito kuumennetaan muutamaksi minuutiksi hieman yli 70 asteen lämpötilaan.


Löytöjä varaston ja kotihyllyn uumenista...

Muistan seminaarin, jossa Elintarvikeviraston tarkastaja Sebastian Hjelm kertoi käyttävänsä melko säännöllisesti parasta ennen päiväyksen ylittäneitä tuotteita hyvällä menestyksellä. Teollisuus tosiaankin laittaa päiväykset ns. varman päälle. Kauppa taas haluaa lyhyitä leimoja, jotta tavara kiertää.

Jäätelötehtaan pakkasvaraston uumenista on löytynyt 10 vuotta vanha jäätelöpaketti, joka oli kuin uusi. Tuon pakkasvaraston lämpötila on -40 astetta ja kun lämpötila ei sahaa, tuote pysyy alkuperäisen veroisena. Itse käytän surutta hyllyn perukoille unohtuneita makaroneja, ryynejä, suolaa, sokeria – kaikenlaista kuivatavaraa, jossa ei ole rasvaa (rasva tuppaa härskiintymään ajan kanssa), vaikka päiväyksestä olisi kulunut vuosiakin.

Liisa Helamaa
Elintarviketieteiden maisteri

Lue myös tässä blogissa: Ruokahävikistä, osa 1.

Ks. tästä Ruokaviraston vastauksia pakkausmerkinnöistä

Ks. tästä Ruokatietoyhdistyksen säilyvyystaulukko


HÄVIKKISARJA JATKUU..

Ruoanjakeluista

Kun rahat eivät riitä ruokaan, on viisainta lähteä ruoanjakeluun eli leipäjonoon tai myös yhteisruokailuun, joita esimerkiksi Helsingin seurakunnat järjestävät.

Yksi Helsingin tunnetuimmista ruokajakeluista on Hurstin ruokajono Sörnäisissä. Tässä elokuinen uutinen Hurstin ruokajonosta.
 
Helsingin seurakuntien syksyn 2019 yhteisruokailuista ja ruoanjakeluista on juuri ilmestynyt listaus, ks Edullisia ruokailuja Helsingin seurakunnissa. 


Iltapäiväaikaan/alkuillasta valmiiseen ruokapöytään pääsee Alppilan kirkolla, Jätkäsaaren Hyvän toivon kappelilla, Paavalin kirkolla sekä Pitäjänmäen, Viikin, Myllypuron, Roihuvuoren ja Vartiokylän kirkoilla.

Hävikkiruokaa hyödyntäviä Waste&Feast-paikkoja on: Matteuksenkirkolla Itäkeskuksessa, Hermannin diakoniatalolla, Töölön ja Munkkivuoren kirkoilla sekä Paloheinän Risteyspaikassa.

Ruokailut eivät ole aivan ilmaisia. Hinta on kuitenkin hyvin edullinen, aina eurosta alkaen!

Hävikkiruokaa saa myös mukaan Waste&Feast-paikkojen lisäksi Myllypuron elintarvikejakelusta ja monilta kirkoilta.

Jos olet kiinnostunut ruoanlaitosta, voit osallistua kokkaukseenkin!

↔↔↔

Tässä vielä artikkeleihin Tampereen ruokanyssestä ja Keski-Pohjanmaan ruoanjakelusta.

Ruoanjakeluilla on haasteensa. Ne ovat kuitenkin tarkoitettu heille, joilla on tiukkaa saada rahat riittämään asumisen ja laskujen, lääkkeiden ym. välttämättömän jälkeen enää ruokaan.

Ruoanhakijoiden ei pitäisi koskaan tarvita tuntea ylimääräistä syyllisyyttä siitä, että hakee ruokaa tarpeeseen. Varmaan useimmilla on muutenkin sitä turhaa syyllisyyden ja häpeän taakkaa yllänsä. Kriisi ja menetykset kun sinänsä aiheuttavat helposti itsesyyttelyä.

Ruoanjakeluissa varsinkin ja osassa yhteisruokailuja, on kyse hävikkiruoan hyödyntämisestä ruoan poisheittämisen sijaan. On todella hienoa, että ruokaa saadaan jaettua ja että sille on syöjiä!

Huom! Ruoanjakeluita järjestävät muutkin seurakunnat ja tahot. Näistä saa selvää ao. paikoista suoraan.
Espoossa esim. Hyvä Arki ry ja Manna-apu ry jakavat ruokaa tarvitseville.

SEURAAVASSA BLOGIPOSTAUKSESSA JÄLLEEN ASIAA HÄVIKISTÄ.

Ruokahävikistä, osa 1.

Vieraskynä kirjoittaa:

Kotitalouksien hävikki on kallista

Olemmeko tulleet ajatelleeksi, että heittäessämme ruokalautasen jämät jätteisiin, menetämme samalla koko ruokaketjun panoksen – toisin sanoen rahaa? Pellon reunaan puimatta jäänyt vilja ei ole läheskään niin arvokas kuin voileivän pala. Leivän valmistamiseen, pakkaamiseen ja kuljettamiseen on kulunut arvokkaita työtunteja, raaka-aineita ja energiaa eri muodoissa. Ja entä se voi siinä leivän päällä? Arvokasta tavaraa sekin.

Samalla kun heität kotona ruokaa roskiin, nousee syödyn ruuan hinta! Jos vaikka heität 25% ruuasta pois, nostaa se satasen ruokaostosten hintaa 125 euroon – ruokasi on siis neljänneksen kalliimpaa! Se on merkittävä summa Sentin Venyttäjälle. Ihan näin suoraviivainen laskukaava ei todellisuudessa ole, koska se ei laske ruuanlaitolle työtunteja eikä esimerkiksi huomioi ”ilmaisia” pöydän antimia kuten marjoja, sieniä, kaloja ja/tai riistaa. Mutta ajatus on tärkein!

Tarkkaile toimintaasi

Aivan kuten rahankäytössä yleensä, myös ruokataloudessa kaikki pohjaa kirjanpitoon. Näin tulet tietoiseksi siitä, mitä ruuillesi todella tapahtuu. Kun se on selvitetty, on seuraavaksi tarkkailtava toimintatapoja.

Kun laitat ruokaa, teetkö yhä viidelle hengelle, vaikka lapset lensivät jo aikaa sitten pesästä? Kyllästytkö samaan ruokaan kahdessa päivässä ja lopun sitten heität menemään? Jääkö ruuanlaitossa puolikkaita kermapurkkeja ja avattuja tölkkejä kaappeihin vai suunnitteletko seuraavan ruuan olemassa olevien raaka-aineiden pohjalta? Osaatko leikkiä Kokkisotaa? Siis tehdä maistuvaa ruokaa niistä raaka-aineista, joita kulloinkin on saatavilla!

Tarkista ruokakaapit ja pakastin


Liian suuret varastot ja ison kertapakkaukset ovat ongelma. Pyri siis välttämään turhaa varastoon ostamista. Kun ostat ison ja usein sen edullisen esim. leipäpaketin, laita osa leivistä kerta-annoksina pakkaseen. Ja käytä ne viimeistään ensi viikolla. Pakastin tuppaa usein jäämään varastoksi, jota harvoin hyödynnetään. Muuta siis toimintatapasi ja käytä pakastinta myös niin, että otat sieltä tavaraa käyttöön. Tämä oli itselleni hyvä herätys, kun luin kirjaa Ruokahävikistä. Pakastin on selvästi ongelmani!

Suosittelen tutustumaan tarkemmin aiheeseen lukemalla ainakin seuraava vuonna 2018 julkaistu kirja. Älä syötä ruokahukkaa, tekijöinä turenkilainen Juha Ketola, hämeenlinnalainen Katleena Kortesuo sekä: reseptinikkari Mikko Sairanen. on oivallinen kirja, josta saat sekä pintavinkkejä että ohjeita syvämuutokseen.


Liisa Helamaa
Elintarviketieteiden maisteri


LUE MYÖS RUOKAHÄVIKISTÄ - SARJAN SEURAAVAT OSAT 2-3, SYYS-LOKAKUUSSA!