Välitetään toisistamme

 Kirjoitin välittämisestä Nivellys -blogiin (6.11.2025)

Me ihmiset haluamme yleensä auttaa muita, tukea ja helpottaa toisen oloa. Aina vaan ei tiedä miten.

Arkiset asiat ovat niitä tavallisia keskustelunaiheita, ja joista keskustelu tekee meille myös hyvää. Niistä keskusteluista voi päästä alkuun syvempiinkin aiheisiin.

Mietin mikä sopii kaikille, mikä on aina hyvästä, niin ystävällisyys. Kuunteleminen myös. Olla vierellä, kuunnella. Miten monta sairaus- ja myös toipumiskertomusta olenkaan saanut kuulla, kun olen kuunnellut. Yhteys kuulijan ja kuunneltavan välillä jää aina mieleen – se on lahja, jonka kuulijakin tilanteessa saa.

Ei kuuntelemiskokemus aina ole yksipuolista, vaan yleensä molemmat keskustelijat sekä kuuntelevat että puhuvat omastaan. He validoivat toistensa kertomaa, ja tapahtuu paitsi yhteys, niin vahvistumista omassa tilanteessa.

Marraskuussa monien teemapäivien joukossa vietetään mm. Välittämisen päivää. Hyvä päivä muistuttaa meitä pienten tekojen ja sanojen merkityksestä ihmiselämään.

Ihan bussipysäkillä saan usein jutella tavanomaisista asioita ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Joskus keskustelunaiheet sivuavat kotipaikkaa, entisiä yhteisöjämme ja ihmisiämme. Joskus sairauksia. Joskus huolia. Yhteistä löytyy paljon.

Menen liikuntahalliin ja minulta kysytään, miten voin, kun olin välillä pidempään poissa. Kiitos jo nyt paremmin! Saan avata ovia rollaattorilla kulkevalle läheisessä kaupassa, ja sitten jo taas minulle avataan ovea, kompurajalka kun olen itsekin. Kiitos!

Kirjaston ryhmässä istuu joukko vertaisia, vanhoja ja uusia tuttuja. Puhetta riittää. Itse voin olla vaikka hiljaa, ja nauttia siitä, kun muut puhuvat ja tukevat toisiaan. Välittävät toisistaan. Niin sen pitää olla. Niin, todella monia ja hyviä kohtaamisia mahtuu tavanomaiseen päivään. Se on suuri kiitoksen aihe.

Vapaana päivänä kävelen metsässä ja ihastelen auringon säteiden tanssia puiden oksistossa. Metsän kauneus lumoaa ja antaa rauhaa. Puut eivät ehkä yksistään tätä kaikkea olisi, mutta yhdessä, vuorovaikutuksessa toistensa ja sammaleiden, jäkälien ja sienien kanssa, ne ovat upea kokonaisuus, jossa toinen auttaa toista.

Oltaisiinkohan me ihmisetkin…pienissä omissa ympyröissämme, kaupungissamme, kylässämme, somessa, missä liikummekin. Välittämisen päivää voi viettää milloin ja missä vain, ja se kannattaa. Ehkä sellainen metsän rauha löytyy meidän ihan tavanomaisen, vähän harmaankin, päivän keskelle ja silloin nuo vesipisaratkin hohtavat kuin timantit!

***

Tänään on vietetty Itsemurhan uhrien muistopäivää. 

Välittäminen ei koskaan ole turhaa.