Sillä aina voi oppia jotakin muilta. Todellakin.
Mm. vihannesten kasvattaminen itse, siinä pääsee jo omavaraisuuden makuun. On niin iso asia, että kun siihen on hurahtanut, ei irti pääse. Kokemusta on:) Jos omaa palstaa ei olisi, ei olisi jokakeväistä kihisevää odotusta, koska saa kylvää ja koska nousee ensimmäiset taimet ruukuissaan, entä milloin raparperi on puskenut vartta niin että saa otettua siitä ensimmäiseen keittoon tai kiisseliin..
Luonnonvaraisten kasvien keruu on erilaista kuin oman kasvimaan sadon. Molemmat tuntuu mukavalta; luonnonvaraisissa on se löytämisen riemu ja kasvimaalla taas tekemisen riemu.
- Mikähän muuten on kalastuksessa parasta? Kun tärppää vai vain se että voi olla tässä ja nyt, veden äärellä, samalla pohtien asioita itsekseen tai muiden kanssa. Varmaan molemmat on parasta.
Kylvin ensimmäiset samettiruusun siemenet tänään ruukkuihin. Se on yksi merkkihetki keväässäni muuten sekin. Tässäkin keväässä jälleen.
Kannattaa kokeilla viljelyä, aloita vaikka yrteistä, ne ovat yleensä helppoja ja kestävät välillä pientä kuivahtamistakin. Salaattikin on melko helppo, samoin peruna ja härkäpapu.
 |
| Litulaukkaa luonnosta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti