Ja rouva on hyvä vaan..
Ihan liikaa meitä kuritetaan rankoilla tapahtumilla ja uutisilla.
Pandemia, sodat, väkivaltaisuudet, ilmastonmuutos, nykyinen hallitus ja toimeentulon niukentuminen.
Kaiken tämän jälkeen ja keskellä, kasvaako meidän eettisyys vai mureneeko se? Niinpä.
Siellä missä koetaan yhteisöllisyyttä, ollaan ja puhutaan, siellä itää ja kasvaa hyvinvointi ja sen myötä muut hyvät asiat.
voi olla vaikka lahjoittaminen. Vaikka kuinka pienestikin. Sillä hyvän tekeminen tekee hyvää kaikille.
Jos olet vaikeiden asioiden keskellä, kiusattu, suret tai huolet vain painaa liikaa, silloin pienet teot itsen hyväksi on tosi tosi tärkeät. Tehdä jotakin kivaa joka päivä, syödä hyvin, levätä. Mutta voi auttaa tai tukea myös muita, se voi voimaannuttaa. Minua on, kokeile sinäkin.
Vaikka olisit sentin venyttäjä, voi joskus nipistää myös hyväntekeväisyyteen.
Meiltähän se sujuu, se nipistäminen:).
Tästä pääsee Roosa nauha- keräyksen: Roosa nauha - tuotteisiin
viettoa Lapinlahden Lähteellä. Tuotto VVA ry lle. Taas kerran mietin miksen käy useammin täällä! Tämä on kyllä tunnelmallinen paikka, ja lounaspaikkanakin mitä parhain. En toki usein syö 8 euron lounasta, ( joka toki vielä edullisempi kuin normi lounaan hinta) mutta joskus sentään:)
Tapahtumia Lähteellä on vaikka miten paljon. Seuraavaksi kiinnostaa kukkasipulien istutustalkoot. Kantsii muuten mennä, siellä on ruskan aikaan tosi kaunista. Puisto on suuri ja avara ja meri ympäröi kolmeltakin reunalta aluetta.
Viime lauantaisessa, (12.10) Levollisuuden retriittipäivässä saimme mm. katsella valokuvia, kirjoittaa niistä ja vaeltaa syksyisessä luonnossa.
Munkkiniemen seurakunnan järjestämän retriitin ohjaajina toimivat Nina Kellokoski, Tarja Frilander ja Leena Eronen.
 |
| Kuva Nina Kellokosken valokuvasta |
Tällaiset seurakuntien järjestämät päiväretriitit ovat usein ilmaisia ja sisältävät myös lounaan tai kahvin.
🧡🧡🧡
Tänä syksynä tämä oli minulle jo kolmas hiljaisuuden päivä. Elokuussa Kalliossa osallistuin Tunnekuvat- päivään. Se sisälsi maalausta, kirjoittamista ja kehoharjoituksia. Nina Klemmtin ja Heidi Erikssonin ohjaama päivä jätti paljon evästä tulevaan.
Syyskuun, Nina Klemmtin ohjaamassa päivässä, me valokuvattiin, kukin itsekseen. Vaikka tehtiin itseksensä ja jokainen vaelsi omia polkujaan kauniissa Kalliossa, niin kuitenkin oltiin yhdessä. Kokemus oli sekä yksityinen että yhteinen.
Halusin pari sanaa näistä kirjoittaa tänne, koskapa olen niin kiitollinen näistä mahdollisuuksista.
Vaikka olisit miten sentin venyttäjä, ja kalliisiin viikonloppuretriiteihin ja muuhun ei olisi varaakaan, niin tällaisia päiväretriittejäkin siis löytyy. Ajattelen että nämä ovat hyvin merkityksellisiä tässä meluisassa ajassa, jossa pysähtyminen voi muuten olla joskus vaikeaa. Hengellisessä mielessä myös, nämä ovat merkityksellisiä.
 |
Kuva: Osallistujien ajatelmia kuvista |
Ps. Nina Kellokoskella on parhaillaan myös valokuvanäyttely Munkkiniemen kirkolla
Varautumisesta taas meitä muistutetaan. Ja hyvähän se on. Kaikenlainen varautuminen voi myös säästää monet sentit ja eurot.
Varautuminen häiriö- ja kriisitilanteisiin
Uusi varautumisopas on siis tulossa suomi.fi - sivuille, marraskuussa.
Ilmoituksen siitä voi vaikka tilata omaan sähköpostiinsa.
Yle kysyi miltä köyhyys tuntuu. Sadat ihmiset kertoivat. Ks. tästä . Esim. tällaiselta: 'Yhteiskunnallinen keskustelu lisää häpe...
