Perheissä välitetään toinen toisistaan, ainakin tavallisesti. Välittämisen kehä myös rajoittuu usein juurikin omaan perheeseen.
Mitenkähän on, kasvaisiko tuo välittämisen kehä tulevaisuudessa? Se olisi nimittäin niin kovin tarpeellista. Yhteinen jaettu todellisuus, muiden huomioiminen esimerkiksi asuintaloissa, kortteleissa, lähiöissä.
Onhan tätä. On asuintaloja joissa on yhteisiä itsenäisyyspäivän ja pikkujoulujuhlia. Talkoita. Viljelylaatikoita pihoilla. Entä naapuriapu? Jossakin on, monessa paikassa taas ei.
Välittämisen kehän soisi ulottuvan ainakin lähimpiin naapureihin, varsinkin ikäihmisiin. Niin helpottaisi joskus myös sukulaisten, kotihoidon työtaakkaa ja saisi ihmisiä onnellisiksi.
Minä toimin yhdistyksissä, joissa kyllä välittämistä on ohi sen tekemisenkin. Kun syntyy henkilökohtaisia suhteita, se on tosi rikasta. Ja aouakin voi saada tarvitessa.
😍😍😍
Facessa löytyy puskaradiot ja asuinalueryhmät. Kun hukkaat puhelimesi, voi löytäjä ilmoittaa siitä puskaradiossa. Se on hyvä. Jos koira karannut tai jollekin sattunut jotakin, jaetaan, autetaan.
Ja ihanaa sekin kun jaetaan kokemuksia missä toinen on auttanut toista, postaukselle ropisee sydämiä. - Ei välittäminen ole siis kadonnut. Niitä arkielämän käytäntöjä vaan olisi hyvä ihan konkreettisesti kehittää.
Ollaan kilttejä joulun alla. Joka päivä vaikka yksi kiltti teko. Niin mitäpä siunausta se tuokaan ensi vuoteen.
😍😍😍
Lähteellä kirjoitin muutaman joulukortin hoivakoteihin lähetettäväksi. Se on yksi hyvin helppo pieni kiltti teko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti