Kasvaako työllisyys siitä että työttömien etuuksia kavennetaan?
Että köyhien pieniä tukiaisia pienennetään?
Että suhtaudutaan yhä nurjemmin niin työttömiin, sairaisiin, ja pienituloisiin?
Lisääntyykö työllisyys muuten siitä että ollaan pahansuopia, ja jopa kahdehditaan toimeentulon rajoilla elävia, jokapäiväistä leipääkin jonottavia ihmisiä? Joista muuten iso osa tekee myös arvokasta työtä esimerkiksi muiden hoivaajina lähipiirissään tai muita auttaen ja monia tärkeitä rakenteita ylläpitäen vapaaehtoistöissä (vaikkapa tukihenkilötoiminta, kerhotoiminta lasten ja monien erityisryhmien, sekä auttavat puhelimet, ystäväpalvelu, nälkäpäiväkeräykset, talkootyöt jne. jne.).
Presidenttimme Sauli Niinistö totesi kerran, että riittää kun tekee sen mitä voidaan kohtuudella vaatia, kultakin.
Minusta tämä oli aika hyvin sanottu. Ajattelen, että hän joka sairastaa, hänen tulee hoitaa itseään kuten vain kykenee. Hän joka pystyy osa-aikatyöhön, yrittäisi etsiä sitä tai sitten tehdä vaikkapa vapaaehtoistyötä sen verran kuin jaksaa ja kykenee. Jokainen voi auttaa muita jollakin lailla, ja se kohtuus toteutuu myös tässä.
Meidän moraalimme ja arvomme jälleen punnitaan. Hyvinvointivaltio on hyvinvointivaltio vain, jos sen kaikista kansalaisista pidetään huolta.
Alla joitakin poimintoja artikkeleista, liittyen työttömyyden hoitoon, työllistymiseen ja hyvinvointivaltioon.
Uuninpankkopoika Sakari Timonen kirjoittaa: Hyvinvointia harvoille
Uudesta työnhakumallista Yle uutinen
Kannustinloukuista Yle uutinen
Pekka Seppäsen kolumni: Rupusakki..
Lue myös Ylen juttu ylisukupolvisesta köyhyydestä ja miten kierteen voi saada katkaistua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti