Nythän se sitten on pimeää. Viikonloppuna kun oikein laiskottaa ei tajua lähteä ulos ennen kolmea että ehtisi valoisaan aikaan vielä. Ei vaan menee myöhempään ja pimeässä sitten saa tallustaa.
No sitten kun vielä sataa. Ei ole kiva. Toisaalta, poutapäiviä on enemmän kuin sadepäiviä. Vai onko?
Lähtökohtaisesti koetan ajatella myönteisesti. Johan totesin tuolla aiemmin että Marraskuu voi olla paras kuukausi. Niin voihan se ollakin..
Jotenkin sitä vain jokaisen ihmisen osa on että pitää kiinni rutiineista, elää kohtuullisesti, yleensä ottaen. Liikkuu, lepää, syö sopivasti. Jos esim. viikonloppuna on aikaa niin kannattaa lukea vaikkapa. Hyvä on tehdä jotakin myös toisin, siinä aivot saavat jumppausta. Tehdä asioita eri järjestyksessä.
Sitten askartelu niin turhalta kuin se tuntuukin, niin se kyllä virkistää. Minulla on punaisia korttipohjia, rupean pian tekeen joulukortteja.
Nyt.. Pimeys uuvuttaa minut täysin. Saan migreenin pimeän ja valon yhdistelmästä. En jaksa. Millään. Kauhea pahoinvointi ja huoli miten huomenna oikein jaksan.
Lepään, otan lämpimän suihkun, juon kahvia, otan särkylääkettä. Olen vain. Rukoilen. Tajuan, että ei ole mitään hätää. Ei kiirettä. Että nyt otan tunnin kerrallaan, en enempää.
Olo helpottuu.
Minua odottaa muutamia kirjoja. Ehkä luen vain lehtiä. Yksi leffa on kesken.
Kaikki järjestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti