Vaikka verrata naapuriin ei pidäkään, niin voi vertailla ihmisten haastatteluihin pohjautuviin infograafeihin, ja saada myös näin pohjaa omalle kulutussuunnittelulleen.
Ks tästä marttojen sivuilta infograafit
Myös sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee kohtuullisen kulutuksen minimin, joka onkin sitten jo paljon pienempi kuin ihmisten kokema tarve. Ks. Kela/perusosa
Yrittää elää mahdollisimman nuukasti silloin kun tuloja on vähän, on aina viisautta. Kuitenkaan ei loppuviimeksi kannata ihan läkähdyttää itseään yrittämisellä. Vaan eikun.. nostaa tassut taivasta kohden: Nyt on yritetty, tämä saa riittää. - Hakea lisäapua jostakin, ja myös: ajatella välillä muita asioita. Vertaistukikin myös lohduttaa ja viisastuttaakin.
On myös paljon kaikenlaisia neuvoja liikkeellä, tietämättömien määrittelyjä ja ohjeistuksia,
joita ei välttis kannata ottaa aina ihan tosissaan, ks ylen artikkeli tästä.
No mutta jotain hyvääkin voi olla hyvää tarkoittavissa neuvoissa, varsinkin juuri: hyvää tarkoittavissa, neuvot vain aina ei sitä ole :(
Kohtuullisen kulutuksen määrittää ihminen itse ja/tai hänen käytettävissä olevat tulonsa. Kohtuu on hyvä monessa. Jos ruokaan on yhdellä henkilöllä 50-60 euroa viikossa, se on jo aika sopivasti, se vain vaatii hieman vaivannäköä itseltä, eli sillä ei osteta valmista, eikä käydä ulkona syömässä - paitsi ehkä kannonnokassa metsässä - ja mikä sen parempi paikka onkaan marraskuisena hieman sumuisena lauantaipäivänä.
Makeasti oravainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti