Ollaanhan tarkkoja joulunkin alla. Kun katselen kaikkia herkkuröykkiöitä mitä kauppaan on aseteltu, ne tulee ihan syliin ja jotkut tuotteet suorastaan huutaa: Osta mut! Tulet autuaaks! Tai tolta musta siis tuntuu...
Ajattelen sitten, kun päässyt ruuhkasta pois, että no, mihinkös mulla on rahaa nyt jouluviikolla, tehäänpä suunnitelma. Ruoka, joulukukka ja jotakin kivaa.. lista muotoutuu aika nopeaan. Siis lahjoja olen jo ostanut ja osan vienytkin, kaunis suuri sypressi minulla myös on. Kynttilöitä on.
Että mitä vielä tarvitsen? Joku herkku jouluvieraalle, itsellenikin. Ja ne hassut joulumukit, ne on 'jotain kivaa', sen verran myönnyn krääsälle joka ei ole pelkkää krääsää kuitenkaan..
Joulu tulla saa. Ja tulee. Ja on. Ja menee. Katselin kun vesi virtasi Tammerkoskessa, että asiat tulee, menee, kuin virtaava vesi. Nopeaan siis. Läsnäolo kannattaa. Tänään hetki kun aurinko ryömi sisälle asti antoi voimaa. Niin piiiitkästä aikaa. Upea hetki kun en ollut köyhä enkä kipeä.
Jospa saamme joulun lahjaksi ihan aurinkopäivän kuka tietää. Äskeinen auringon vierailu toi toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti