Jäikö levy päälle? Jäikö ikkuna sittenkin auki?
Nämä ovat asioita jotka kyllä vie matkafiiliksen.. eli jos on epävarma jäikö jokin päälle, auki tai lukitsematta. Ja unohtaminen voi tulla kalliiksi.
Olen opetellut tavan joka säästää moiselta murehtimiselta. Se on: otan ainakin kaksi aistia käyttöön kun tsekkaan asioita.
Hellan levyt: katson plus sanon ääneen jotakin että: nollilla on. Ikkunoissa ja parvekkeen ovissa: kiinni on ja ulko ovella, ilman kiirettä, havainnoida, että ovi on kiinni ja lukoissa, voi myös todeta sen ihan ääneen. Näin jää asia hyvin mieleen, silloin kun sen kokee ainakin sekä näkö- että kuuloaistilla. Monessa on tuntoaistikin mukana.
Näin se on. Aikanaan kun luin tentteihin, luin ääneen mikäli mahdollista, jäi paremmin mieleen. Myös tunteen mukanaolo auttaa muistamaan. Eikös me muisteta asioita joihin liittyi voimakas tunne; ilo, suru, pelko jne. Väritkin auttavat muistamaan.
Muistia kuten hyvinvointia ja terveyttä muutenkin, tukee aina aktiivisuus jokapäiväisessä elämässä, keskustelu muiden ihmisten kanssa ja tietenkin myös stressin välttäminen. Stressiä helpottaa ainakin ulkoilu, ja hyvä jos valoisassa ehtii, metsässä vaikka. Asioiden käsittely jollakin tavalla vähentää huolten kuormittavuutta ja siten stressiä.
Aina ei ruoasta saa tarpeeksi b12- vitamiinia, mitä muisti tarvitsee. Niinpä ostin kans apteekista purkillisen bevita b12 - tabletteja, nyt pimeäksi ajaksi.
Muuten joulu nostaa kummasti vanhoja muistoja mieleen. Eikä se ole aina hauskaakaan. Muistojen voi antaa rauhassa tulla ja mennä. Ja niiden nostamien tunteiden. Ellei sitten ihan halua muistella. Onhan paljon hyvää mitä muistella 💜
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti