Etäilystä

 Olen sen verran paljon ollut etätapaamisissa reilun vuoden aikana, että jospa kirjoittaisin siitäkin vähän tänne plokiini.

Hyvää on, että on helppo siirtyä tapaamiseen kun matkaa on vain pari metriä.

Hiukset on helppo tällätä kuulokkeiden alle. Muutenkin riittää että on edestä ok:)

Jossakin ryhmässä voivat ujommatkin aktivoitua puhumaan, helpommin kuin läsnäryhmässä.

Koulutus tai kokous tavoittaa ihmiset ympäri Suomea.. 

 

Huonoa

Alkaa väsyttää. Nyt keväällä. Kun luonto herää ja ollaan edelleen vain ruutujen äärellä, ilman elävää kontaktia.

Olin joulukuussa lopen uupunut etäilyyn. Nyt olen sitä taas.

---

-Kuitenkin, näin on kevät selvitty. On aika olla kiitollinen siitä. Monesta hyvästä kokemuksesta. Metsää taas kiitän, että on ollut minulle ainainen voimavarani.

Muuta ruutuelämästä

Epätasa-arvoisuus ihmisten kesken on tässä jälleen kerran. Kaikkien koneet eivät välitä videota yhtä hyvin tai sitten eivät ollenkaan.

Puhelimet toki toimii. -Onko kaikilla joku jolle soittaa?

Näen usein yksinäisiä ihmisiä kaduilla ja raiteilla. Kontaktia ei aina saa livenäkään. Me etäillään vaikka lähietäisyydelläkin.

Hyvä jos olisi paljon yhteisiä 'olohuoneita', niin se lisäisi hyvinvointia.

---

Paras kuunnella lintujen laulua nyt kun sitä on. 

Etäjumpparilla eilen oli ovi auki pihalle, lintujen laulu kantautui meille kaikille.