Miten kuluttaisin vähemmän, ja olisinko onnellisempi jos niin tekisin.
Miksi olisin onnellisempi?
Miksi kuluttaminen on niin tärkeässä roolissa elämässämme?
--
Ihmisellä on monia elämän haasteita, ollut aina. Niitä koetetaan ratkoa milloin mitenkin.
Jossakin vaiheessa sellainen lisääntyvä yltäkylläisyys tuli elämän helpottajaksi, ratkaisuyritykseksi.
Ja sitten taidettiin jäädä jollakin lailla koukkuun siihen, aina lisääntyvään kuluttamiseen.
Ihan kuin riippuvuuksia aiheuttaviin aineisiin.
Näillähän ei mitään kuitenkaan ratkaista.
Tuliko minun sukupolvestani heitä jotka olivat koukussa johonkin aina? .. Ehkä.
Ja sitten seuraava sukupolvi onkin jo tietoisempi kuluttamisen seurauksista. - Hyvä niin.
--
Olennaista ihmisen itsensä kannalta, että ei käytä voimiaan sen koommin kuluttamiseen kuin sen välttelyynkään.
Kuluttaminen ei tuo onnea.
Varmasti onnea tuo enemmän kuluttamattomuus. Sellainen, mikä merkitsee itse olemista, luonnossa liikkumista, tekemistä, jakamista siitä mitä osaa. Muiden huomioimista.
Elämän kuluttamista.
Kuin vanhaa villapaitaa, johon kiintyy niin.
--
No niin, jätettä kasaantuu, kun kymmenen, sata ja satatuhatta tai miljoonaa heittää tavaraa pois. Ja usein turhaan.
Jos vähentää omaa jätekuormaansa, säästää palloa. Ja pollaa..
Tämän inhimillinen omantunnollinen merkitys suuri onkin!
Jalanjälki minkä jätät, sillä on merkitystä.
Mielelläni jätän vaatimattoman jalanjäljen ja voin tietää tehneeni oikein.
Kirjavinkki: Kati Peltola:Kohtuus kaikessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti