No onpas aika hujahtanut tänä syksynä kuin muuttolinnut tai tuo ohi lennähtävä varpushaukka. Säät ovat suosineet ulkoilua, no paitsi silloin kun satanut..
Montaa hommaa onkin ollut. Ja mulla on muuten vieläkin perunaa maassa.
Maata on mukava muokkailla, kun on autereinen sää.
Vaan kun lämpötila laskee liki nollaa, on se jo vähän ..ei niin leppoisaa. Pitää pysyä liikkeessä ettei palele.
Ehkä jo kerroinkin aiemmin että satosaalis kuluneen kesän on ollut hyvä. Perunaa, sipulia, nauristakin riittää pitkälle talveen. Pakkasessakin löytyy jotakin.
Ainoa mitä oikein kaipaan on sienet. Suppilovahverot! Kuulin juuri että kyllä niitä löytyy, isossa metsässä. Ei ihan tässä mun nurkilla kuitenkaan.
Siinä ovat pikku orvokit jotka istutin isojen kivien juureen. Kohti kevättä siis, niin nämä kuin maahan myös päässeet valkosipulitkin.
Viimeinen aronianlehti päätti hehkua punaisena. Luonto on kaunis yhä vain.
Ja kun pellolta tallustaa kotiin, ja perunat saa kattilaan, eipä juuri muuta ainakaan ihan heti kaipaa.
Tulkoon syys, lentäköön lehti!
🧡💛🤎
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti