Kaksi pitkäaikaistyötöntä kertoo, miten leikkaukset muuttivat elämää: kerran kuussa on viikko, kun rahaa ei ole yhtään. Kanta-Häme Yle
Yllä siis kokemustarinoita. Tuttua asiaahan se niin monelle.
Jos resurssit vähenee, vähenevät mahdollisuudetkin. Ajattelen myös että osa- aikatyötkin ovat työttömyyttä parempi. Tekijälleen. Mutta jos se käy liian vaikeaksi tehdä niitä, ei hyvä.
Siltä ruohonjuuritasolta mistä katselen, vaikuttaisi että moni on osatyökykyinen tänä päivänä, mm TULES- sairauksia on suurella osalla ihmisiä. Eikä osatyökykyinen pärjää kokopäivätyössä eikä sinne kuulu.
🦔🦔🦔
Jotakuinkin on hämmentävää aikaa. Kutakuinkin tuntuu että ihmisen arvo on vähenemässä. Mitenkuten voi kuitenkin uskoa että arvo on sittenkin jokaisella se sama. Toivon että jokainen kokisi itsensä arvokkaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti