Olen nyt tuon toisen pandemiavuoden eli viime vuoden, voimistellut aika ahkerasti, ja monipuolisemmin kuin aiemmin.
Keväällä- 21 osallistuin tanssillisen kehonhuollon kurssille, etänä tietenkin. Tuli opittua kivoja liikkeitä ja rytmissä musiikin tai ilmankin, ja tekemään pitkiä venytyksiä ja liikeratoja. Niitä aloin jopa kehitellä lisääkin. Nyt huomasin ilokseni että yläkroppa; hartiat, olkapäät, rintakehä on niin paljon enemmän auki ja jumeja vähemmän.
Tämä vaatii kyllä jatkuvaa liikettä. Voihan toki päivän pari olla taukoa jos nyt sellainen päivä osuu..
..
Nivelrikkoiselle voimistelu ja lihasten kunto on aivan ensiarvoisen tärkeää.
Se on se Siperia, se kipu ja liikkumisen vaikeus, mikä minut pakotti liikkumaan, vuosia sitten. Leikkaukset ja tekonivelet ovat saaneet odottaa yhä vain. Kyllä niidenkin aika vielä tulee toki.
Ks. Suomen Nivelyhdistyksen jumppia täältä https://nivel.fi/toimintaa/paikallinen-toiminta.html
Työväenopistoissakin jumpataan, alkuvuosi jälleen etänä vielä.
Kun opettelee jonkin kymmenen, kahdenkymmeen liikkeen sarjan, niitä on mukava sitten tehdä, niistä tulee uusi hyvä rutiini.
Kipulääkkeitä pitkälle edenneessä nivelrikossa kuten muissakin nivel- ja kipusairauksissa tarvitaan joko jatkuvasti tai kuuriluotoisesti. Mutta liikkuminen aina vähentää kipulääkkeen tarvetta, ainakin vähän.
Taiteilua se on, ja jokainen oppii omat tapansa. Tehdään siis selviytymisestä taidetta. Eikö se voi olla sitäkin?
Ulkona liikunta on parasta. Puuhunkin voi nojata, tukeutua ja happeakin riittää.
Orava kiinnostuneena katselee ja kannustaa. Aurinko tuo iloa ja endorfiinit hyrräävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti