Luopumisen ihanuutta

Joka viikko multa lähtee jotain tavaraa eteenpäin. Ja joka kassillisen jälkeen on hieman kevyempi olo.  Tätä luopumisen ihanuutta!

Paperei ja kirjoi on ihan eniten. Seuraavaksi vaattei ja sit astioikin.

Kun on liikaa, on aika konmarittaa. On paljon, mikä on itselle turhaa ja ylimääräistä. Mikä on ollutta ja mennyttä. Tilaa tarvitsen uusille asioille. Ja tämä homma on tosiaan aina jotenkin jäänyt kesken.

Eikun nyssykä mukaan ja menoksi.. sitten vielä metsään, ihailemaan marraskuisen luonnon kauneutta.

Tosiaan, jotakin myyn, jotakin annan pois eteenpäin ja.. heitän pois sellaista turhanpäiväistä mitä en usko muiden enää huolivan.

🍴🔪🥄🫙🫖

Minusta facen kierrätysryhmät ja roskalavaryhmät on tosi hyviä.  Monessa paikassa myös on kierrätyspisteitä, melkein joka kirjastossakin. Tämä on niin tavallista nyt ja niin oikein myös.

🧉🏺🧋🥢🧊

Suhdetta tavaraan on tullut mietittyä. Mikä on minulle tärkeää ja mistä en haluaisi luopua. Nämäkin aatokset muuttuvat myös iän myötä.

Kuten sekin, mitä vielä ostaa.

Tästä you tube- videoon 'Ruotsinsuomalaisittain':

11 asiaa jota en osta

Voi pakanan pakana

 Ja rouva on hyvä vaan..

Ihan liikaa meitä kuritetaan rankoilla tapahtumilla ja uutisilla.

Pandemia, sodat, väkivaltaisuudet,  ilmastonmuutos, nykyinen hallitus ja toimeentulon niukentuminen.

Kaiken tämän jälkeen ja keskellä, kasvaako meidän eettisyys vai mureneeko se? Niinpä.

Siellä missä koetaan yhteisöllisyyttä, ollaan ja puhutaan, siellä itää ja kasvaa hyvinvointi ja sen myötä muut hyvät asiat.

(Yo kuva on maanantailta 28.10)

Rauhaisaa Pyhäinpäivää!

☕️🍬🫶

Päivän hyvä teko

voi olla vaikka lahjoittaminen. Vaikka kuinka pienestikin. Sillä hyvän tekeminen tekee hyvää kaikille.

Jos olet vaikeiden asioiden keskellä, kiusattu, suret tai huolet vain painaa liikaa, silloin pienet teot itsen hyväksi on tosi tosi tärkeät. Tehdä jotakin kivaa joka päivä, syödä hyvin, levätä. Mutta voi auttaa tai tukea myös muita, se voi voimaannuttaa. Minua on, kokeile sinäkin.

Vaikka olisit sentin venyttäjä, voi joskus nipistää myös hyväntekeväisyyteen.

Meiltähän se sujuu, se nipistäminen:).

Tästä pääsee Roosa nauha- keräyksen: Roosa nauha - tuotteisiin

Asunnottomien yön 17.10

viettoa Lapinlahden Lähteellä. Tuotto VVA ry lle. Taas kerran mietin miksen käy useammin täällä! Tämä on kyllä tunnelmallinen paikka, ja lounaspaikkanakin mitä parhain. En toki usein syö 8 euron lounasta, ( joka toki vielä edullisempi kuin normi lounaan hinta) mutta joskus sentään:)

Tapahtumia Lähteellä on vaikka miten paljon. Seuraavaksi kiinnostaa kukkasipulien istutustalkoot. Kantsii muuten mennä, siellä on ruskan aikaan tosi kaunista. Puisto on suuri ja avara ja meri ympäröi kolmeltakin reunalta aluetta.

Lapinlahden Lähde

Retriittipäivässä

Viime lauantaisessa, (12.10) Levollisuuden retriittipäivässä saimme mm. katsella valokuvia, kirjoittaa niistä ja vaeltaa syksyisessä luonnossa. 

Munkkiniemen seurakunnan järjestämän retriitin ohjaajina toimivat Nina Kellokoski, Tarja Frilander ja Leena Eronen.

Kuva Nina Kellokosken valokuvasta

.

Jotakin niiin ihanaa on tehdä yhdessä, syödä yhdessä ja tosiaan, olla hiljaa yhdessä. 

Tällaiset seurakuntien järjestämät päiväretriitit ovat usein ilmaisia ja sisältävät myös lounaan tai kahvin.

🧡🧡🧡

Tänä syksynä tämä oli minulle jo kolmas hiljaisuuden päivä. Elokuussa Kalliossa osallistuin Tunnekuvat- päivään. Se sisälsi maalausta, kirjoittamista ja kehoharjoituksia. Nina Klemmtin ja Heidi Erikssonin ohjaama päivä jätti paljon evästä tulevaan. 

Syyskuun, Nina Klemmtin ohjaamassa päivässä, me valokuvattiin, kukin itsekseen. Vaikka tehtiin itseksensä ja jokainen vaelsi omia polkujaan kauniissa Kalliossa, niin kuitenkin oltiin yhdessä. Kokemus oli sekä yksityinen että yhteinen.

Halusin pari sanaa näistä kirjoittaa tänne, koskapa olen niin kiitollinen näistä mahdollisuuksista. 

Vaikka olisit miten sentin venyttäjä, ja kalliisiin viikonloppuretriiteihin ja muuhun ei olisi varaakaan, niin tällaisia päiväretriittejäkin siis löytyy.  Ajattelen että nämä ovat hyvin merkityksellisiä tässä meluisassa ajassa, jossa pysähtyminen voi muuten olla joskus vaikeaa. Hengellisessä mielessä myös, nämä ovat merkityksellisiä.

Kuva: Osallistujien ajatelmia kuvista

Ps. Nina Kellokoskella on parhaillaan myös valokuvanäyttely Munkkiniemen kirkolla