Tässä hintojen laskusta uutisoi S ryhmä.
Osa kauppojen omien merkkien tuotteista tosiaan laskee, S- ja K- ryhmässä. Lidl mainostaa myös aika ajoin hintojen laskusta.
Me ruokaa ostavat ja varsinkin vähävaraisemmat - työttömäksi joutuneet, osa- aikatyöläiset, pieneläkeläiset, opiskelijat, pitkäaikaissairaat sitten testataan, onko näin käynyt, onko ne hinnat laskeneet. Syytähän olisi kun monella on käytettävissä huomattavasti vähemmän rahaa kuin ennen.
Kahvia tuli hamstrattua kymmenkunta pakettia kun sitä joulun aikaan oli S ssä 3,45 e pkt. Joskus hamstraan jotakin muutakin mikä säilyy.
Niin paitsi ruokaa tarvitsemme myös lääkkeitä. Ja niiden hinnat nyt nousee. Alkuomavastuu lääkkeissä nousee myös.
Perusruoka ja välttämättömät lääkkeet on asioita joista ei voi juuri tingata. Eikä asumismenoista jotka on mitä on.
Kun tulee tilanteita että pitää tingata niin se on kuitenkin usein juuri ruoasta.
Missä kohtaa tilanne on vaikea? Se on varmaan yksilöllistä. Yksinasuvan elämä on myös kalliimpaa. Esom. ruokaa kun tekee isomman erän, isommassa taloudessa, niin ruokamenot henkilöä kohden pienenee, kuten muutkin perusmenot.
Jos joutuu elämään rimaa hipoen selviytyen, voimat menee paljolti siihen. Yllätyksiäkään ei saisi tulla. Ja niitä kuten vaikka että jokin laite -kuten pesukone tai pakastin- hajoaa, tai joku varastaa polkupyöräsi, voi tulla.
Yksin eli jos ei ole huollettavia, tällaiset tilanteet ei sitten ehkä satuta samalla tavalla kuin jos on lapsia tai muita, joista myös on vastuussa. Lapset ovat aina kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.
Kun laskuja kertyy ja niitä jää maksamatta, on edessä ulosotto. Jo tätä ennen on parasta hakea apua!!
Oman talouden kirjanpitoa kannattaa pitää. Silloin ainakin on selvillä siitä, missä mennään. Sentilleen. Ja näitä laskelmia tarvitsee jos hakee apua.
Toimeentulotukijärjestelmä on aika mekaaninen. Hyväksyttävät menot on ne mitkä on. Muitakin menoja kun on, niin ne juuri voivat olla romahduttaneet tilanteen.
Kirkon diakonia- apu on käsittääkseni se viimesijainen vaihtoehto. Siellä voi olla joustoakin enemmän.
Jos muuten ihmisiä passivoidaan kuten esimerkiksi toimeentulotukijärjestelmä helpolla tekee, esim. eli ei saa säästää rahaa, niin se ei oikein voimaannuta ketään.. Olen sitä mieltä että säästää kannattaa silti, vaikka possuun pöydän reunalla. Tavoitteeseen joka voi olla iso tai pieni. Itse säästösumma tai jokin kohde. Pienetkin tavoitteet motivoi.
Tilanteessa kuin tilanteessa, aina kun voi itse vaikuttaa, tsempata jossakin, se on hyvästä. Niin se muuten on näissä nivel- ja muissa pitkäaikaissairauksissakin, kun voi vaikuttaa, se pitää toivoa yllä.
Ja me tarvitaan tsemppiä myös muilta! Olen miettinytkin nuukailukerhon perustamista.
Facessa nuukailuryhmiä löytyykin jo, mm: Säästäjät ja sentinvenyttäjät. Hyvä ryhmä ja kannustava. Vertaistuen voima on suuri, asiassa kuin asiassa!
Jaksamista uuteen vuoteen!
🩵
🤎
🧡
