Aika moni taitaa olla niin tehnyt, nimittäin lottorivinsä väärin. Elämä on riepotellut miten milloinkin. Riepotellut pahastikin. Kuka siis on riepotellut? Monikin voi ja osaa riepotella hiukan heikompirakenteista, rajoiltaan huokoista ja traumatisoitunutta varsinkin. Sitä ei tyyppi edes tajua, että on riepoteltavana ja on ollut.
Syyttää vain itseään, miksi teinkään noin tai noin. Ja en osannut valita oikein. Valitsin vetäytyä. Valitsin taistella - turhaan. Valitsin jäätyä, ai voiko sen valita. Ei voi, se tapahtuu vain.
Sitten valitset moittia itseäsi, miksi noin jäädyin? No jäädyin, kun muuta en osannut. .. miten usein me moitimme häntä joka on uhri, ja niin, itseämmekin uhrina.
Ei pitäisi. Uhri tarvitsee myötätuntoa ja opetella itsemyötätuntoa. Siitä vasta lähtee ymmärrys ja oivallukset, miksi.
Parantaako lämpö ihmisen? Muiden ja itseltä omasta sisimmästä ymmärryksen kautta kumpuava lämpö? - Parantaa.
Parantaa askel askeleelta. Mutta ei täydelliseksi. Ihmisen ei edes kuulu olla täydellinen.
🩶🩶🩶
Elämässä ei tarvi kuitenkaan riepottua tai riepotella, voi löytää omat rajansa, toimia uudella tavalla ja löytää voimia. Missä iässä tahansa. Joka päivä vähän.
Särkyneisyydessä on kauneutta myös. Resilienssiä on myös hyväksyä särkyneisyytensä. Kaikki eivät hyväksy, ja heistä voi tulla niitä hyväksikäyttäjiä, ja siitä onkin kauneus kaukana.
🩶🩶🩶
Särkynyt kerran tai pari ja kun palat löytävät taas toisensa, on se ruukunkin rakenne aina vaan vahvempi. Jos nyt toinen korva tai kylki olisikin vähän kolhiintunut, ei se haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti